Ensimmäinen luku,
täsä mie olen!

Alkuvuodesta sain mainoksen koulun sähköpostiin:
Hae Metsälehden opiskelijabloggaajaksi.

Naureskelin, että pitäisköhän alakaa, ei varmaan kellään kiinnosta mitä mulla ois asiaa. Sitte siinä pähkin ja mietin varmaan kuukauden, että mille alan. No, viimisellä hakuviikolla tekasin kesken hiihtoreissun hakemusvideon (purkkiin yhellä otolla selfiekameralla, jes!) ja lähetin sen. Mietin vieläki, että vähisä on hakijat, jos minut valittevat. No, vissiin siinä minun hikisesä ja punasesa hiihtolenkkinaamasa oli sitä jotain, kun kutsu tuli bloggaamaan. No, täsä mie sitte olen! Mulla ei ole tapana olla liian virallinen, mutta luppaan, että kirjotan myös kirjakieltä, kun sille pääle satun.

Nyt ko koulunpenkkejä aletaan vasta lämmittelemään ja muistelemaan, että mitä se opiskelu olikaan, niin voisin kertoa vähän itestäni. Oon muutaman kuukauen pääle kolmikymppinen aikuisopiskelija Lapin ammattikorkeakoulusta Rovaniemeltä ja minusta tullee isona metsätalousinsinööri. Päädyin metsäalalle pitkän harkinnan jälkeen. Oon ollu töisä matkailualalla, ravintoa-alalla, myyntihommissa, asiakaspalvelussa, opettajana, viestintähommissa ja vaikka missä muualla, mitä en nyt muista. Kuitenki koko työuran aikana on tuntunu siltä, että ei tää nyt ookkaan ihan mun oma juttu, aina teki mieli painua mettään.

Minua on kiinnostanu mettä ja luonto jo ihan lapsesta saakka ja son niinkö toinen koti mulle.

Erinäisten sattumusten kautta sitten päätin, että miepä alanki näin aikusena alanvaihtajaksi ja hajen kouluun. Samala päätin myös, että pääsen sinne ammattikorkeaan, oli tilanne mikä hyvänsä. No niinhän mie pääsin ja kolmatta vuotta alotellaan just metsäinssiopintoja. Siinä samala, ko pääsin opiskelemaan niin pääsin myös töihin ensimmäiseen metsäalan työpaikkaani, Suomen 4H-liitolle. Tehen sielä metsäaiheista viestintää nuorille Metsäreportteri nimikkeellä. Tarkotuksena mulla on kuitenki täällä blogissa kertoa siitä, millasta on aikuisopiskelijan ja alanvaihtajan arki mettähommissa Lapissa.

 

Jos en ole mettäsä, niin sitte puhun siitä.

Seuraavaksi kauhean kliseinen lause, mutta totta joka sana: minua on kiinnostanu mettä ja luonto jo ihan lapsesta saakka ja son niinkö toinen koti mulle. Olen aina ollu siinä hienossa tilanteessa, että oon asunu mettän lähellä ja se onki iso osa minun elämää. Jos en ole mettäsä, niin sitte puhun siitä. Mie harrastan vaeltamista, retkeilyä, marjoja, sieniä, eksymistä, hiihtoa ja lumikenkäilyä. Useimmiten matkassa näissä hommissa on Papu, minun vielä toistaiseksi pentuasteella oleva metsäseurakoira. Papun seikkailuistakin pääsettä varmasti lukemaan.

Kolmas intohimonkohde metsän ja koirien lisäksi on ruoka. Mie olen ensimmäiseltä ammatiltani ravintolakokki ja ruuanlaitto on minulle henkireikä varsinki sillon, ko en pääse mettään. Eli ruokakuviakin varmasti joudutte kattelemaan, varsinki retkiruokakuvia. Hyvät eväät kruunaa koko reissun ja mie olenki yleensä se, joka huolehtii köökistä.

Mettän, koirakuvien ja ruuan lisäksi voi minulta odottaa rentoa puhetta ajankohtasista metsäaiheista ja tietenki siitä opiskelusta. Vaikutan myös Metsäalan opiskelijoiden liitossa, MEOL:ssa, kansainvälisyysvastaavana. Minun opinnot on monimuoto-opintoja, eli ne koostuu lähijaksoista koululla, etäluennoista ja itsenäisestä opiskelusta. Suurimman osan opiskeluajasta istun siis oman keittiönpöyän ääressä tekemässä itsenäisesti tehtäviä tai kuuntelemassa luentoja. Meillä on myös aivan mahtava luokka ja opiskelukaverit onki ehkä parasta koko opiskelussa. Kertaakaan ei oo harmittanu, että pitää lähteä kouluun lähijaksolle kattelemaan toisten naamoja.

Semmosta! Vielä en ossaa sanoa, mistä seuraavaksi kirjotan, mutta eikhän se seleviä, kun alakaa lukemaan 😉 Nii ja jos tykkää katella kuvia, niin minut löytää Instagrammista @halvalaura ja @metsareportteri!

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Luonto Luonto