Kun kahvalämmitys tuntuu olevan täysin mahdoton olla käyttösahassa – ja sen vuoksi, kun se lämmittää kädensijoja, niin luulisin olevan aivan simppeli homma kytkeä kahvalämmitys pois, joko irroittamalla vastuksille menevät johdot, taikka jos se ei onnistu, sivuleikkureilla katkaista piuhat.

Ei luulisi olevan ylivoimaisen vaikeaa.

Niitä on tosiaankin sellaisia sahailijoita, jotka eivät vähääkään katso, mihin ja miten sahansa laskee maahan / hankeen.

Kun saha aina pudotetaan kädestä, niin ei tarvitse itkeä, jos se syö esim lunta. Asia, jota olen ihmetellyt vuosikymmenten aikana on, kun esim sahakauppaan on tullut vaihdossa sahoja, joissa on kotelot / säiliöt tai takakahva rikki. Nehän kestävät normaalia käsittelyä maailman tappiin. Kun bensiinisäiliö on puhki, niin saha on pudotettu tai heitetty aika voimalla johonkin jopa kovempaan kuin puu.

Myös sahakeskustelupalstoilla on kuvia sahoista, jotka ovat niin törkyisiä, ettei niitä ole koskaan yhtään putsattu. Kun kotelot avaa, niin sylinteri on aivan tukossa, käynnistin ja vauhtipyörän ympäristö on täynnä öljyista putua. Kaasutinkotelokin on sellaisessa tilassa, että on ihme, että hallintavivut mahtuvat liikkumaan. Saha on päältäkin sellaisessa kunnossa, kuin se olisi uitettu pihkan ja purun sekoituksessa, ja tervattu välillä, eikä koskaan ole päässyt olemaan edes vesisateessa.

Onkin selvää, että porukka saisi hieman ottaa opikseen Esim Visakallosta ja artosta, joiden sahat pelittävät kesät/ talvet. On toki muitakin, mutta hyvin vähän.

Jätkän kanssa samoilla linjoilla. Itselläni hyvänä opetuksena toimi, kun kouluaikaan reilu kaksikymmentä vuotta sitten, viimeisinä hakkuupäivillä tiputin Hq 254 huolimattomasti sammalikkoon, alla tietenkin kivi, ja bensa alkoi tulemaan ulos tankin lohjettua. Kyllä otti päähän, vaikkei ollut oma saha.

Siitä lähtien katsonut aina mihin sahan lasken. Nyt lumella, pyrin laskemaan aina, jos mahdollista havujen, risujen, tallatun lumen päälle. Sekunninhan tuo vie aikaa, mutta säästyy monelta vaivalta, kuten käyntihäiriöt, ja kaasuvaijerin jäätymiseltä.

Muutenkin pyrin pitämään sahan suht puhtaana. Esim joka tankkauksella pyyhin tankkien korkin ympärystät puhtaiksi ennen tankkausta. Tällä olen säästynyt siltä ettei ole ikinä pitänyt öljypumpun tukkeamisia olla putsaamassa, ja kuitenkin tätä hommaa tehty, välistä sivutoimen, välistä päätoimen yli 20.vuotta.

Tuosta lumensyöttämisestä koneelle, niin muistuttaisin kuitenkin teille muutamille, että on vieläkin metsureita, jotka sahaavat tuolla paksussa puuterilumessa ja oksilta tippuu lumikönttejä, mutta heillä ei ole minkäänlaisia vaikeuksia sahan jäätymisen kanssa.

Mistä sekin johtuu?  Ajatelkaapa kaatokolon tekoa isoon puun tyveen: Aloitetaan sahaus rungon vasemmalta puolen yläsahauksella. Jos lumi on huonosti puhdistettu, sahan käynnistinkotelo uppoaa lumeen ja sen kautta lunta menee sisään monta litraa.

Sitten kun puu on kumossa ja sitä aletaan tekemään, lasketaan saha pystyyn lumeen esim tukin mittauksen tai merkkauksen ajaksi. (Pitäisi aina laskea käynnistin ylöspäin lumen päälle)

Jos sahassa on pieniäkin rakoja kaasutinkoteloon lumen mennä, ne tukitaan jne. Kun pidetään taukoa ja lämmin saha on laskettu pois kädestä, se laitetaan kaatoasentoon kannon / pölkkyjen päälle, että sylinterin lämpö nousee käynnistimeen = ei käynnistin jäädy.

Nuo ovat pieniä asioita, mutta ei se ole metsuri eikä mikään, joka siinä tilanteessa ravaa autolta hakemaan varasahaa, taikka ajelee kotiin sulattelemaan sahaansa.

Samoin minulla moottorisahassa,