Metsään liitetään merkityksiä, jotka kumpuavat henkilökohtaisista kokemuksista ja kulttuurista, jossa eletään. Tutkimushaastatteluaineistossa metsä on metsäammattilaisille kokonaisvaltainen, kaikkien aistien ja kehon tuottama kokemus.
Jalat ovat konkreettinen yhteys maahan. Ne vievät metsään ja metsässä. Jaloilla tunnetaan maaperä ja sen muodot, kuten suon “ikiaikainen pehmeys”. Liikkuminen tuo “alkukantaisen” tunteen: ihminen “juoksee niin kuin eläin, liikkuu kuin eläin, muitten eläinten joukossa” (mies, 60 v.).
Metsää kosketaan monin tavoin: tehdään polttopuita, ohjataan koneita, kerätään antimia, ammutaan riistaa, johon “on tartuttava käsin ja valmisteltava se syötäväksi saakka aina hirven sisälmysten poistamisesta alkaen” (nainen, 49v.). Käsillä tekeminen koetaan voimauttavaksi: “nähdään omilla käsillä tekemisen työnjäljet ja niiden vaikutus metsän tulevaan kehitykseen” (mies, 53 v.).
Metsäammattilaisen työ on ajattelemista, vuorovaikutusta ja puhumista. Työtehtävissä havainnoidaan ja ratkotaan erilaisia metsään liittyviä asioita. Työssä metsä menee monin tavoin tunteisiin:
“Onnistuminen tuntuu rinnassa ja metsänomistajilta saatu kiitos sielun pohjassa asti. Jos asiat menevät huonosti, se tuntuu pistona tai stressi paineena rinnassa.” (nainen, 29 v.)
Vapaa-ajalla mieli voi metsässä enemmän levätä. Metsässä riittää, että on ja hengittää. Puhtaan ilman lisäksi metsässä on tilaa ja vapautta “olla se mikä olen – ilman selittelyjä tai roolia” (mies, 55 v.).
Metsässä on tilaa ja vapautta ”olla se mikä olen – ilman selittelyjä tai roolia”
Metsään liittyy vahvoja aistikokemuksia. Visuaalisen tarkkailun lisäksi metsä tuoksuu kesäsateiselta koivikolta tai pihkapinoilta. Talven hiljaisen metsän voi kuulla “hengittävän” (nainen, 58 v.). Metsässä “on mukava painaa päänsä puuta vasten, vaistomaisesti hymyilee puuta ’halatessaan’.” (nainen, 44 v.)
Moni kokee olevansa metsässä osa luontoa; metsä tuntuu kodilta. Silloinkin, kun ei fyysisesti olla metsässä, se on silti osa mielenmaisemaa, mielen ja pään sisällä oleva kokemus.
“..se metsähenkisyys, se että on se veto sinne metsään, niin kai se.. metsä on siellä sydämessä sitten.” (mies, 26 v.)
Tuulikki Halla (Itä-Suomen yliopisto)
Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushanke, rahoittajana Metsämiesten Säätiö
(Blogitekstin kuvissa esiintyvät henkilöt eivät liity tutkimukseen tai blogiin.)
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Näinhän se on. Erämaita ihannoivista kirjailijoista monet olivat heitä jotka surkeilematta hävittivät ihannoimiansa kohteita. Akseli Gallen Gallela ihannoi ja arvosti suomen erämaa metsiä ja afrikan eläinmaailmaa, tosin hämmästeli kyllä, onko tässä suureläinten tappamisessa englantilaisten antamilla luvilla mitään järkeä, useat holokaustin toteuttajista olivat lempeitä perheen isiä jne…. loputtomiin. Meistä on niin moneksi, kuin paperi, kaksi puolta.
Suhde metsään voi olla myös metsän omistamista, josta puuttuu metsässä töiden tekeminen. Sitten on sitä omistamista, jossa tehdään töitä metsässä. Sitten metsätyöt voivat olla ammattikin, ja siinäkin tehdään töitä metsässä.
Metsämarjojen poimintaan ei tarvitse omistamista, ainakaan toistaiseksi. Saattahan tämäkin muuttua, kun taksonomiaan asttaan sisälle – millainen suhde jokamiehen oikeuksiin jää jäljelle.
On metsästä moneksi suhteeksi ihmisen ja metsän välille. Kasvun jokavuotinen ihme on vaikuttava, varsinkin keväällä.