Tavoitteena hellä tehokkuus

Puunkorjuun on oltava tehokasta, mutta puupinon syntyminen ei saa vahingoittaa harvennushakkuussa pystyyn jäävää metsää. Siinä yhtälö, jonka kanssa metsäkonevalmistajien suunnittelupöydillä yhä painitaan.

1940- ja 1950-luku

Harvennushakkuut yleistyvät sotien jälkeen. Pienikokoiselle kuitupuulle on kysyntää tehtaissa, ja tehometsätalous synnyttää tiheitä ja tasaikäisiä nuoria puustoja.

1960-luku

Metsissä puukuormia kiskovat hevoset saavat rinnalleen koneet. Pöllien vienti metsästä tienvarteen tapahtuu aluksi metsäolosuhteita varten varustetuilla maataloustraktoreilla. Maataloustraktorien ja kuorma-autojen pohjille kasataan ensimmäiset varsinaiset metsäkoneet: metsä- ja kuormatraktorit eli ajokoneet.

1970-luku

Ajokoneet kantavat teli- eli akselistoratkaisujen myötä yhä enemmän puuta metsistä kerralla. Kuormien kasvun kääntöpuolena on koneiden painon ja koon kasvu ja sitä myöten suurempi puustovaurioiden riski. Ajouraväli lyhennetään harvennushakkuiden toimivuutta silmällä pitäen 20 metriin.

Ensimmäiset hakkuukoneet ovat pääasiassa prosessoreita, jotka karsivat ja katkovat metsurien kaatamat rungot.

Metsurit hoitivat yhä puunkaadon 1970-luvulla eivätkä voineet raahailla raskaita pöllejä kiinni ajouriin. Puiden lastaukseen tarvittiin ulottuvuutta korjuuvaurioiden välttämiseksi. Ajokone ja Fiskarsin pitkäpuominen kuormain työssä vuonna 1979. (Kuvaaja: Lasse Säteri/Metsätehon kokoelma/Lusto)

1980-luku

”Teräshirviöiksi” paisuneet metsäkoneet laitetaan laihdutuskuurille. Pienharvestereita tuodaan tarjolle, mutta niiden tehokkuus ja taloudellinen kannattavuus eivät riitä puunkorjaajille. Keskikoolla, eli painoltaan alle 11 tonnin ajokoneilla, mennään niin harvennuksille kuin avohakkuille.

Modernit hakkuukoneet syntyvät ja syrjäyttävät metsurit puunkaadossa vuosikymmenen lopulla.

Ajokoneen on harvennushakkuulla selvittävä tiukoista käännöksistä. Puunkorjuun pulmana on, että samojen koneiden on haluttu olevan tehokkaita niin harvennuksissa kuin päätehakkuilla. Lokomo 909 Turbo oli suosittu ajokone 1970- ja 1980-luvuilla. Kuva vuodelta 1984. (Kuvaaja: Ilkka Nissi/Metsätehon kokoelma/Lusto)

1990-luku

Koneiden painot lähtevät jälleen nousuun laman jälkeen. Vielä ei osata ajatella, että raskaiden metsäkoneiden varustaminen kantavilla teloilla ei ole hyvä yhtälö, kun ilmastonmuutos sulattaa alta talvisia harvennushakkuukohteita. Konekehityksen toisessa vaakakupissa painavat tehokkuus, kustannukset ja konekuskin työskentelyolot, toisessa harvennusmetsään syntyvä korjuujälki.

Ketterä nelipyöräinen Valmet 901 -hakkuukone oli nykymallin hakkuukoneiden kantaisä ja mullisti puunkorjuun harvennusmetsiä myöten. Kuskin päänkääntely väheni, kun katse oli suoraan kohti hakkuupäätä. Kuva vuodelta 1991. (Kuvaaja: Teuvo Kumpare/Metsähallituksen Kehittämisjaoston kokoelma/Lusto)

2000-luku

Suometsien eli pehmeiden maiden hakkuut lisääntyvät, ja haastavat korjuuolosuhteet yleistyvät muutenkin. Kuinka suuret ajokoneet keikkuvat harvennuspuiden välissä, miten käy kuusten juuristoille ja millaista jälkeä tekevät koneiden käännökset pehmeillä mailla?

”Pienet ulkomitat. Hyvä painojakauma. Suuri kääntökulma ja ketteryys.” Muun muassa näin konevalmistaja Sampo Rosenlew markkinoi nykyisin erityisesti harvennushakkuille tarkoitettuja konemallejaan.
(Kuvaaja: Sami Karppinen)

Onko teknisistä kikoista, kuten kumitela-alustoista, apua vai onko ratkaisu yhteistyön lisäämisessä? Nyt korjuuyritykset tekevät kaikenlaisia hakkuukohteita yhdelle metsätoimijalle. Metsän näkökulmasta hakkuuseen pitäisi saada aina se korjuukalusto, joka sopii parhaiten kyseiselle kohteelle.

Artikkelia varten on haastateltu metsäkonetietokirjailija Arttu Käyhköä sekä Metsämuseo Luston amanuenssia Marko Rikalaa.

 

 

Tekniikka Tekniikka

Artikkelit

Keskustelut

Kuvat