Keskustelut Metsänhoito Juurikäävän torjunta omatoimi metsänhoidossa

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 26)
  • Juurikäävän torjunta omatoimi metsänhoidossa

    Kiinnostaisi tietää palstalaisen näkemyksiä ja toimintatapoja juurikäävän torjunnasta omien metsien hoidon yhteydessä.

    Oletteko välttäneet havupuuvaltaisten taimikoiden raivuuta lämpimien kelien aikana?

    Tai oletteko käyttäneet ureaa vain suuremmille kannoille? Vaiko ollenkaan?

    Vai oletteko kenties samanlaisen pienen epätietoisuuden vallassa miten asian suhteen tulisi toimia. Minusta asiaan liittyvä tiedotus on osin ristiriitaista ja joissakin yhteyksissä asia tuodaan esille vakavampana kuin toisissa.  Itse olen moottorisaha hommissa käyttänyt ureaa yli 10cm kannoille jos olen hakkuuta kesäkelissä tehnyt. Tätä olen harrastanut nyt ehkä kolmisen vuotta.

    Havupuutaimikoiden osalta en oikein tiedä mitä tehdä, pitäisikö niiden hoito jättää marraskuun jälkeiselle ajalle? Ja kuinka vakavaa mahtaa olla jos koivua taimikosta peratessa eteen sattuu tiivis kuusi tihentymä josta tulisi kaataa isotyvisiäkin puita raivurilla nurin. Urea pullo kun ei aina ole edes mukana. Tällä kertaa lykkäsin nurin..

    Jossakin mediassa olisiko ollut MT oli juttu metsänomistajasta joka raivasi taimikoitaan moottorisahalla ja suihkutteli ureaa aina noin kymmenen katkaisun jälkeen… No joo, kukin tyylillään mutta kyllä vuosittaiset hehtaarit jäisi tuolla mallilla vähiin.

  • jees h-valta

    Jos on oikeasti raivattavaa se auttaa lumella kun kaataa niin että saa puiden päällä työstöä pääosin tehtyä. Joskus sellaiseen keliin tosiaan joutuu kun ei voi aina olosuhteita valita kun on palkkatyö päätoimena.

    Metsuri motokuski

    Panu: ei kai lumessa raivaus ketään pelota. Minä vain en raivaa silloin. Kirjoitin tuolla kuusikon harventamisesta. Tarkoitin koneellista ja manu harventamista. Niin voihan se olla että suhtautumiseni kantokäsittelyyn on samanlainen kuin muillakin ammatikseen metsässä töitä tehneenä. Mikä muu se voisi olla kun on nähnyt miten se leipä sieltä irtoaa ?

    Kaikki tehdään kunhan maksaja löytyy.

    Panu Panu

    ”Kaikki tehdään kunhan maksaja löytyy” -asenne auttaa jo paljon. Siihen en vaan ole käytännössä törmännyt vaan enemmmänkin ”näin tehdään koska näin on tehty aina ennenkin”-asenteeseen. Luulisi, että juurikäävän kurissa pitäminen olisi metsäyhtiöidenkin etu mutta sensuuntaiseen ajatteluun en ole törmännyt.

    isaskar keturi

    Olen tässä tänä syksynä aloittanut kuusikon nuoren metsän harvennusta, jossa on tehty edellinen raivaus lumen aikaan. Kerronko millaista työ nyt on? Lähes kaikki raivattavat kuuset on samasta kannosta lähteneitä oksakasvuja – 1-4 muutaman sentin runkoa samasta noin puolen metrin kannosta. Juurelle ei näe juuri lainkaan, eikä nuo tahdo kaatua mihinkään päin… Ei saisi jäädä terveitä oksia lumen alle.

    Panu Panu

    Tuo on paras tähän asti kuulemani perustelu miksi lumessa ei kannattaisi raivata. Olen itsekin jossain määrin törmännyt samaan, jostain syystä toistaiseksi niin vähän etten vielä luovu lumessa raivaamisesta.

    Gla Gla

    Riippuu varmaan lumen määrästä. Etelässä on harvoin sellaista määrää lunta, että se

    a. vaikeuttaisi liikkumista

    b. peittäisi oksat lumen alle.

    Toivottavasti tänä talvena tulee edes pakkasta, että itöt saadaan pois ilmasta.

    SamiK83

    Mielenkiintoinen ketju, koska ainakin itselläni on samaistuminen helppoa. Tänä syksynä aloin harventaa männyntaimikkoa, jossa keskimääräinen poistettava puu on kannoltaan 6-8 cm mutta jotkut etukasvuiset jopa liki 15 cm. No ajattelin, että ainakin noille yli 8-senttisille sipaisen ureaa. Hommasin AdBlueta ja sekaan sinistä elintarvikeväriä (petsi olis ollu parempi, koska pysyvämpi), 5 litran pönttöön reilu litra liuosta ja kylkeen aukko, jossa pysyi pensseli siirtymien ajan.

     

    Paperilla kaikki tuntui ihan siedettävän helpolta mut onhan se oikeasti ihan tuskaisen työlästä! Josset sudi heti muutaman kaadon jälkeen, niin kannot alkaa hautautua oksien alle ja lähtökohtaisestikin pöntön kanniskelu mukana on melkoista kikkailua ja eestaas ravailua. Päätin sitten, että kyllä mä suosiolla jätän ne havupuuharvennukset taimikoissakin alhaisen itiöpaineen ajalle, kun hehtaarimäärä on kuitenkin itsellä sellainen, ettei AIVAN PAKKO ole lämpöiseen aikaan niiden kanssa ährätä. Jos ehtii luntakin vähän heittää, niin männiköissä se ei kuitenkaan paljoa haittaa, kun voi jättää pidemmän kannon. Ainut ongelma siinä on tulevaisuudessa traktorin käyttäminen kuvioilla, kun kovimmat pitkät kannot voinee rikkoa renkaita.

     

    Varmistin sitten vielä kesken homman mhy:stä, että mikä on nykyinen ohje. Alla ote Luken päivitetystä ohjeesta:

     

    ”4.1 Taimikon harvennus Mitä pienempi kanto sitä pienempi on todennäköisyys, että kaksi juurikäävän itiötä laskeutuu vierekkäin kannon kaatopinnalle ja pariuduttuaan muodostavat kantoa lahottavaa sienirihmastoa. Kuusi- ja mäntytaimikoiden harvennuksessa, jossa kaadettavien puiden tyviläpimitta jää alle 5 senttimetrin, kantojen tartuntariski on yleensä pieni. Riski kuitenkin suurenee ilmassa leijuvan itiömäärän kasvaessa. Jos taimikko lisäksi on tiheä ja kantoja on runsaasti, juurikääpälaho leviää herkästi kannoista kasvatettaviin taimiin. Aikaisin taimikkovaiheessa tapahtunut tartunta ehtii aiheuttaa paljon vahinkoa päätehakkuuseen mennessä, joten taimikkoa ei kannata tietoisesti altistaa juurikääpätartunnalle. Varminta on harventaa taimikko silloin, kun lämpötila on nollan alapuolella. Kannot voi käsitellä torjunta-aineella (harmaaorvakka tai urea), mutta pienten kantojen käsittely esimerkiksi reppuruiskulla on työlästä. Kannot tulisi käsitellä viimeistään kolmen tunnin sisällä kaadosta – mieluiten heti kaadon jälkeen. Kantokäsittelyn mahdollistavia raivaussahoja ei ole markkinoilla. Jos edellisessä puusukupolvessa on ollut juurikääpätuhoja, kannattaa lahojen kantojen ympärille jättää mahdollisuuksien mukaan juurikäävälle kestäviä lehtipuita.”

    Puuki

    Eikös tuota kantokäsittelyä voisi tehdä raivaussahaan liitetyllä kannonkäsittelyllä.  Joskus ennen on ollut niitä laitteistoja mutta itsekin voi väsätä esim. selkäreppukanisterin josta lapolla ohut letku terälle tai ”pesusieneen” putken päähän (terän viereen)  josta kannon käsittely aina tarvittaessa heti kaatosahauksen jälkeen.

    Panu Panu

    @SamiK83: Kysyitkö noudattaako MHY itse tuota ohjetta?

    Itse rakentelua vaikeuttaa se, että liuoksen pitäisi tulla terän alapinnalle tai terän läpi rei’istä kannolle. Luulisi, että tässä nyt joku näkisi bisnesmahdollisuuden ja alkaisi tekemään noita kantokäsittelylaitteita raivaussahoihin, mieluiten sahanvalmistajat itse.

    Tällä hetkellä tilanne on se, että lähes kaikki taimikonharvennukset ja ennakkoraivaukset tehdään juurikääpäaikaan ilman kantokäsittelyä mikä ei lupaa hyvää tulevaisuuden lahotilanteelle.

    Jätkä

    Terän läpi ruiskutus onnistuu hyvin – olen sen nähnytSuutin asennetaan sektorisuojaan ja reiät porataan terään hyvin puoliväliin sädettä. Viilataan pyöreällä viilalla niin, että ne toimivat kuin puhaltimena nestesuihkulle, Säiliö kiinni valjaisiin selkäpuolelle ja sinne pumppu ja akku. Katkaisija vasempaan kahvaan ja suuttimelle venttiili, joka aukeaa paineen avulla.Terän työntävä puoli puhaltaa litkun kantoon, kun vasen käsi antaa käskyn.

    Maksaahan sekin, jos on palkkatyönä teetettävä, mutta käytännössä se on pieni hinta metsän terveyden puolesta.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 26)