Rööri Roope:
”Ihmetyttää tuo Tanelin susipelko onko ne sinulle tuhoa aiheuttaneet vai muutenko pelkäät niitä.”

On se kumma asia esim Rööri roope esittää aina saman kysymyksen minulle susipelosta, vaikka olen moneen kertaan vuosien mittaan selittänyt etten mitenkään erityisesti edes pelkää suden kohtaamista. Karhu sinänsä on ihmiselle suoraan paljon vaarallisempi.
Minun susikantani perustuu pelkästään järkisyihin. Onha se nyt hullua hyysätä maassa suurpetoja kun pitäisi saada olla ja elää ja harjoittaa esim maataloutta läpi Suomen. Onhan nyt sekin jo hullua kun koirat pitää olla sisätiloissa ettei susi vie. Eikä sekään uhka ole tuulesta temmattu ollenkaan että susi tappaa jossain lapsen tai avuttomaksi toteamansa aikuisen.

Tämä susiasia tuli tässä ketjussa esiin kun AJ meinasi että susillekkin pitää joku hirvi jättää.
Hirvihomma hoituu kunhan HETI asetetaan kannan tavoitteetsi 1/1000ha. ja sitten kymmenen vuoden kuluttua katsotaan pitääkö mennä vielä alemmas.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Suorittava Porras:
”Metsätysseuraankin voi /pitää olla yhteydessä , jos vahinkoja ilmenee. Sielläkään ei olla ajatustenlukijoita.”
Kumma kyllä oman seurani kohdalla tällaisia ilmoituksia ei ole tullut ensimmäistäkään yli 40 vuoteen.”

Kumpikohan seura nyt on poikkeuksellinen, Suorittavan seura vai tämä paikallinen seura täällä?
Minä olen yhteydessä noin kuukausittain seuran toimihenkilöön, joka on tällä hetkellä toinen jahtipäälliköistä ja on ollut seuran puheenjohtajakin, kunnes joutui siitä luopumaan kun valittiin riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajiksi muutamaksi vuodeksi.
Tiedän myös että ilmoituksia vahingoista tulee kyllä muiltakin.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Vahinkojen toteamisessa ja kirjaamisessa on kieltämättä kovastikin toivomisen varaa . Tosiasia kuitenkin on , että ellei riistaviranomaisille kerry aineistoa yksilöidyistä hirvivahingoista ovat keinot auttaa
vähissä . Hirvikannan säätelyssä joudutaan etenemään tämän vuoksi enemmän liikenneviranomaisten ja metsästäjiltä saatujen tietojen varassa .
Saman ongelman edessä oltiin suurpetovahinkojen ja uhkien
kanssa . Poikkeuslupia ja kaatomääräyksiä ei voitu myöntää , kun riittävää määrää havaintoja ei tullut viranomaisten tietoon . Nyt tehdyt haviannot ilmoitetaan herkemmin ja tämän seurauksena asian vaatimiin toimenpiteisiinkin ryhdytään nopeammin.

Taneli on toiminut asiallisesti informoidessaan hirviseuruetta omista vahingoistaan . Samaa keinoa soisi muidenkin käyttävän . Hyöty tästä on varmasti molemminpuolinen . Voisi jopa esittää kehittämisehdotuksena , että maanomistajan ja metsästäjien yhdessä toteama vahinko olisi painoarvoltaan yhtä vahva varsinaisen metsäammattilaisen tekemään nähden hirvien kaatosuunnitelmia valmisteltaessa viranomaisportaassa .

Palaan vielä esitykseeni sen verran , että meillä on olemassa jo työkalukin,” OMA RIISTA ”, jota hieman päivittämällä voidaan käyttää vahinkoalueiden merkitsemiseen . Valokuva alueesta on myös mahdollista liittää mukaan .
Tänä päivänä ohjelma toimii metsätyspäiväkirjana ja havaintokortin tapaan , johon kirjataan päivittäin metsästykseen liittyviä tietoja .
Näitä ovat mm metsästysajankohta , henkilömäärä ,metsästystapa ja olosuhteet . Tiedot hirvihavainnoista ja kaadoista kirjataan viimeistään päivän päätyttyä . Paikka , aika ja millainen eläin on kaadettu näkyy metsästyskartalla välittömästi kirjaamisen jälkeen . Tieto on palveluun rekisteröityneiden metsästyksenjohtajien ja riistaviranomaisten käytössä lähes reaaliajassa . Erillisiä kaatoilmoituksia ei enää tarvita .
Tehdyt hirvihavainnot näkyvät vain viranomaisten ja ilmoituksen tehneen seuran kartoilla .

Kyseessä on varsin lupaava työkalu , jonka avulla jahdin kulkua on mahdollista seurata reaaliajassa ja muodostaa kuva laajemmasta kokonaisuudesta . Kun tähän lisätään mahdollinen hirvivahinkoilmoitus , on viranomaisillakin riittävästi materiaalia tehdä oikeita päätöksiä pyyntilupien määristä ja kohdentamisessa .

En millään jaksa uskoa, etteikö kolareista olisi faktaa olemassa. Kyse on siitä, mikä faktoja käsittelevässä riistahallinnossa koetaan (!) siedettäväksi määräksi vahinkoja. Koska korvausvastuu noiden osalta siirtyi auton vakuutuksen ottajalle, se luultavasti osaltaan ohjaa kohtuullisuuden määritelmää.

Liikennemerkkejäkään ei mutun varassa sijoitella, silti tiet ovat täynnä hirvistä varoittavia merkkejä.

Itse olen ilmoittanut havainnoista omilla maillani metsästäjille.

Hirvituhoja voidaan vähentää väärillä puulajivalinnoilla ja luonnon monimuotoisuutta yksipuolistavalla puhtaaksi perkaamisella. Noista ei kuitenkaan saada tilastotietoa, vaikka asia on olemassa ja meidän kaikkien tiedossa. Onko suorittava niin, että tällaista ei millään tavalla voida ottaa huomioon hirvikannan tavoitetason määrittelyssä? Pitääkö metsästäjien mielestä vuosikymmenien mittaisilla periodeilla toimivassa metsätaloudessa ensin tehdä vahinko ja vasta sitten korjausliike? Puheesi faktoihin perustuvasta tavoitetason määrittelystähän on aivan idioottimainen, jos näin on. Miksi sellaisen järjestelmän ylläpitoa pitää puolustaa? Ja toisaalta mikä fakta oikeuttaa metsästäjiä määrittelemään hirvikannan tavoitetason mahdollisimman suureksi, kun jo nykyisen suuruisen kannan hallinta vaatii mielestäsi turhankin suuren työpanoksen?