Mielestäni karhujen metsästyslupia olisi pitänyt lisätä vähintään puolella viimevuotisesta ,tai säätää karhu metsästyksen osalta irti luvanvaraisuudesta.
Liiallisista karhista ei yhteiskunnalle ja ihmisille ole muuta kuin harmia ja haittaa.
Eikun vaikuttaamaan asiaan. Täällä maailmassa ei ole paljonkaan asioita, ainakaan ihmisten päättämiä, joissa ei voi saada vaikuttamisella mitään aikaan.
Omissakin nurkissa karhuja tiettävästi aika lähelläkin, mutta en nyt ota kantaa johonkin kaatolupamääriin. Tärkeintä olisi että se petokanta, mikä on, karttaisi mahd. paljon ihmistä.
Hankaluuksien ilmetessä pitää olla vain entistä äänekkäämmin poliisin hihassa kiinni. Saisi se lupakiintiö senverran suuri olla, ettei poliisin tarvitsisi kovin paljon asiaan puuttua.
Sitten karhuja on sopivasti kun niitä näkee useammin kuin hirviä.
Ja sitten ne onkin jo niin arkipäiväisiä näkyjä ettei niihin juuri jaksa huomiota kiinnittää.
Kerrohan Taneli yksikin syy miksi sitä ei sitten voi olla ilmassa.
Olen mielelläni ja unohdan mielelläni petoasian joten se on minulle ilmaa. Siksi voi kyllä sanoa että se asia on minulle pelkkää ilmaa ja pysyykin sellaisena. Toivoisin yleensäkkin mahdollisimman monelle samaa suhtautumistapaa. Kun unohdamme (paitsi asumusten lähialueet) niitä ei edes ole. Turha niitä kameroita on hysteriaa varten metsiin levitellä.
Voipi hyvin olla mutta miksi ihmeessä tuollaista asiaa jonka todennäköisyys hipoo lottovoittotasoa pitää vatvoa ja kaahottaa?
Murehditaan sitten kun se karhu edes päästään eka kerran näkemään. Hirviä kyllä näkyy lähes viikoittain.
Kerran liikuskelin metsässä sahan kanssa, olinko pöllin teossa, vai mitä, en nyt sitä muista. Yhtäkkiä hoksasin että parissa haavan rungossa oli voimakkiden kynsien repimiä jälki noin parin metrin korkeudelle asti.
Karhu! Säikähdin ja niskakarvat pörhistyivät, adrenaliini-hormonia alko tulla kohisten vereen, että ohimosuonet pullistelivat. Otin sahan käteen ja suoritin katseella tiedustelua ympäristöstä. Nyt jäät nallukka toiseksi, jos vain tämä saha lähtee pyörimään.
Kun tasaannuin hormoniryntyksestä elimistöön, rupesin tutkimaan jälkiä tarkemmin, ja nehän olivat hirvet sarvillaa tehneet.
Vaike sanoa oliko helpotus vai pettymys kun en päässyt karhun kanssa ottamaan matsia. 🙂
( Housupyykkiä ei tämä ”karhuepisodi” kuitenkaan saant aikaan.)
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.