Taitaisi tilanne siellä Kanadassa vain paheta, jos Suomen asemasta sellua alettaisiin tuottaa Kanadassa entistä enemmän.

Metsienkäsittely siellä Kanadassa ja Pohjois-Amerikassa on aivan anuksesta. Kysehän on puhtaasti hävityshakkuusta. Kun vanha metsä raiskataan, ei seuraava hakkuukerta ole kolmenkymmenen vuoden kuluttua, vaan päästäkseen samanlaiseen metsään on odotettava kaksisataa – kolmesataa vuotta.

Eräs laiska, kouluttamaton ja ammattitaidoton metsäalan opettaja oli kovalla palkalla, jonka veronmaksajat maksoivat puunmyyntituloistaan – Kanadassa pari vuotta metsähommissa.

Hän esitteli oppaiden kera, miten Kanadassa uudistettiin avohakattuja metsiä: – Helikopterista levitettiin paakkutaimia aukkoihin. Parhaissa paakuissa oli lyijypaino alimmaisena, että paakku meni oikeassa asennossa ja hieman syvemmälle maahan. Pyrittiin uusia taimia pistämään 50 % enemmän kuin tavoitetiheys.

Menetelmä oli niin halpa, että taimia kannatti haaskata. Tuollaisen paakkutaimen suomennettu nimi oli Turveluoti.

Kaveri ei tullut vakuuttuneeksi menetelmän tehokkuudesta.

Kiitos erinomaisesta linkistä! Jaoin FaceBookiin metsäammattilaiskavereille.

Kanadassa metsien kasvusta suurimman osuuden syövät hyönteistuhot, ja joinakin vuosina metsäpalojenkin osuus on ollut suurempi kuin markkinahakkuut. Tuhoista johtuen Kanadan metsät ovat olleet useana vuonna hiilen lähde (!). Meidän pitää varoa, ettei meidän tulevaisuutemme näytä samalta; metsänhoidon tasosta on huolehdittava. VMI-tulosten mukaan metsiemme kasvu ei enää kiihdy entiseen malliin, mutta ilmiön syyt ovat ainakin minulle vielä epäselvät: onko syynä metsien ikärakenteen vanheneminen, metsänhoidon tason lasku, ilmastonmuutos tai jokin muu syy.

Olin vuoden 1990 Kanadan Ontariossa vierailevana metsänuudistamisen tutkijana. Ainakin tuolloin siellä oli taimituotantoa, mutta alan nykytilannetta en tunne. Uudistamisen tasohan on kiinni siitä, millaisin sopimuksin valtio vuokraa maat metsäyhtiöiden käyttöön. Jotenkin sitä kuvittelisi, että metsäyhtiöidenkin intressissä olisi huolehtia raaka-aineensa saatavuudesta. Metsätuhojen osuus todennäköisesti alenisi, jos markkinahakkuita lisättäisiin, kun metsistä poistuisi hyönteisille ja paloille altista puustoa. Siispä lisäisin selluntuotantoa sekä Venäjällä että Kanadassa mieluummin kuin meillä Suomessa, jossa lisäysvaraa kyllä on, mutta ei siinä mittakaavassa kuin noissa maissa.

Turveluoti on minulle tuntematon uudistamistapa, mutta olen kuullut, että Lapin kokeiltiin aikoinaan (Kuntsan?) metsäpaloalueen kylvöä pienkoneesta käsin.

” VMI-tulosten mukaan metsiemme kasvu ei enää kiihdy entiseen malliin, mutta ilmiön syyt ovat ainakin minulle vielä epäselvät: onko syynä metsien ikärakenteen vanheneminen, metsänhoidon tason lasku, ilmastonmuutos tai jokin muu syy.”

Luulisi, että vanheneminen saattaa olla yksi syy.  Kasvuhan on huipussaan 20-50-vuotiaissa metsissä.  Onko näiden osuus vähentynyt?

” Metsätuhojen osuus todennäköisesti alenisi, jos markkinahakkuita lisättäisiin, kun metsistä poistuisi hyönteisille ja paloille altista puustoa. Siispä lisäisin selluntuotantoa sekä Venäjällä että Kanadassa ”

Taitaa vaan olla niin, että näissä maissa suuri osa metsistä ovat niin kaukana ja soiden sekä vesistöjen takana, ettei sieltä ole mahdollista saada puuta millään järjellisellä tavalla.   Saavutettavissa oleia metsiä ei taas uudisteta meidän ’tyyliin-

Timppa olet oikeassa: metsätieverkostoa ei suurimmassa osassa Kanadaa ole.