Keskustelut Metsänhoito Juurikkala kertoi totuuden

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 28)
  • Juurikkala kertoi totuuden

    Metsälehdessä nro 24/2013 puuntuottaja Jouko Juurikkala kiteyttää selkeiksi sanoiksi sen, mikä on kokeneen puunkasvattajan tieto jatkuvasta kasvatuksesta.
    Mielenkiintoista on myös se, että saksalaisten sata vuotta kestänyt jatkuvan kasvatuksen tutkimus sivuutettiin meillä täysin.
    Herääkin vakava kysymys suomalaisen päätöksenteon tilasta.
    Mitkä voimat nykyisin ohjailevat suomalaista lainsäädäntöä?

  • Anton Chigurh Anton Chigurh

    Mitkähän lievät voimat?

    Samat voimat ovat sallimassa niinsanotulla poronhoitoalueella (36% maan pinta-alasta) ahmojen tappamisen. Ne olisivat edes vähän rajoittaneet ylisuureksi paisutetun syöttilään kantaa.

    Maan pinta-alasta vaaditaan 36% alle kahden miljoonan kilon lihaksi sanotun tuottamiseen. Ja millä hinnalla? Lehtipuut eivät ole päässeet noiden syöttiläiden takia uusiutumaan kymmeniin vuosiin muualla kuin metlan panssariaidan sisällä kivalossa.

    Metsäkupsa Metsäkupsa

    Yhdyn Juurikkalan näkemykseen asian tiimoilta.Eilen olin motomiehen puheilla metsässäni ja hän kertoi syksyllä tehdystä kuusikon yläharvennuksesta. Ottivat isot puut pois,jäljelle jäi propsimetsää,joka nyt odottaa motoa maahan kaatuneena.Ei kestänyt syysmyrskyä.

    Itsellä syksyllä harvennetta n.50v kuusikkoa toistakymmentä hehtaaria,kaatuneita puita pari, hehtaaria kohti.Eli harvennus onnistui,ei metsä kaatunut alaharvennus pelasti.

    Edellisen myrskyn tekemä ”pienaukko”kymmenkertaistu hehtaariin,joten kyllä luontokin laajentaa pientäkin reikää jatkuvassa kasvatuksessa joskus.

    Rane

    Ranen käsitys on että tämä piti saada jotta jopparit voi hakata ostopalstoilta arvokkaan puuston pois,Jäljelle jäävää”jatkuvan kasvatuksen”metsää ei tarvitse uudistaa kalliisti.
    Viranomainen taas ei voi mitään kun ei ole käräjillä pitäviä kriteereitä vajaatuotoiseksi hakkaamisesta.
    Tai lieneekö semmoista edes enää olemassakaan.

    Kurki

    Taitaa keskustalaiset naiset ja miehet olla kokonaan toisessa ryhmässä näissä metsäasioissa kuin vihreät ja vasemmisto.
    Kuten täälläkin on moneen kertaan todettu, metsä täystiheänä kestää myrskyjä paremmin kuin jk-metsän yksittäiset puut.
    Lisäksi painottaisin hyvää kuivatusta eli ojitusta luonnostaan märemmillä mailla. Tämän syksyn sateet ja myrskyt ovat huono yhdistelämä mille tahansa metsänkasvatustavalle.
    Lumituhotkin ovat suurempi kiusa jk-kasvatusessa, sillä itsellä kuusen suojapuustoksi lihomaan jätetyt hoikemmat ja pitkät puut männyt ja kuuset ovat lähes kaikki katkenneet lumitalvina, mutta se suurin valtapuu kyllä kestää minkalaisen lumitalven tahansa.
    Jk-metsissä on vähäpuustoisen maiseman latteuden lisäksi ongelmana myös myrskyt ja lumi, jotka eivät ole yhtä suuri ongelma jaksottaisessa kasvatuksessa.

    pihkaniska

    Juurikkala katsoo asioita kuin entisaikain hevonen laput silmillä. On varmasti totta että on epäonnistumisia sekä JK että metsikkökasvatuksessa. Jotkut vaan tarkoitushakuisesti pistävät kaikki näkyvillä olevat epäonnistumiset JK:n syyksi, vaikka todellinen syy olisikin ammattitaidon puute. Voisin laittaa kuvia epäonnistuneista JK hakkuista viime vuosilta, mutta ei ole korrektia lähettää kuvia toisten metsistä. Mutta me opimme koko ajan. JK:ssa tehdyt virheet jää näkösälle metsään, mutta aukkohakkuun virheet häipyvät näkyvistä. JK: tutkimuksessa on tehnyt pitkään työtä Erkki Lähde, Olavi Laiho ja Yrjö Norokorpi. Tämä kolmikko vaan tahdotaan unohtaa jostain syystä.

    pihkaniska

    Pahimmat myrskytuhot olen muuten nähnyt jaksollisessa kasvatuksessa aukkojen reunoilla. Muuten ei ole eroa onko metsikkö kasvatettu jaksollisen vai jatkuvan kasvatuksen menetelmillä. Harvennettu metsä on aina altis myrskyille muutaman vuoden hakkuun jälkeen.

    kuusessa ollaan

    JK:sta nyt puhuttaessa unohtuu monesti, että JK metsää ei synnytetä hetkessä ”paperilla”. Vaan metsää on vähitellen siirrettävä JK malliin, se tapahtuu ensivaiheessa ”erittäin pienaukoilla” taimiaineksen muodostamisella metsään. Jostain hoitamattomasta metsästä ”pikavauhdilla” muodostetussa metsässä nuo tuulelle alttiin rungot ovat liian heikkoja. JK metsässä nekin ovat normimetsää tukevampia, sillä avaruutta on enemmän.
    Vasta kun tosissaan metsässä on kaikkien kehitysluokkien runkoja sopivassa suhteessa, voidaan katsoa miten JK toimii kyseisellä kohteella.
    Oikeastaan JK metsiä on ollut jo kauan, nimittäin monissa kaupunkien lähiömetsissä, joissa on poistettu vain sairaita yksilöitä ja taimikon on annettu nousta tilalle. Metsässä vaan ideana on poistaa terveitä riittävän järeitä runkoja, Saksassahan tätä menetelmää on käytetty. Mutta siellä esim kuusitukin lahoon suhtaudutaan lauhkeammin…vasta nyt ovat alkaneet kiinnostua korjuun aiheuttamasta lahoamisesta. Josta me olemme keskustelleet jo 70-luvulta.

    Gla Gla

    Pihkaniska: ”Pahimmat myrskytuhot olen muuten nähnyt jaksollisessa kasvatuksessa aukkojen reunoilla.”

    Johtuu varmaan siitä, että aukkojen reunoja on huomattava määrä verrattuna harsintahakattuihin metsiin. Vaan entäs kun harsintametsän rajalle tulee aukko tai leimikko rajautuu peltoon, tiehen tai muuhin avoimeen paikkaan ja juuret on kosteassa hienojakoisessa maassa roudattomaan aikaan?

    hemputtaja

    ### Juurikkala katsoo asioita kuin entisaikain hevonen laput silmillä. On varmasti totta että on epäonnistumisia sekä JK että metsikkökasvatuksessa.

    —snip—

    JK: tutkimuksessa on tehnyt pitkään työtä Erkki Lähde, Olavi Laiho ja Yrjö Norokorpi. Tämä kolmikko vaan tahdotaan unohtaa jostain syystä.
    Lähetetty: 28 min sitten
    Lähettäjä: pihkaniska ###

    Tuota, tuota. Laput se sitten ovat meikäläisenkin silmillä. Epäilyttää silti, että keillähän loppujen lopuksi ne ovat laput silmillä.

    Olen tainnut ennenkin mainita, että on tutkittu Suomessakin ja huonoksi havaittu. Kuuluisan Harsintajulkilausuman allekirjoittaneet oli koulutettu harsinta-metsätalouteen. Kuten tuon ajan metsäläiset muutkin.

    Myös noilla mainituilla tutkijoilla on ollut tuo vanha tieto hallussaan. Miksiköhän ovat unohtaneet mainita.

    Metsäisen alkutaipaleensa julkilausuman laatijata olivat yrittäneet saada kunnon menetelmää harsinnasta eli jatkuvasta kasvatuksesta. Ei tullut mitään ja löivät kintaat tiskiin. Viimeisiä yrityksiä kutsuttiin nimillä ”varsinainen harsinta” tai ”metsänhoidollinen harsinta”.

    Eivät pysty mainitut tutkijat kertomaan esim. ”metsänhoidollisen harsinnan” ja ”jatkuvan kasvatuksen eroa”. Fiinin stadilaisvihreän, muka uutuus -menetelmän isukin tutkimukset aiheesta Metsäntutkimuslaitos pisti jäihin ja syystä, mikäli olen oikein ymmärtänyt.

    Sen puoleen, uskon kuitenkin, että täyspäinen metsänomistaja osaa metsänsä hoitaa myös jatkuvalla kasvatuksella. Ainakin osan siitä. Se on sitten eri asia onko se tarpeen, kun osaava kaveri saa hyvän lopputuloksen muillakin ja vähemmän näpertelyä vaativilla konsteilla.

    reservuaari-indeksi reservuaari-indeksi

    Puuntausta:

    ”Mitkä voimat nykyisin ohjailevat suomalaista lainsäädäntöä?”

    Onko sulla tuohon omaan kysymykseesi vastausta? Mitkä voimat ne ovat ja missä kohtaa on menty huonoon suuntaan?

    Jos viittaat uuteen metsälakiin, niin yleikuva lienee se, että mikään ei muuttunut miksikään. Muutokset ainakin kovin pieniä.

    Jos tuohon sisältyy rivien välissä pelko siitä, että puu Suomesta loppuu, niin en oikein usko. Ei oikein ole näköpiirissä mitään, mikä siihen suuntaan veisi. Ne huodosti hoidetutkin kasvaa, samoin jatkuvassa kasvatuksessa olevat. Hyvässä hoidossa olevia metsiäkin on paljon, ja ne vasta kasvavatkin.

    Lainsäädännöllä on aika vaikea perustella jotain määräyksiä puun tuottamisesta kun kasvu on mitä on suhteesa käyttöön joka on mitä on.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 28)