Peltoheittojen ja muiden joutoalueiden metsittämiseen voi pian saada valtion tukea. Ehdotus metsityslaiksi on edennyt eduskunnan käsiteltäväksi, ja tavoitteena on saada laki voimaan ensi vuoden alusta. Tämä tarkoittaisi sitä, että metsitystukea voisi hakea Suomen metsäkeskuksesta maaliskuusta lähtien.

Tuen tavoite on kasvattaa metsäpinta-alaa ja siten hillitä ilmastonmuutosta.

”Metsitys on osa isompaa kokonaisuutta, jolla yritetään ylläpitää ja vahvistaa hiilinieluja ja vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä Suomessa”, sanoo maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Kaisa Pirkola.

Tapio Oy:n keväällä tekemän arvion mukaan Suomessa on lähes 120 000 hehtaaria metsitettäviksi sopivia joutoalueita. Näistä valtaosa on maanviljelyn ulkopuolelle jääneitä peltolohkoja.

Metsityslakiehdotuksessa arvioidaan, että tuki nostaisi joutoalueiden vuotuiset metsitysmäärät noin 3 000 hehtaariin. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Antti Wall ennakoi, että määrä saavutetaan helposti.

”Vuoden 1993 metsityshuippu oli lähes 18 000 hehtaaria, ja vuosina 1969­–2014 on päästy keskimäärin 5 000 hehtaariin vuodessa. Huiput ovat tulleet aina, kun metsitystukea on lisätty”, hän sanoo.

Wallin mukaan metsitys on hyvä keino vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, mutta nopea keino se ei ole. Metsityksen vaikutukset näkyvät vasta useamman vuoden tai vuosikymmenen päästä.

Heinät haasteena

Joutoalueiden metsitys vaatii usein maanmuokkausta, isoja taimia, lannoitusta, kemiallista tai mekaanista heinäntorjuntaa ja mahdollisesti ojien kunnostusta.

”Varsinkin entisten maatalousmaiden metsittäminen on haastavaa. Kilpailua on sekä maanpinnan yläpuolella että juuristossa, mutta ajoittamalla toimenpiteet oikein nämäkin haasteet ovat voitettavissa”, sanoo Suomen metsäkeskuksen projektipäällikkö Mira Isoniemi.

Vaikka käytössä ovat järeät menetelmät, metsityksestä ei Wallin mukaan aiheudu päästöjä. Ojien kunnostuksen yhteydessä tulee kuitenkin arvioida, tarvitaanko vesiensuojelutoimia.

Eniten työtä aiheuttaa heinäntorjunta. Sitä pitää tehdä useana vuotena istutuksen jälkeen.

”Metsittäminen ei ole istuta ja unohda -tapaus. Jälkihoidon tarve on suuri”, Wall sanoo.

Tapion arvion mukaan metsittämisen työt maksavat entisillä peltoalueilla ensimmäisen kahdeksan vuoden aikana keskimäärin noin 5 000 euroa hehtaarilta.

Laajat vaikutukset

Työn alla oleva metsitystuki jakautuu kahteen osaan: kustannus- eli metsityskorvaukseen ja hoitopalkkioihin. Kustannuskorvaus maksettaisiin heti metsittämisen jälkeen, hoitopalkkiot kahden ja kahdeksan vuoden kuluttua.

Ajatuksena on, että tukea maksetaan tietty kiinteä summa hehtaaria kohti. Tukisummaa ei ole vielä päätetty, mutta ehdotuksessa metsityslaiksi arvioidaan, että määrärahatarve olisi vuosina 2021–2024 noin 16 miljoonaa euroa.

Tukea voisi hakea vähintään puolen hehtaarin suuruisille, keskimäärin vähintään 20 metrin levyisille aloille. Alan voisi metsittää kaikilla metsälain sallimilla puulajeilla, mutta joulukuusten tai pajun kasvattamiseen tukea ei saisi, sillä tavoitteena on pysyvä metsäala.

Tuen saamisen ehtona olisi, ettei metsitettävälle alalle ole maksettu maatalouden tukia vuoden 2019 jälkeen. Lisäksi tukea ei myönnettäisi ympäristö- ja luontoarvoiltaan tärkeille alueille.

Wall muistuttaa, että vaikka metsitystuki on suunniteltu ilmastonäkökulmasta, vaikuttaisi se myös puuntuotantoon ja luonnon monimuotoisuuteen.

”Metsitys luo kasvupaikkoja, joita on nykymetsissä hyvin vähän. Ravinteikkaille peltomaille kehittyy nopeasti kalkkipitoista kasvualustaa suosiva kasvi- ja eläinlajisto.”

Metsityslaki olisi voimassa vuoden 2023 loppuun asti, mutta Pirkolan mukaan toiveena on saada sille jatkoa sen jälkeenkin.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.