1940- ja 1950-luku
Harvennushakkuut yleistyvät sotien jälkeen. Pienikokoiselle kuitupuulle on kysyntää tehtaissa, ja tehometsätalous synnyttää tiheitä ja tasaikäisiä nuoria puustoja.
1960-luku
Metsissä puukuormia kiskovat hevoset saavat rinnalleen koneet. Pöllien vienti metsästä tienvarteen tapahtuu aluksi metsäolosuhteita varten varustetuilla maataloustraktoreilla. Maataloustraktorien ja kuorma-autojen pohjille kasataan ensimmäiset varsinaiset metsäkoneet: metsä- ja kuormatraktorit eli ajokoneet.
1970-luku
Ajokoneet kantavat teli- eli akselistoratkaisujen myötä yhä enemmän puuta metsistä kerralla. Kuormien kasvun kääntöpuolena on koneiden painon ja koon kasvu ja sitä myöten suurempi puustovaurioiden riski. Ajouraväli lyhennetään harvennushakkuiden toimivuutta silmällä pitäen 20 metriin.
Ensimmäiset hakkuukoneet ovat pääasiassa prosessoreita, jotka karsivat ja katkovat metsurien kaatamat rungot.
1980-luku
”Teräshirviöiksi” paisuneet metsäkoneet laitetaan laihdutuskuurille. Pienharvestereita tuodaan tarjolle, mutta niiden tehokkuus ja taloudellinen kannattavuus eivät riitä puunkorjaajille. Keskikoolla, eli painoltaan alle 11 tonnin ajokoneilla, mennään niin harvennuksille kuin avohakkuille.
Modernit hakkuukoneet syntyvät ja syrjäyttävät metsurit puunkaadossa vuosikymmenen lopulla.
1990-luku
Koneiden painot lähtevät jälleen nousuun laman jälkeen. Vielä ei osata ajatella, että raskaiden metsäkoneiden varustaminen kantavilla teloilla ei ole hyvä yhtälö, kun ilmastonmuutos sulattaa alta talvisia harvennushakkuukohteita. Konekehityksen toisessa vaakakupissa painavat tehokkuus, kustannukset ja konekuskin työskentelyolot, toisessa harvennusmetsään syntyvä korjuujälki.
2000-luku
Suometsien eli pehmeiden maiden hakkuut lisääntyvät, ja haastavat korjuuolosuhteet yleistyvät muutenkin. Kuinka suuret ajokoneet keikkuvat harvennuspuiden välissä, miten käy kuusten juuristoille ja millaista jälkeä tekevät koneiden käännökset pehmeillä mailla?
(Kuvaaja: Sami Karppinen)
Onko teknisistä kikoista, kuten kumitela-alustoista, apua vai onko ratkaisu yhteistyön lisäämisessä? Nyt korjuuyritykset tekevät kaikenlaisia hakkuukohteita yhdelle metsätoimijalle. Metsän näkökulmasta hakkuuseen pitäisi saada aina se korjuukalusto, joka sopii parhaiten kyseiselle kohteelle.
Artikkelia varten on haastateltu metsäkonetietokirjailija Arttu Käyhköä sekä Metsämuseo Luston amanuenssia Marko Rikalaa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
