Ladataan...
Nyt ne pirulaiset on täällä, kirjanpainajat!
Kun naapurin isäntä soitteli pystyyn kuolleesta kuusesta ja pohti onkohan kirjanpainaja asialla, uhkakuviksi nousi heti massiiviset avohakkuut. Metsänomistaja Johanna Teräväinen kertoo miten sitten kävikään.
Tilaajille
Tämä kokemus on Saarijärveltä. Oltiin tehty kuusikkoon aukko syksyllä 2020. Sen reunasta löytyi myös muutama myrskyn kaatama tyvilaho kuusi. Jäljelle jääneen kuusikon reunassa havaittiin puolisen tusinaa kirjanpainajan tappamaa kuusta kesällä 2022.
Jatkettiin aukon laajentamista toukokuussa 2023 siten, että nuo tuhopuut jäivät tämän keskelle. Hakkaamatta jätetyssä viereisessä kuusikossa ei ollut elokuussa 2023 kirjanpainajien tappamia puita.
Tulkitsin asian niin, että perussyy puiden kuolemisiin olivat ne myrskyn kaatamat tyvilahot kuuset, joista tuholaiset levisivät viereisiin aukon reunapuihin, joiden tilaa heikensi tietysti auringon paahde ja tuulen kuivatus.
Kirjanpainajan torjunnassa kannattaa jokaisen olla valppaana havaitsemaan uhan mahdollisuuden mielellään varhaisessa vaiheessa, jotta hakkuun avulla voisi vielä pelastaa puut arvonmenetykseltä.
Kuten kirjoituksessa ilmeni, paniikkiin ei ole silti syytä. Aina metsissä kuolee eri syistä puita ja yleensä muista syistä kuin kirjanpainajan tuhona.
Olisiko syytä tehdä kampanja puukiipijöiden pesäpönttöjen tekemisestä? Puukiipijät ovat erinomaisia tuholaisten torjujia ja juuri silloin, kun tuhon uhka on alkamassa. Teko olisi myös luontoystävällisyyttä parhaimmillaan mielestäni. Jos olen väärässä, pyydän kommentoimaan tällä palstalla. Kiitos!