Kotona sormien pyörittely ja sohvalla makaaminen, kun ei ole itselle mieluista puuhaa, niin pestauduin mansikkatilalle kausitöihin. On ihana olla töissä ulkona ja seurata kevään etenemistä. Jäät ovat järvestä lähteneet ja pääskysetkin saapuivat viikko sitten. Kohta on siis kesä! Vaikka töitten jälkeen väsyttääkin, on mukava käydä lataamassa akkuja metsässä. Tällä kertaa metsäretki ei ollut huviretki, vaan minulla oli operaationa kerätä piikkilankaa.

Metsäpalsta on ollut muinoin laidunmaana ja siksi sieltä löytyy edelleenkin paljon piikkilankaa.

Ruostunut piikkilanka on kaikista tympein metalliromu, mitä minä tiedän metsistä löytyvän. Vanhempieni metsäpalsta on ollut muinoin laidunmaana ja siksi sieltä löytyy edelleenkin paljon piikkilankaa. Osa on aikanaan kerätty valmiiksi kerälle ja piilotettu kivien alle ja osa on vieläkin paikoillaan. Kevät on minun mielestäni ehdottomasti paras ja helpoin aika piikkilangan keräämiseen, kun aluskasvillisuus ei sitä vielä peitä.

Mukana minulla oli leikkurit ja pihdit, jotka kaivoin isän varastoista lähtiessä sekä vasara piikkilangan irrotteluun ja merkkausnauhaa. Erityisesti työvälineistä totesin merkkausnauhan hyödylliseksi, koska osa piikkilangasta oli vielä lumen alla ja osa niin tiukasti puussa kiinni, etten saanut sitä väännettyä yksin irti. Säästypähän ensikerralla etsimisen vaivalta, kun jäävän piikkilangan sijainti on kunnolla merkattu!
Piikkilangan voi kierrättää helposti viemällä sen metallinkeräykseen, tai jos luovuus riittää voi sitä käyttää vaikka erilaisten kranssien kehikkona tai muussa koristelussa. Itse aion ainakin tehdä kranssinkehikon, johon voin sitten kätevästi vaihtaa lehdet tai havut mielen mukaan.

Näin talven jälkeen on muutenkin hyvä käydä katsomassa mitä sille omalle metsälle kuuluu ja kuinka se on talvesta selvinnyt. Tarkastusreissulla on samalla helppo kerätä piikkilangat matkaan tai ainakin jäljittää sijainnit. Vinkki vitosena suosittelen ottamaan makkarapaketin matkaan! Makkara maistuu nimittäin erittäin makoisalle, kun löytyneet piikkilangat on ensin nosteltu auton peräkonttiin odottamaan kierrätystä.

Ja hei, kiitos kommenteista ainakin Facebookin puolella! Marjat ja sienet tulee joka syksy kerättyä talteen ja mahlat on jo pakkasessa, mutta yrttien osalta täytyy asiaan tutustua lisää. Kalojakaan en ole säilönyt, mutta täytynee sitäkin kesän aikana kokeilla.

Terkuin Elisa

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.