Elämä on valintoja. Kannattako pitää taimikko hirvituhojen pelossa ylitiheänä ja kärsiä myöhemmin lumen aiheuttama täystuho ? Tai kannattaako kärsiä 50%:n tappio metsän tuotossa valitsemalla kasvupaikalle sopimaton puulaji hirven pelossa . Hirvien mahdollisesti aiheuttamat tuhot ovat  talvilaidunalueita lukuun ottamatta alle 10%n luokkaa tai 0 verrattuna muulla tavoin metsälle aiheutuneisiin tuhoihin. Hoitamattomuus on kirkkaasti suurin vahinkoriskiä nostava tekijä (myös hirvien osalta).

Höpsis! Eivät tuhoutuneet silloinkaan , kun hirviä oli 2-3 kertainen määrä nykyiseen verrattuna. Työrästit taimikoissa jatkavat valitettavasti vakaalla kasvu-uralla. Nälkään ei hirvi kuole , vaikka taimikoiden perkauksia vähän tehostettaisiinkin . Kärkkäinenkin totesi ,että taimikoiden hoitaminen vähentää hirvituhoja. Samaan hengenvetoon tosin totesi , että hirvestäjät haluavat ,että taimikot tulee kasvattaa ylitiheinä ja risukkoisina. Tätä ei ainakaan allekirjoittanut ole toivonut missään vaiheessa.

Itse ainakin olen tehnyt kaikki metsäkeskuksen ja metsäasiantuntijoiden ohjeiden mukaan. Hirvituhotarkastaja neuvoi, kun taimikko oli syöty aukkoiseksi, että älä ihmeessä mene poistamaan yhtään mäntyä, ei syötyä tai syömätöntä,  ennen kuin taimikko on vähintään 5 metristä. Ei tullut silläkään neuvolla taimikkoa. Uusin neuvo, pakko istuttaa kuusta, kun männyt syödään teit niin tai näin. Suomessa seuraava sukupolvi saa perintönä karmeat metsät.

Riistaorganisaation edustaja tällä keskustelupastalla on totaalisesti ulkona reaalimaailmasta. Hirviä ei ole koskaan ollut edes kaksinkertaista määrää nykyiseen nähden ja mänty/koivutaimikoita (hirven talviruokaa) ei ole koskaan ollut tarjolla näin vähän. Koskaan laidunnuspaine  mänty/koivutaimikoihin ei ole ollut näin kova.

https://www.slideshare.net/Metsakeskus/hirvet-ja-laatupuun-kasvatus-matti-krkkinen

Etelässä-lounaassa tykkylumituhot eivät ole olleet pahoja, itselläni ei kertaakaan aiheuttaneet ylimääräistä hakkuuta tai tuhopuiden keruuta.

Vuoteen 2015 asti taimikot on hoidettu ohjeiden mukaankin toimittaessa huonosti . Ainakin , jos kohteelle on saatu kemera. Taimikonhoidon tärkein asia vahinkojen ja tuottavuuden kannalta, varhaisperkaus, tuli tukien piiriin vasta vuonna 2015. Vasta tämän jälkeen on saatu oikeat neuvot ja toivottu hyöty toimenpiteestä.

Jos vielä jollekin alueelle on tehty hoitotoimia energiapuun korjuun muodossa , ei hoidon taso taatusti ole ollut huippuluokkaa . Hirvien viihtyvyyttä alueella siinä käytännössä vain on parannettu .

Onneksi tänä päivänä asiat on mahdollista tehdä paremmin, jos vain haluja löytyy. Näyttää niukkuutta olevan halujenkin suhteen , kun kolmannes metsätalouteen suunnatuista tukieuroista jää käyttämättä ja taimikonhoidon rästit vain kasvavat. Ruvetan sitten keskustelemaan enemmän hirvituhoista , kun hoitorästien käyrä alkaa näyttää kaakkoon….jos on enää aihetta.

Pahana talvena 2010 kokeilin järeiden runkojen ravistelua, traktorin metsäkärryn kanssa metsiä kiertäen. Kouraan järeä koivukuitu ja kouran kääntöliikkeellä yritin kopistella. Turhaa hommaa, jää ja siihen jumiutunut lumi ei irronnut…ja mäntyjen latvukset olivat jäätyneet kaarelle. Sisäisiä murtumia oli niin paljon, että keväällä puuaineksen sulaessa murtuivat lumettomatkin latvat alas.

Lisäksi vaarallista, sellainen parisataakiloinen latva kun tulee alas kapea pää edellä, tulee läpi traktorin muovikatosta.