Keskustelut Puukauppa Eräs puukauppa.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 81)
  • Eräs puukauppa.

    Maas.Tul. 29.11-17

    Ottamatta kantaa kyseiseen juttuun Petolahdella tapahtuneesta puukaupasta tuntuu minun mielestä oudolta että myymällä puuston sillä voi rahoittaa ko. metsätilan oston. Siinä pitäisi jo myyjäpuolen epäillä puukauppa-arvion oikeellisuutta. Tietenkin herää epäily kuiduttavaa toimialaa harjoittavan ostajan toimista, mutta niinkuin kuvastakin näkyy ovat kannot aika pieniä. Huono on keskenkasvuisesta metsästä tukkia tehdä. Pitää muistaa että arvio on aina arvio – turha sitä on lähteä sosmediassa tai paperilehdessä itkemään vaikka onkin noviisi, opintiellä täällä ollaan.

     

     

  • Petkeles Petkeles

    Muistelen että YLE uutisoi tästä samasta tapauksesta jo alkusyksystä.

    Tapauksen kronologiassa askarruttaa se, että tilakauppojen esitetään perustuneen puunostajan kertymäarvioon. Jos näin todella on, melko monta asiaa on mennyt selälleen.

    Taviokuurna

    No hyvä kun tuli sopu. Vaitiolosopimuksen vaatiminen oli todella tökerö veto. Voisivat Metsälehti ja MT pöyhiä aihetta hieman laajemminkin. Paljonko näitä on ollut? Lisää ei tarvitse tulla.

    Ei tarvitse nyt tässä kuitenkaan mennä samaan kuin jatkuvan kasvatuksen ”tieteen” teossa Metlassa Lapissa. Unohtui miehiltä koealoilta poistettujen puiden mittaus — asiaa paikattiin mittaamalla kantoläpimitat ja omatekemällä funktiolla siitä johdettiin koeruutujen antamat puumäärät. Yksi rengeistä otti loparit, kun ei kestänyt katsella moista menoa.

     

     

    Metsäkupsa Metsäkupsa

    Jessen ja Aplin kanssa samanlainen ajatuksen juoksu tämän erään puukaupan tiimoilta.Jos katkonta olisi mennyt pieleen,niin kyllä varmaan siitä olisi juttua piisannut,että tukit meni propsikaasaan,nyt ei hiiskahdustakaan.Tässä piilokaupataan hakkuun valvontaa,joka sekin tapahtuu useimmiten pöydän ääressä maanomistajan maksamana ja Mhy:n tekemänä.

    Jätkä

    Höp Höpö. Ostahenkilö on mennyt arvioissaan raakasti ”vihkoon”. Yleensä tuollaisten virheiden jälkeen ostohenkilö vaihtuu – usein firman sisällä, mutta uutta naamaa tarvitaan paikkakunnalla.

    Jeessillä on käynyt päinvastoin: Ostaja – metsäliiton toimihenkilö on hinnoitellut leimikon niin hyväksi, että on maksanut telvileimikosta kesä- tai kelirikkoleimikon hintoja ja on ajattanut sepeliä teille ja kaivuria siellä kuljettanut jatkuvasti.

    Siellä on myös ilmeisesti henkilöt vaihtuneet tiheään.

    Visakallo Visakallo

    Tässä tapauksessa kaikki mahdollinen meni pieleen puolin ja toisin, mutta noin yleisellä tasolla tapaus voisi myös opettaakin jotain. Jopa tällä palstalla näkee joskus kirjoitettavan, että metsät kasvavat yhtä hyvin motteja vaikka niitä ei harventaisi. Näin tietysti, mutta rahallahan sitä eletään eikä niillä moteilla! Toinen opetus on, että kannattaa käyttää jotain ammattilaista ensin metsässä selvittämässä, mitä ja minkä verran siellä puuta on, ennen kuin laittaa leimikon myyntiin. Eihän tarjouksia pysty vertaamaan, jos ei tiedä mitä metsässä oikeasti on.

    Tolopainen

    MG on muutanut toimintalinjaansa laittavat tukkimääriksi vain muutaman kymmenen kuutiota hehtaarilta kun tekevät ostotarjouksen. Tuo hintataso on harvennushakkuussa ihan normaali. Ostoyhtiöt eivät mitään sitovia tarjouksia tukkimääristä edes tee, kun puumäärät on vain likiarvoja. Olisi kannattanut teettää puustoarvio puolueettomalla asiantuntijalla, sehän on nyt hakkuussa todettu paljonko tukkia kertyy, eli mihin tuosta valittaa. Tukkiprosentti alle kolme prosenttia ei kuulosta päätehakkuuleimikolta.

    jees h-valta

    Aika järkkyä tuhontaa metsälle. Eikö tuon määrän laidunta olisi saanut vaikka vuokrata joltain lähinaapurilta.

    Timppa

    Eipä taida kukaan sikatilalliselle lietelannan levitysalueita vuokrailla.

    Timppa

    Tuli vielä mieleen meillä päin sattunut aihepiiriin liittyyvä tapaus.  Suuren maatilan omistaja haki ympäristölupaa laajentaakseen sikatuotantoaan.  Naapurosto ryhti vastustamaan paikallisen peruskoulunopettajan johdolla.  Tämä opettaja puuhasteli myös paikallisessa nuorisoseurassa, joka luuli omistamansa  rakennuksensa tontin.  Todellisuudessa tonttimaa kuului edelleen sikatilalliselle, sillä joskus taannoin kun nuorisoseurataloa oli ryhdytty puuhaamaan tilan omisti perikunta, jonka yksi jäsen oli alaikäinen.  Silloin tehty luovutuskirja ei ollut pätevä.

    Niin kaun kun kylällä vallitsi sopu, ei tietystikään ollut mitään väliä kuka tontin omisti.  Sikatilallinen suuttui valituksista ja ilmoitti nuorisoseuralle, että viekää talonne pois.  Purku ja siivous olisi maksanut melkoisesti.  Taisivat päästä laihaan sopuun.  Talo jäi paikalleen, mutta ei ole enää käytössä.  Luukut ikkunoiden edessä.  Miten sille ympäristöluvalle kävi en tiedä.  Ei se sikala haise ainakaan meille asti.

    oksapuu

    Miten tämä nyt sikalaan lipsahti?

    Jos sikalan omistaja tarvitsee lietteen levitysalaa niin maksaa kyllä sellaista vuokraa että peltoa löytyy. Lisäksi nykyisten yaran apulannan hintojen takia lietteen vastaanottosopimuksista suorastaan kilpaillaan…

    Tämä ei sitten liity puukauppaan mitenkään 🙂

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 81)