Avauksessa ja hirvikannan hoitosuunnitelmassa esitetty väite, että viime vuonna hirvien aiheuttamat metsävahingot olisivat vähentyneet, tuskin pitää paikkaansa. Ainakin sitä on yritetty perustella hyvin köykäisesti. On verrattu vain viimevuoden maksettuja korvauksia edellisen vuoden vastaavaan lukuun.

Näistä luvuista ei voi vetää suoraan sellaista johtopäätöstä. Viime syksyn pyyntilupia leikattiin 1/3. Minkähän johtopäätöksen siitä voisi ennakkoon tehdä?

Esimerkiksi viimeisen VMI:n yhteydessä havainnoidut metsätaimikoiden hirvivahingot, joita oli yli 1 miljoonaa hehtaaria, oli ”ansiokkaasti” jätetty mainitsematta koko hirvisuunnitelmassa. Edellinen pienempi luku näkyi tarkoituksenhakuisesti kylläkn. Näiden VMI:n lukujen vertaaminen ja suoritettu pyyntilupien leikkaaminen antavat täysin päinvastaisen kuvan tämänhetkisestä tilanteesta.

Hirvitutkimuksen puutteesta ei ainakaan MMM:tä voi moittia. Päinvastoin! Hirvisuunnitelman Osa 1:n lopussa oli luettelona ehkä vain pieni osa hirvitutkimuksen eri lähteistä, joihin nyt suunnitelmassa oli nojattu. Luetteloa oli 82 sivua, yhteensä 184 tutkimusta tai lähdettä. Luulisi hirvitutkimuksen jo riittävän!

Lisäys:
Ilmeisesti yksikään lausunnon antaja ei jaksa kahlata hirvisuunnitelmia läpi. Suunnitelman tekijät ovat tästä tietoisina liittäneet mukaan vielä kaiken varmuudeksi tuon valtavan määrän hirvitutkimuksia, joiden kahlaaminen veisi samalta henkilöltä kuukausia. Siis aineiston paljoudella halutaan saada piaisesti myönteiset lausunnot ko. suunnitelmaan. Asiat hoidetaan kuin mafiassa.

”Suunnitelman valmisteluun osallistui laajasti eri sidosryhmiä, kansalaisia ja asiantuntijoita esimerkiksi riistantutkimuksen, metsäntutkimuksen ja liikenteen alalta”.

Suunnitelmaa on siis ollut valmistelemassa laaja edustus eri sidosryhmistä, mutta ainakaan minä en tuosta joukosta löytänyt tahoa, joka olisi valmisteluun tuonut metsänomistajien näkemykset sopivasta hirvikannan koosta.

On merkillistä, ettei metsänomistjien edunvalvonta ole mukana valmistelemassa suunnitelmaa, jolla pyritään mm. ennaltaehkäisemään hirvien metsätaloudelle aiheuttamia vahinkoja – siis sellainen taho, joka kärsii vuodesta toiseen mittavia hirvien aiheuittamia vahinkoja mänty-, rauduskoivu- ja haapataimikoissaan ei ole edes edustettuna suunnitelman teossa…!!!

Voisiko syynä olla se, ettei metsänomistajilla yksinkertaisesti ole sellaista tahoa, joka yksiselitteisesti ja metsänomistajien enemmistön valtuuttamana edustaisi metsänomistajia kyseisen suunnitelman teossa.

Jos emme itse vaadi edustusta noihin sidosryhmiin, ei meiltä kukaan kysele kannanottojamme. Mutta mikä olisi se meidän edunvalvontataho, joka edustaisi meitä? Tässä asiassa olisi MTK:lla ollut erinomainen näytön paikka tuoda suunnitelmaan mukaan metsänomistajien toiveet, mutta jostakin syystä MTK pysyttelee poissa näistä sidosryhmistä.

Lainaus lehdestä joka ei ole MT.

Jos MTK:ä on uskominen Suomessa hirvikanta vaihtelee kohtuuttomasti. Viimeisen vuosikymmenen aikana suuri hirvikanta on aiheuttanut mittavia haittoja niin liikenteessä kuin nuorissa taimikoissa. Jatkossa pitäisi pystyä rajoittamaan sarvipäiden kantoja minitasolle ja pidettävä se vakaana.

Maa- ja metsätaloustuottajien keskusjärjestö MTK muistuttaa, että vaikka hirvi on saalisarvoltaan Suomen tärkein riistaeläin, sen kokonaishyöty yhteiskunnalle on vahvasti negatiivinen ylisuuresta kannasta johtuen. Esimerkiksi liikenteen hirvionnettomuuksista on aiheutunut yhteiskunnalle jopa 100 miljoonan euron kustannukset vuosittain.

MTK:n mukaan hirvi on myös suurin yksittäinen metsätuhojen aiheuttaja. 2000-luvulla talvehtivan hirvikannan määrä on vaihdellut 60000:sta 110000:een. Taimikko on kymmenen vuoden ajan altis hirvituhoille. Jos hirvikanta yhtenäkin vuotena riistäytyy käsistä, syntyy suuria tuhoja. Pahiten kärsivät koivikot ja mäntytaimikot. Kuusi selviää lähes kokonaan vahingoilta.

Metsästys on MTK:n mukaan ainoa keino saada hirvikanta kohtuulliselle tasolle. Metsästysseurojen ja riistanhoitopiirien tulee anoa hirvilupia nykyistä reippaammin.

Ko. suunitelmaesitys toteutuessaan esitetyssä muodossa varmistaisi nykyisen pyyntilupiin perustuvan metsästyskäytännön jatkumisen. Juuri tähän epäkohtaan valtiontalouden tarkastusvirasto hirvitarkastuksessaan 100/2005 puuttui.

VTV:n mielestä ko. käytäntö johtaa aika-ajoin liian korkeisiin hirvikantoihin, jolloin hirvistä aiheutuvat haitat ja vahingot korostuvat lähinnä liikenteessä ja metsätaimikoissa. VTV:n mukaan valtiontalouden kannalta hirvi on lähinnä rasite, joten hirvien metsästysjärjestelmää olisi tarpeen kehittää.

VTV esittääkin harkittavaksi yhtenä vaihtoehtona hirvien metsästyksessä luopumista kokonaan nykyisestä pyyntilupajärjestelmästä. Tätä ei metsästyksen ylin johto tunnu edes harkitsevan.

Hirvikannan hoitosuunnitelmaesitystä perustellaan metsästyksessä saadun lihan laskennallisella arvolla ja siitä johdetulla metsästyksen virkistysarvolla. Kuitenkin hirvien metsästyksen kulut ovat suuremmat kuin saadun vastaavanlaisen lihan arvo, joten lihalle ei pitäisi jäädä mitään ”laskennallistakaan” arvoa. Hirvestystä lihan vuoksi voi verrata puutavaran korjuuseen 0-rajan ulkopuolelta, jolloin verotettavaa tuloa ei synny.

Hirvestyksen virkistysarvo on samoin vailla minkäänlaista laskennallista pohjaa. Eihän siinä ole huomioitu muille luonnonkäyttäjille hirvikärpäsen aiheuttamaa epävirkistyksellisyyttä. Riippuuhan hirvikärpästen määrä hirvien määrästä. Myöskään metsänomistajien mielipaha hirvien vikuuttaman taimikon hoitotöissä on unohdettu.

Onko tällaisilla perusteilla laaditulla hirvisuunnitelmalla ollenkaan todellisuuspohjaa?