Keskustelut Metsänhoito Jatkuva kasvatus käytännössä.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 920)
  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

  • Jovain

    AJ: Äkkiä tuohon on vaikea laittaa, mutta minusta selvä jako on siinä, jos taimettuu tai ei taimetu, tai jos on edelleen kasvatettavaa tai ei ole enää edelleen kasvatettavaa. Mennään metsänhoidollisesti sen mukaan, mutta tarvitseeko niitä käytännon toiminnassa ja metsälaissa eriyttää. Voitaisiin edetä ikäänkuin samalla sopimuksella ja samassa metsässä, tehtäisiin sitä mitä vastaan tulee?

    Tietenkin tuo kustannuspuolen välttely ja joutoalueet. Ettei vaan ole porsaanreikä, sen metsälaki sallii tällä hetkellä, mutta onhan se kriteeristöllä korjattavissa. Mitä tarkoitetaan edelleen kasvatettavalla metsällä ja edelleen kasvatettavalla taimistolla. Mitä niiltä vaaditaan. Välttämättä lakirajoille hakkuut, jos eivät uudistu tai 40 v. alikasvokset eivät sitä ole.

    R.Ranta

    Miksi joillakin on niin kova hinku etsiä vastausta kysymykseen, johon ei ole yhtä vastausta? Jokainen taloudesta edes jotakin ymmärtävä käsittää, että yhtä vastausta esim. taloudellisesta syystä ei yksinkertaisesti ole.

    Puun tuottamisen maksimaalisuutta perustellaan kiivaasti, joka on yhtenevä sen kanssa, että maapohjan tuottokyky on hyödynnettävä täysimääräisesti eli 100%. Puumäärää pitää maksimoida, kun puumäärää pitää maksimoida on perustelu.

    Tällainen ajattelu on ollut paremmin ymmärrettävissä silloin, kun Suomi eli metsästä ja joka työllisti isot joukot talviaikana. Metsänomistajan taloudellisesta näkökulmastakin tilanne on kokonaan toinen kuin mitä se oli esim. 50 vuotta sitten. Eikä tilanne ainakaan paranemaan päin ole. Kustannukset nousevat aivan eri käyrällä kuin puuraaka-aineen hinta.

    Puuki

    Kova hinku esittää jk ainoana ja parhaana menetelmänä on ollut erään sitä markkinoivan firman esityksissä . Osin siksi kiinnostuin aikoinaan niistä kannattavuuslaskelmien muodossa tehdyistä vertailuista.   Puun tuottamisen maksimaalisuus ei ole päämäärä mutta se liittyy myös metsän tuottoon ja kannattavuuteen .   Kun keskikasvu/kiertoaika laskee liian paljon, niin arvokasvulisä ei riitä kompensoimaan menetettyä tuottoa.

    Luontainen uudistaminen on hyvä juttu siellä missä se toimii, samoin järkevä kustannusten säästäminen viljelyssä .  Pienaukot ei ole paras tapa luont. uudistamisessa ainakaan metsän tuoton ja kannattavuuden kannalta. Kokonaan kustannukseton metsänkasvatus olisi hyvä asia sekin , jos olisi mahdollista mutta kun yleensä ei ole ilman merkittävää tappiota .

    Gla Gla

    Berza: ”Tietynlaista jatkuvaa kasvatusta olen harrastanut muutamilla koivukuvioilla johon on syntynyt kuusen aluskasvisto. Olen jopa tehnyt täydennys istutusta sinne.

    Tämmöisissä tapauksissa homma toimii ainakin kahden puu sukupolven ajan, mutta mitenkähän jatkossa.”

    Minäkin kasvatan metsää tuoreella aukollani seuraavat 70 vuotta jatkuvasti peitteisenä.

     

    Gla Gla

    RR: ”Miksi joillakin on niin kova hinku etsiä vastausta kysymykseen, johon ei ole yhtä vastausta? Jokainen taloudesta edes jotakin ymmärtävä käsittää, että yhtä vastausta esim. taloudellisesta syystä ei yksinkertaisesti ole.”

    Sanopa se. Kun juuri saatiin metsälaki, jossa omistajalla on valinnan vapaus, miksi tämä valinnan vapaus on tarvetta kumota. Aluksi tosin julkisen omistajuuden osalta, mutta seuraava askel on yksityinen omistus, jos yhteiskunta siihen mahdollisuuden antaa.

    Kansalaisaloitteen käsittelyn yhteydessä monet asiantuntijatkin ovat sanoneet, että jatkuvaan kasvatukseen liittyy paljon kysymyksia, joihin ei ole vastauksia. Käytännössä tiedetään, että mm. metsän uudistumiseen liittyy suuria riskejä. Jo 1800-luvulla tiedettiin, että harsintahakkaus on vaativa menetelmä, joka soveltuu lähinnä Keski-Eurooppaan, jossa puulajit ja valon tulokulma poikkeavat meikäläisestä ja avohakkuulla saadaan metsä uudistettua. Eikä tässä ole edes kyse mistään määrämittaharsinnasta, vaan siitä, mikä on nyt keksitty uudestaan uudella nimellä.

    Silti joillain on tarvetta kieltää vaihtoehtoinen menetelmä ja pakottaa julkisen sektorin metsätalous tuohon tuntemattomuuteen. Eikö olekin sairasta?

     

    Rukopiikki

    Niin se on vain suunnitelmia. Tuskin monikaan palstalaisista on enää 50-vuoden kuluttua metsiään kasvattelemassa millään tavalla. Siinä kun omistaja vaihtuu niin saattaa vaihtua metsänhoitomenetelmätkin.

    Perko

    Puukin oletus  kasvun pudotuk sesta  silloin kun  luston kasvu  yli 8mm / v  on suuresti liioiteltu  (liite, vanha kuva) .  Oikealla eri-ikämetsän ”luomuhoidolla” on mahdollista parempaakin.  Mittailin tasmanialaista  mäntykiekkoa niin siinä lustot oli peukaloni paksuisia.. Jotta hoitotoimiin taas kunhan kesä lämpiää!

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Toistuvin harvennuksin käsitelty mänty tai kuusi, jonka latvus on hyväkuntoinen, voi kasvaa pitkään hyvin, siis vielä yli satavuotiaana. Veli-Jussi Jalkanen kertoi jossain mielipiteessään, että 170-vuotiaat kuuset ovat avoimella paikalla vielä kovassa iskussa.

    Rane

    ”Timo  kuitenkaan (enää?) tunnustautunut jatkuvan kasvatuksen harjoittajaksi vaan sanoi, että pitää toimia tilanteen mukaan ja kertoi esimerkkinä tehneensä siemenpuuhakkuun ja äestyksen.”

    Viimeksi(3 vuotta sitten) kun Timo Kujalan Arvometsä teki täällä United Bankersin rahaston metsätiloille harsinta/jatkuvan kasvatuksen hakkuita,kertoi työnjohtaja että firman toinen omistaja ,professori Timo Pukkala,oli ankarasti kieltänyt siemenpuuasentoon hakkaamisen. Ei sopinut jatkuvan kasvatuksen ideologiaan.Hakkuutekniikassa oli semmoinen yksityiskohta (eräässä lehtijutussa mainittu,ei tämä työnjohtaja) että harvesterikouralla ruopaistiin ohimennen maata jolloin syntyisi taimettumista parantavia laikkuja.

    Nyt myrskyn jäljiltä kaikki silloin harsitut kuviot uudistettiin hakkaamalla siemenpuuasentoon ja varmuuden vuoksi äestettiin.Ei siis enää luotettu harvesterikouralla ruopimiseen.

    Pukkalan oppeja kolme vuotta sitten oli myös että rinnankorkeudelta alle 15-senttisiin puihin ei harvesterilla kosketa.Nyt tekivät kaikki rästissä olevat ensiharvennukset ihan normaalisti.

    Tämä kertoo siitä että jääräpäisinkin jatkuvan kasvatuksen professori voi oppia jotain uutta.Eli että jaksollinen rulaa.

    jees h-valta

    Kyllä, sitähän voi jaksollista aivan mukavasti hiukan venyttää seuraavan puusukupolven puolelle jos haluaa. Minulla tuntuu jo Metsä-Groupin motourakoijat tietävänkin mieltymykseni. Esim. nyt turvesaroilla noin hehtaarin alalla on pystyssä aika kattava koivikko ja männyn luontaisten alkujen sekametsä vaikka päätehakkuusta on muutama päivä aikaa. Toki se muokataan ja männylle taimetetaan mutta onhan tuo mukavamman näköinen kuin tyhjä aukko. Varsinkin kun päätehakkuu tehty siististi eikä turhaa raiskiota ole.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 920)