Kun Ilkka Ketola näki Kalifornian rannikon jättiläispunapuut yhdeksän vuotta sitten, se oli menoa.
”Ne puut on niin järkyttävän isoja, että mikään kuva tai video ei anna niille oikeutta”, hän kertoo Tammenkoti-nimisellä Youtube-kanavallaan.
Jättiläispunapuiden lisäksi Ketola tutustui reissulla Sierra Nevadan vuoristoseutujen mammuttipetäjiin.
Siitä alkoi uusi harrastus seinäjokelaisen lääkärin takapihalla ja kesämökillä.
”Olen kokeillut lähes kaikkea mahdollista saadakseni punapuut kasvamaan Suomessa ja tehnyt samalla suurin piirtein kaikki mahdolliset virheet.”
Ketola käyttää videolla puulajeista yhteisnimitystä punapuut.
Kasvatuskokeiluihinsa hän on kuitenkin valinnut mammuttipetäjän, joka voisi teoriassa selvitä Suomen talvesta. Jättiläispunapuu on tänne liian kylmänarka.
Maailman suurimpia puita
Jättiläispunapuut (Sequoia sempervirens) ja mammuttipetäjät (Sequoiadendron giganteum) voivat elää kaksi tai kolmekin tuhatta vuotta, ja ainakin luontaisilla esiintymisalueillaan Yhdysvaltojen länsirannikolla ne kasvavat suunnattoman suuriksi.
Isoin mitattu jättiläispunapuu on 116 metriä pitkä. Mammuttipetäjät kasvavat tilavuudeltaan jättiläispunapuitakin isommiksi, mutta niistä korkein on ”vain” 84-metrinen.
Vertailun vuoksi: Suomen pisin puu on tiettävästi alle 50-metrinen euroopanlehtikuusi, joka kasvaa Punkaharjun arboretumissa.
Hankalaa Suomessa
Ketola painottaa olevansa täysi harrastaja, ei mikään dendrologi.
”Tein videon siksi, että tällaista materiaalia ei ole julkaistu Suomessa aikaisemmin.”
Videon myötä mammuttipetäjien kasvatusta kokeillut ja siitä kiinnostunut porukka on hiukan tiivistynyt. Tiettävästi kukaan suomalainen ei kuitenkaan ole vielä onnistunut puujättiläisen elossa pitämisessä.
Dendrologian seuran puheenjohtaja Juha Fagerholm ei pidä sitä näillä leveysasteilla edes mahdollisena. Toistaiseksi pitkäikäisimmiksi selvinneet mammuttipetäjät istutettiin isoina taimina maahan etelärannikolla, mutta nekin paleltuivat muutamassa vuodessa.
”Isommat taimet selviävät usein paremmin, koska niiden juuret eivät jäädy. Selviytymistä voisi parantaa myös, jos juurten päälle laittaisi katetta”, Fagerholm sanoo.
Sekä Ketola että Fagerholm arvelevat, että ilmaston lämmetessä mammuttipetäjän kasvattaminen saattaa jonain päivänä onnistua.
Ketolan kokeilut siis jatkuvat, sadoilla uusilla taimilla.
”Lukumäärää on pakko kasvattaa, koska onnistumisen todennäköisyys on niin pieni.”
Onnistumisia Ruotsissa
Ketola on tilannut käyttämänsä siemenet Mustilan arboretumista. Mustilassa kasvaa Suomen suurin douglaskuusi, mutta ei siis sielläkään yhtään mammuttipetäjää.
”Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on yksittäisiä mammuttipetäjiä, ja Brittein saarilla on tosi isojakin. Ei se esiintymisalueen raja niin mahdottoman kaukana ole”, Ketola sanoo.
Monumental Trees -harrastajasivustolle on merkitty joidenkin pohjoismaisten mammuttipetäjien sijainteja.
Dendrologian seuran Fagerholm löytää nopeasti yhden vielä lähempänä Suomea sijaitsevan: Gotlannissa Visbyn kasvitieteellisessä puutarhassa on kasvanut mammuttipetäjä vuodesta 1961.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään