Pilkettä silmäkulmaan ja liiteriin!

Tulipesiä on moneen lähtöön, joten klapejakin pitää olla niiden mukaisesti. Pieniä ja isoja klapeja, tuohisia, syttypuita ja kiehisiä.

Polttopuiden tekeminen on ollut vaiheessa koko kesän. Kesän korvalla olin karsimassa rankoja, joista kerroinkin aiemassa blogikirjoituksessa. Uusi metsänomistaja  Hytönen rankoja karsimassa. 

Näistä rangoista tehtiin klapikoneella polttopuuta ja ne jätettiin kuivamaan traktorin peräkärryyn ilmavaan paikkaan. Nyt syyskuussa nakkelin ne puuliiteriin.

Oli oikein talkoot, kun velipoika ja naapurin isäntä olivat mukana. Toiset heitti huulta, kun yksi heitti klapeja. No, kuitenkin tällä erää yksi homma on saatettu loppuun. Ai että! Se taimikon perkaushan on vieläkin kesken…😁 No, kuivempia kelejä odotellessa.

 

 

 

Puuliiterissä on vanhojakin puita, mutta pitää näitä uusiakin tehdä jottei pääse loppumaan kesken. Varsinkin nyt oli paljon koivunrunkoja syrjällään, kun tehtiin aiemmin sitä varhaisperkausta.

Tulipesiä on moneen lähtöön, joten klapejakin pitää olla niiden mukaisesti. Mulla on yhteensä yhdeksän tulipesää leivinuunista aina padan matalaan tulipesään. Klapeja pitää olla siis monenkokoisia. Mun ensimmäinen kysymys on mitä eroa on klapilla ja polttopuulla?

Mitä eroa on klapilla ja polttopuulla?

 

Suurin polttopuu on metrinen klapi leivinuuniin. Koivuiset on avotakkaan ja nuotiopaikalle, pikku klapit puuhellaan. Sekaisella puulla lämmitetään saunaa.

 

 

Pinosin ison kasan koivuklapeja yhdelle kulmalle niin talven pimeydessä otsalampun valossa on hyvä käydä hakemassa koivuista puuta avotakkaan tai nuotiopaikalle. Puupinojen alla on kuormalavoja, joten puut eivät ole maata vasten ja ilma kiertää.

 

Toiselle kulmalle nakkelin syttypuita ja tuohta niin ei niitäkään tarvitse kaivella. Joskus olen opetellut kiehisiä vuolemaan, mutta meillä kyllä tuohta riittää ja tervaksesta on ennemmin uupeloa.

 

 

Leivinuunin pitkät puut on pinottu omalle seinälleen. Nämä on velipojan tekemiä. Tällä kertaa tehtiin vain pienempiä klapeja.

 

 

Puuhellalla tekee näppärästi ruokaa. Pikkuklapeilla pystyy hyvin säätelemään hellan lämpöä ja niillä se kuumeneekin nopsaan. Hellalla on tuloillaan omenamehua.🍏

 

Tulipesien kuningas on iso avotakka, jossa valmistuu loimulohikin. 😋

 

Pystyuuni lämmittää olohuoneessa. Sinne nakellaan lehtipuuta, mutta muutakin voi laittaa sekaan, kun on kipinäsuoja ja luukut.

 

Pilkettä silmäkulmaan tulee kun saa istua tulilla. Yllä onnellinen metsänomistaja saa talon lämmityksen oman metsän suosta maalämpöputkea pitkin sekä tunnelmaa ja extra lämpöä takkatulesta.

Oikeastihan mä en tiedä mitään tästä polttopuiden tekemisestä. Kuinka kauan noiden polttopuiden pitää kuivua, jotta ne olisi parhaassa iskussa poltettavaksi? Miten kauan polttopuut säilyy puuliiterissä? Mistä tietää onko klapi kuiva?

Mistä tietää onko klapi kuiva?

Jos tiedät jotain tästä hommasta, niin kerro ihmeessä mullekin! 😄

 

Monia lämpimiä hetkiä tulilla toivotellen

Johanna

Kirjoittaja on uusi metsänomistaja

Kommentit (4)

  1. Tälläisinä kesinä ei puu kuiva, joten hyvä olla ylivuotista jotta palaa kunnolla. Puuthan säilyy lähes ikuisesti jos ovat maasta irti ja sateelta suojassa. Kuivat puut kilahtavat kun niitä lyö yhteen. Kosteat puut myös sihisevät ja hikoilevat poltettaessa.

  2. Johanna Teräväinen

    Kiitos vinkistä! Nuo rangat oli kaadettu edeltävänä kesänä ja tänä keväänä tehty klapeiksi. Osa vaikutti jo aika kuiviltakin. Liiterissä on aina jo aiemminkin tehtyä kuivaa puuta niin jatkamma niiden polttelua ensimmäisenä. Koitettu kiertoa saada aikaan.

    Sen olen huomannut, että märästä koivusta ei irtoa tuohi kunnolla, klapit painavatkin enemmän ja tuntuu käteen kosteammalta. Täytyy vielä kalistella niitä.

    Sain myös vinkkinä järeämmän oppaan tähän hommaan. Jaan sen tännekin, jos joku muukin haluaa tutustua: https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/pilketuotanto-opas.pdf

  3. Esim. koivuhalkoja ei kannata säilyttää melkein ikuisesti, vaikka
    olis halot hyvinkin irti maasta ja sateelta suojattuna liiterissä.
    Sahailin äskettäin klapeiksi 40 vuotta hyvässä kuivassa säilössä
    olleita järeähköjä metrisiä koivuhalkoja, ja olivat vähän pehmen-
    neitä sekä toukkien syömiä erittäin pölyäviä käsitellä.

  4. Johanna Teräväinen

    Sinulla onkin Juniperus koivuhalot kauan säilynyt jemmassa! Tosiaan ei nekään taida ikuisesti säilyä. Meillä ei ole moista ongelmaa ollut. 🙂

Harrastukset Harrastukset