Kuitupuun hinta on ennätyskorkealla. Siitä huolimatta kuitupuuta käyttäviä tehtaita vaivaa puupula. Tehtaat kävisivät todennäköisesti kovemmilla kierroksilla, jos puuta olisi saatavilla riittävästi.
Metsä Groupin pääjohtaja Ilkka Hämälä totesi yhtiön tulosjulkistuksen yhteydessä Maaseudun Tulevaisuudelle, että ”Kuitupuun hinta on kaksinkertaistunut. Siihen nähden metsänomistajat myyvät heikosti puuta.” Konsernin viestintäosastolla väistyvän pääjohtajan lausunto lienee kouraissut mahanpohjasta. Metsäliitto osuuskunnan jäsenistössä kommentti miellettiin epäilemättä syytökseksi, eikä se lisännyt puunmyyntihaluja.
UPM:n toimitusjohtaja Massimo Reynaudo puolestaan kuvaili Suomen puunhintoja kestämättömän korkeiksi. Stora Enson Hans Sohlströmin Metsälehdelle esittämän näkemyksen – ”Tässä toimintaympäristössä on pärjättävä emmekä valita” – voi sen sijaan nähdä piikkinä kilpailijoille tai yrityksenä kiillottaa raakkujoessa ryvettynyttä julkikuvaa.
Myyntihalut ja -kyvyt eivät kohtaa
Puukaupassa perinteinen ongelma on, että kiivaimmin puuta haluaisivat myydä ne, joilla sitä ei enää ole. Ne, joilla puuta on, ovat hoitaneet metsänsä visusti ja taloutensa asiallisesti. He harkitsevat puunmyyntipäätöksensä tarkkaan.
Nykyinen metsälaki on mahdollistanut sen, että puunmyyntihaluiset ovat saaneet himonsa tyydytettyä. Kun työskentelin vanhan metsälain aikaan puunostajana, muistan useamminkin kerran mitanneeni läpimittoja keskenkasvuisista puista, jotta rahansa hupuloineen metsänomistajan palstalle saatiin jonkinlainen leimikko tehtyä.
Aktiiviset metsänomistajat hoitavat harvennuksensa pääsääntöisesti ajallaan. Raha ei ole välttämättä ratkaisevin asia, vaan metsään pitää saada hyvä korjuujälki. Jos tästä ei ole takeita, voi harvennuskin jäädä odottamaan parempia tekijöitä. Tuleekohan niitä?
Aktiiviset metsänomistajat ovat pääsääntöisesti jo iäkkäitä. Päätehakkuiden tekemistä voi jarruttaa myös ajatus uudistamisesta ja taimikoiden hoidosta, vaikka hakkuukypsää metsää olisikin. Jos on 30–40 vuotta keskittynyt laittamaan tilan taimikoita ja nuoria metsiä kuntoon, ei seitsemänkymppisenä ehkä halua aloittaa uutta kierrosta.
Usein jälkipolvella ei ole mahdollisuutta tai halua osallistua metsänhoitoon. Joku voi huomauttaa, että palveluita on kyllä saatavilla metsänhoitoon. Kyllä, mutta omatoimiselle metsänomistajalle kynnys päästää ryhmä virolaisia metsäänsä on korkea.
Veroetu paras etu
Yksi varma keino lisätä suomalaisten puunmyyntihaluja on kehittää veroporkkanoita. Tätä on tehty ennenkin. Moni muistaa 2000-luvun verokikkailut, joilla vauhditettiin puukauppaa.
2020-luvun verokikkailu on metsävähennyksen korotus. Nykyisessä taloustilanteessa valtion antelias lahja on jakanut mielipiteitä myös metsänomistajien keskuudessa. Jopa MTK:n sisältä on kuulunut soraääniä järjestön pontevasti ajamasta muutoksesta.
Metsävähennysoikeus on nousemassa 60 prosentista 75 prosenttiin tilan hankintamenosta. Samalla vuotuinen metsävähennyksen enimmäismäärä nousee 75 prosenttiin kyseisen vuoden metsätalouden tulosta. Vähennysoikeus tulee myös takautuvasti kaikille metsävähennysoikeutetuille tiloille. Se tarkoittaa monelle metsänomistajalle verotuksellisesti edullisia puukauppoja.
Jos metsävähennysoikeutta on ollut 100 000 euron metsätilasta 60 000 euroa, nousee se 75 000 euroon. Metsänomistaja saa siis 15 000 euroa lisää vähennysoikeutta. Näin ollen metsävähennysoikeutensa käyttänyt metsänomistaja voi myydä puuta tulevaisuudessa verottomasti 15 000 euron edestä. Tällainen puukauppatulo kertyy esimerkiksi noin hehtaarin avohakkuusta.
Käteen jäävä veroetu metsänomistajalle on noin 5 000 euroa. Tämä voi motivoida monet varttuneemmatkin metsänomistajat vielä aukkohakkuulle. Muutos metsävähennysoikeuteen on tulossa voimaan vuoden 2026 alussa, eli se koskee ensi vuonna saatuja puukauppatuloja. Kannattaako edun vuoksi vitkutella kesäleimikon kauppaa ensi vuodelle? Mene ja tiedä.
Itäpuulla ei parane spekuloida
Käytännössä Suomen puuvarat ovat tällä hetkellä täyskäytössä. Luonnonvarakeskuksen mukaan suurin ylläpidettävissä oleva hakkuumahdollisuus ylittyi viime vuonna viidessä eteläisen Suomen maakunnassa. Kolmen pohjoisimman maakunnan hakkuut ylsivät yhteenlaskettuna 83 prosenttiin mahdollisuuksista. Pohjoisen olosuhteet ja metsänomistuksen rakenne huomioiden luku on huomattavan korkea.
Jos ei tuontipuuta ala virtaamaan idästä, tehtaita suljetaan Suomessa ennemmin kuin myöhemmin. Venäjän tuontipuuspekulaatiot ovat varmasti jo puunostajien pöydillä, mutta sitä ei ole sopivaa sanoa ääneen.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Hieman liian ruusuista kuvaa maalaillaan tässäkin jutussa tästä valtion ”lahjasta”:
”Näin ollen metsävähennysoikeutensa käyttänyt metsänomistaja voi myydä puuta tulevaisuudessa verottomasti 15 000 euron edestä. Tällainen puukauppatulo kertyy esimerkiksi noin hehtaarin avohakkuusta.”
Kuten jutussa sanotaankin niin tuosta hehtaarin avohakkuutulosta voi vähentää 75% metsävähennyksenä. 25% jää edelleen verotettavaksi olettaen että muita kuluja ei ole.