Eräs metsästäjä tuttava kertoi olleensa pystykorvan kanssa metsiä kiertelemässä lintupaistin toivossa. Ulostamisen tarve tuli sitten jossain vaiheessa niin kertoi vääntäneensä oikein kunnon jöötin. Siinä housujen kiinnityksen jälkeen oli kääntynyt ihailemaan komeaa tuotettaan vielä kerran. Se olikin kadonnut!!!
Vaan koira nuoleskeli tyytyväisen näköisenä huuliaan, oli lotaissut lähes 40-senttisen paskapötkyn naamaansa.

Koirahan esikypsyttää ylimääräisen liha-annoksen hautaamalla sen maahan. Ja vartioi sitä tiukasti, ollen äreä jopa lauman johtajalle. Kun löyhkä on pahimmillaan, niin sekundasusi kaivaa matoja kuhisevan herkun esille syöden sen nautiskellen ja nuolee sitten laumansa johtajan (isäntänsä) naaman ja ennenkaikkea suun.

Jos ja kun (toivottavasti) metsänkäyttöilmoituksista luovutaan, niin sitten täytyy järjestää jonkinlainen valvonta, ettei metsälakia rikota. Nyt metsänkäyttöilmoituksia, josta suurin osa on turhia, syynää sankka viranomaisjoukko. Kun ilmoitusten laadinta rajoittuisi vain uudistushakkuisiin, vapautusi metsänkäyttöilmoitusten rustaajien ja vahtijoiden resursseja niin paljon, että siitä 10 % riittäisi metsäpoliisien palkkaukseen. Loppu olisi silkkaa säästöä.

Kummallinen tämä metsäala, kun etukäteen pitää ilmoittaa viranomaisille, että aikoo tehdä metsälleen jotakin. Eihän autolla liikenteeseen lähtiessäkään tarvitse ilmoittaa poliisille, että tulkaa vahtimaan.

Jos vielä palaisin tuohon jätösasiaan ja sen peittämiseen metsässä. Kuulin tällaisen tarinan kauan sitten. Kävi kerran 1922 luvun tienolila pienelle Eino pojalle niin, että oltuaan serkkupoikansa Paulin kanssa kanssa metsässä yllätti hänelle ns. isompi hätä. Eipä siinä auttanut muu kuin pyllistää ja pyyhkäistä sammaltukkoon. Kun hätä oli vetelä, tuli kavereille mieleen, etä mitenhän se räiskähtäisi jos päälle pudottaisi kiven? Tuumasta toimeen ja yhdessä melkoinen kivenmurikka saatiinkin ylös maasta ja pudotettiin alas. Olihan siinä sitten siivottavaa ja selitettävääkin kotona äideille!

Ihan vain aloittajan kommennttiin liittyen, ihan noin voimakasta kahtiajakoa ei pitäisi harrastaa kuin kirjoituksessasi teet.

Poliisilla on jo nyt monenlaisia tehtäviä. Läheskään kaikki poliisin tehtävät eivät suoranaisesti ole ihmishenkiä pelastamassa, eikä ympäristöpoliisi ole vaihtoehto jollekin kyläpoliisille. Sen sijaan meillä paljastuu vakavia ympäristörikoksia, kuten jätteiden hautaamisia tai lokafirmojen kyseenalaisia tapoja tyhjentää säiliöitä. Eikä äsken paljastunut linnunmunatapauskaan mittakaavansa takia ihan pikku juttu ole. Mitäpä ne kyläpolisiitkaan päätöikseen tekevät kuin selvittävät peltikolareita, juoppojen nujakointia tai pikkupoikien kaljavarkauksia. Onko se sen tärkeämpää kuin luonnosuojelurikosten selvittäminen? Ei nyt suoranaisesti ihmishenkiä noissakaan ole vaarassa.

Tärkeintä tässä kaikessa on se, että poliisilla ei ole erityistä osaamista ympäristörikosten suhteen. Siksi sitä halutaan hankkia. Minusta siinä ei ole mitään väärää tai huonoa, päinvastoin.