Oletkohan sinä tyrinyt palstasi kanssa? Taitaa koivikko olla liian taajaa, jos kuusikko ei ole tullut yliteheänä alle. Koivuja saisi olla tuossa tilanteessa 300 – 350 kpl /ha. Kuusia vähintään 5000 kpl.

Kuusista huomattava määrä vioittuu – hakkasit millä tahansa, ellei helikopteri ole hakkuukoneena.

Kauan sitten hakattiin velimiehen kanssa siemenpuita sulan kelin aikana Metsähallituksen savotoilla. Hiekkamaalle oli noussut eripituinen paikoin tiheä mäntytaimikko. Siinä ukkoherran kanssa yhdessä neuvoteltiin hankkeen toteuttamista; ”Kaadetaan siemenpuut tiheimpään taimipuskaan päin, niin ei jää niin paljon raivaustarvetta”!. Oli ohjeena.

Joillakin sopivilla pohjilla luontainen uudistus onnistuu, ehkä vähän hitaammin kuin istuttamalla. Ainakin aikaisemmin istutustaimet piti olla samalta kasvuvyöhykkeeltä kuin istutusalue. Jos luontaisen uudistamisalueen maan pintaa rikotaan, niin taimetus onnistuu paremmin. Esim. ajokoneen jälkeen tulee kyllä uutta taimistoa. Käytännössä olen joskus ajellut traktorilla kantokoukun kanssa.

Yksi kuvio oli kangasta ja eipä juuri koivua ollut männyntaimien joukossa. Toinen kuvio oli ojitettua märempää savipohjaista ja siihen tuli erittäin tiheä kuusi+hieskoivu matto!  Pari vuotta sitten tehtiin taimikon raivaus Kemerakohteena. Nyt siellä kasvaa eritasoinen kuusitaimikko, jossa on joku hieskoivu jätetty aukkoon kasvamaan. Se kuvio on 5-tiehen rajoittuva, joten sitä on helppo seurata vaikka autolenkillä 🙂

Sitten vähän vanhempi n. 6,4 ha kuviolle jätettiin mäntysiemenpuita aika harvaan. Sekin onnistui uudistumaan, mutta mukana on kuusia ja hieskoivua paikoin eniten. Kuvio on Kemerakohde, mutta osa alueesta meni yleiskaava-alueelle ja omk-tonteiksi. Osa on tarkoitus raivata ensi kesänä Kemerana.

Yhteistä luonnonmukaisesti kasvavalle on kyllä jälkeen jääminen ainakin alkuvaiheessa istutuskohteelle.

Mottimasalle tiedoksi, että Jätkän kommentit kannattaa lukea suodatettuna. Kaikki ei tiedä, että koivikossa kuusen taimettuminen ei ole ollenkaan varmaa tai pikemminkin varmaa on taimettumisen epätasaisuus. Epäasiallinen käytös on joidenkin tapa reagoida tähän tilanteeseen.

Kannattavuuteen vaikuttaa olennaisesti laskentakorko ja tietysti kasvupaikka (lämpösumma, rehevyys), joten yleispätevää vastausta ei kuitenkaan voi antaa. Laskelmaa kannattavuudesta en asiasta ole tehnyt, mutta näppituntumana alikasvoksen kasvattaminen on kannattavaa, jos kasvatuskelpoisten kuusten määrä riittää kohtalaiseen päätehakkuuvaiheen runkolukuun.  Harvaa taimivaiheen puustoa ei kannata pelästyä, se on hyvällä kasvupaikalla ja elinvoimaisessa taimikossa ohi menevä ilmiö. Asiaa voi koittaa hahmottaa esim. sillä, että ensiharvennus ei tuo tuloja ja sen jälkeen runkoluku on muutenkin taimivaiheeseen verrattuna alhainen.

Paljon muuttujia kuitenkin pitää päätöksen teossa ottaa huomioon, esim. ennuste juurikäävän määrästä. Alikasvokseen se tarttuu herkemmin kuin istutettuun taimikkoon, mutta joka tapauksessa juurikäävän määrä kasvaa n. 1,5-kertaiseksi sukupolvesta toiseen, ellei kierrettä katkaista puulajin vaihdolla. Koivikossa tilanne on periaatteessa hyvä, mutta kun päätehakkuun jälkeen se säilyy 30-40 vuotta kuusten kannoissa/juurissa, koivikossakin on riski sen siirtymisestä alikasvoskuusiin.

Tässä tapauksessa vaihtoehtona luontaisen kuusikon kasvattamiselle tai raivaukselle ja avohakkuualan uudistamiselle kuitenkin on myös täydennysistutus. Oman kokemukseni mukaan kuusi lähtee hyvin kasvuun rehevällä maalla väljässä koivikossa. Siitäkään en kannattavuuslaskentaa ole tehnyt, mutta eipä taida olla luotettavia lähtöarvojakaan käytettävissä. Itse olen näin toiminut kahdesta syystä: Kokeilu ja halu saada koivikon jälkeisestä kuusikosta ehjä, ostajia kiinnostava leimikko, jonka uudistamista ei tulevaisuudessa vaikeuta heinittyminen.

Riippuu mistä roikkuu eli kannattavuus on monesta eri tekijästä riippuvainen.

Edellä onkin lueteltu ne tärkeimmät (kasvupaikka, lämpösumma-alue , muut tarpeet, jne.).

Voisi lisätä alikasvoksen laadun . Jos taimien vuosikasvut on yli 10 cm, on tilanne yl.hyvä jatkokehitystä ajatellen.   Jos taimikon tiheys ja tilajärjestys ei ole kunnossa, niin voi sinne niitä istutustaimia aukkopaikkoihin lisätä ja samalla katsoa minne ylispuut , jos niitä on vielä pystyssä ( ja niille on tarvetta ),voi aikoinaan sitten kaataa mahdollisimman vähillä taimivaurioilla.

Jos päätyy uudistamaan kokonaan alusta, voi laskea kuinka paljon kalliimmaksi se tulee , ja kuinka paljon ensimmäinen kasvatushakkuu mahdollisesti viivästyy verrattuna harvahkon luonnonkuusikon hakkuuseen, ja mikä on tod. näköisesti poistumien arvojen erotus (ja jäävien puustojen arvot).  Jos nykyiset puun hinnat säilyy , niin yl. vasta 2. harvennuksesta saa tuloja enemmän kuin menoja on ollut , riippuu kasvupaikasta. Hyvällä kasvupaikalla ei päde samat säännöt kuin huonommalla.