Jos Etelä-Amerikan sademetsäalueella olisi Suomen kokoinen maapläntti, olisiko se jotenkin olennaista, mitä siinä tapahtuu vai se mitä siinä suuremmassa kokonaisuudessa.
Maakuntaa parempi jaottelu voisi olla luonnontieteellinen maakunta ja mieluimmin sen vanhassa muodossa. Nyt näissäkin asioissa on menty hiusten halkomisiin. Miksi ? Siksi, että eräät maakunnat muistuttavat hyvin paljon toisiaan mm. metsien suhteen. Esim Kanta-Häme ja Päijät Häme.
Nyt täytyy muistaa että tämä 30% on tavoite, pitkä vääntö edessä.
Scientistin ajatuksessa on perusteltu tieteellinen pohja, mutta hallinnollinen maakunta on kohtuullinen kompromissi. Tiukasti suojeltuja riittävän suuria metsäalueita tarvitaan joka puolelle maata vaateliaiden lajien säilymis- ja leviämiskeskuksiksi ja niiden välille lisäksi pienempiä alueita askelkiviksi ja kytkeytymisen parantajiksi.
Itselleni aluetasolla sovellettava 30/10 periaate, josta tiukasti suojeltu 10 % korvataan täysimääräisesti, on helppo paketti niellä verrattuna EU:n ehdottamaan taksonomiapakettiin, jossa silvotaan ensin jokaiselta metsänomistajalta pois korvauksetta (?) 20 %, ja sen päälle tulee muut rajoitukset kuten kaksinkertaistetut vesistöjen suojakaistat.
Kirjoitin vähän huonosti. Pitäisi siis julkisesti nähdä esittämässä lukuja. Tosin vähän epäilen, että pääseekö/nouseeko ne koskaan Hesariin tai Ylelle….
Mitä pienemmälle alalle tavoitteet asetetaan, sitä mahdottomammiksi ne tulevat. MELA-laskelmalla tämä hyvin havainnollistuu. Kun samoilla rajoitusehdoilla lasketaan hakkuusuunnite kunnille erikseen ja koko valtakuntaan, tulee valtakunnallisella laskelmalla merkittävästi suurempi suunnite kuin kuntakohtaiset suunnitteet summaamalla.
Tietysti pitäisi ”tieteellisin perustein” asettaa tavoitteet (lue ”rajoitteet”) niin, että ne tukevat tavoiteltavaa hyötyä. Mutta kuka on oikeutettu tavoitteiden asettamiseen – ilmastopaneeli? Onneksi ei.
Toisaalta onhan jo nyt kuviokohtainen suojelutavoite (säästöpuut) olemassa.
Nykyinen säästöpuumäärä ohjeistus riittää hyvin, samoin n. 10 m (+ 10 m aukoilla maaperää käsittelemättä) suojakaista rantametsissä. Sitä aion noudattaa tulevaisuudessakin ja loput aavistushakkuista teetätän tarvittaessa sen ohjeen mukaan.
Alueellisen tason tarkastelulla vältetään hirvittävän paljon byrokratiaa ja raportointia, joita EU:n komissio yrittää työntää tehtäväksi taksonomiassa. Omistajakohtaista raportointivelvollisuutta perustellaan käyttäjien tarpeella, mutta hei, kuka lukisi yksittäisten metsänomistajien ilmastohyötyraportteja?Meillä on myös jo olemassa metsäsertifioinnit, joiden raportointi tapahtuu osin aluetasolla joten sen kanssa voisi olla synergiaetuja.
Aluetason ja valtakunnan tason tarkasteluissa saadaan yksityismetsänomistajien rinnalle mukaan yhteisiin talkoisiin kaikki metsänomistajaryhmät ml. kunnat, seurakunnat ja metsäteollisuus.
En tiedä miten Luontopaneeli haluaisi toteuttaa muiden elinympäristöjen suojelut, mutta epäilen että tavoite on 30 % kustakin elinympäristöstä. Vesistöjen suojelu on varmaan toteutusvaiheessa hankalin, kun vesistöjen omistus on erilainen kuin maanomistus.
No niin kilpailutukseen lähti 130 vuotias mäntyleimikko joka oli ollut itselläni hiljaisessa suojelussa. 35 vuotta sitten alalla tehtiin varovainen metsuri harvennus. Muuten on ollut pitelemätön. Kiitos tämän päivän uutisoinnin, kaupat tehdään, jos vain tarjouksia tulee.
.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.