Keskustelut Metsänhoito Kärkkäisen kolumnit

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 89)
  • Kärkkäisen kolumnit

    Lehdessä 10/2020 oli juttua aiheesta, jossa osaaminen saattaa nousta arvoonsa eli pienten alojen metsittämisestä vaikeissa olosuhteissa. Jutussa kyllä mainittiin hienovaraisesti toteutumaton toive pienaukon luontaisesta taimettumisesta, muttei ehkä riittävän järeästä rautalangasta vääntäen kerrottu sen olevan jatkuvaan kasvatukseen liittyvien pienaukkojen yleinen ongelma.

    Matti esitti kuitukankaalla istutusrivien heinikon tappamista ja sen jälkeen kuusen istutusta.

    Varmasti toimiva tapa etenkin selkeissä kohteissa (pelto tms. tasainen ja muusta puustosta tyhjä paikka), mutta mielestäni kovin tehoton ja monimuotoisemmassa maastossa todennäköisesti ongelmallinen. Pitäisi vetää suoria kaistoja, mutta jos alue on osittain taimettunut ja ne haluaa säästää, ei kaistasysteemi käytännössä toimi.

    Suunnitelmallisuudella säästää työtä, kun näiden kohteiden metsitys ei ole vuodesta kiinni. Mielestäni parempi menetelmä onkin aloittaa homma istutusta edeltävänä vuotena ruiskuttamalla istutuslaikkujen kohdat glyfosaatilla. Seuraavana vuonna paikat näkyy varsinkin alkukesällä hyvin. Tiheässä heinikossa maan pintakin saattaa olla pehmeämpää, kun kasvuston on kuollut ja juurimatto alkanut pehmentyä. Sama ajatus siis kuin kuitukankaalla. Erona on se, että laikut saa sijoitettua joustavasti sinne, mihin haluaa ja alueen voi kävellä läpi eli homma on paljon nopeampaa kuin kuitukankaan levittäminen ja kiinnittäminen maahan. Heinäämistä ala toki parin vuoden ajan vaatii, mutta tällä tavoin työ on paljon helpompaa kuin normaali heinääminen. Eikä tarvitse kangasta vuoden kuluttua alkaa maasta ja siirrellä.

    Voi tietysti olla parempi pitää glyfosaatin käyttö poissa julkisuudesta, koska menetelmän negatiivinen julkisuusarvo osataan käyttää hyödyksi. Se, että metsitettävällä pellolla on glyfosaattia käytetty ties miten pitkään ja paljon, ei enää ole kiinnostavaa. Ei kai suomalaiseen metsätalouteen myrkyt 2000-luvulla kuulu, hyvänen aika sentään. Toisaalta kun metsäalan ammattilaisia on moitittu siitä, ettei jk:ta tarjota riittävän aktiivisesti vaihtoehtona neuvonnassa, pitää myös tällainen piirre tuoda esiin. Epäonnistumisen riski on suuri ja sen korjaaminen erittäin työlästä. Silloin glyfosaatti nousee ihan varteenotettavaksi asiaksi ja pienaukkohakkuita tekevä riskin ottaa, jos näin haluaa.

    Jutussa puhuttiin myös taimien kasvatuksesta tavallista suuremmaksi. Sekin kuulostaa työläältä, koska ainakin Taimi-Tapion valikoimissa on 2 v kuusen iso- ja jättipaakkua. Itseäni myös arveluttaa ajatus siirtoistutuksesta, jossa lahoherkän kuusen juuristoa väkisinkin vahingoittuu. Lisäksi kun ollaan pellonmetsityskohteessa, jossa maaperän sieni- ja mikrobilajiston monimuotoisuus on surkealla tasolla, lahoriskin on normaaliakin suurempi.

  • Puuki

    Penkkatien tapaiselle metsätielle (ei mursketta päällyskerroksessa)  oli kasvanut tiheä vesakko, eihän sitä sahata olisi jaksanut .  ”Kuorin” pintakerrroksen juuret ja vesakon  pois traktorilla ,  etukuormaajan kauhalla työntelin vesat ja ohuelti pintamaata kasaan.

    Gla Gla

    Puuki: ”Semmonen käsitys on itsellä että pienten taimien ohutjuurien katkeilu ei lisää juurikääpätartunnan riskiä.  Ennen iskettiin ainakin mä-avojuuritaimista ylipitkät juuret kirveellä poikki ennen istutusta.”

    Varmaa tietoa ei minulla taimen juurien vahingoittamisesta ole. Pelaan varman päälle, koska kuusen juurikääpä on yleistyvä vaiva, josta kärsii seuraava sukupolvikin ja ongelman korjaaminen on ainakin nykyoloissa työlästä ja sekin kestää vuosikymmenet. Pieni laskuharjoitus: Istutetaan nyt taimi, joka hakataan 70 vuoden kuluttua eli vuonna 2090 juurikääpäisenä puuna. Sen jälkeen istutetaan koivua ja tästä n. 35 vuoden kuluttua juurikääpä on tuosta kohdasta kadonnut. Eletään siis vuotta 2125. Se laittaa miettimään, miten pitkäaikaista vahinkoa on metsässä pokkaa aiheuttaa. Toki joku uskoo siihen, että juurikääpää voi torjua kuusen intensiivikasvatuksella. Itse veikkaan, että seuraavassa kuusisukupolvesta hakataan tällöin n. vuonna 2150 lahoa 1,5-kertainen määrä vuoden 2090 hakkuuseen verrattuna.

    Se, että ennen on tehty kesähakkuita ilman kantokäsittelyä yms., ei ole tae ”näin on ennenkin tehty-menetelmän” järkevyydestä.

    Puuki

    Voi se olla niinkin, että pahimmille juurikääpäriskialueille istutettaessa ei kärsisi katkoa yhtään kuusen taimien hienojuuriakaan.

    Niitähän katkeilee käytännössä aina jonkin verran , kun taimilaatikoita siirrellään ja irrotellaan paakkuja toisistaan.  Silloin ei auta kuin kasvattaa lehtipuusukupolvi rehevälle kasvupaikalle välillä kuusen sijaan.

    Ammatti Raivooja Ammatti Raivooja

    Eiköhän 2150 käytetä jo synteettistä puuta ja metsät voidaan ennallistaa luonnonmukaisiksi. Ja kyllä jääkausi viimestään tappaa juurikäävän täältä.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Jos juurikääpä tulee luontaisiin alikasvostaimiinkin, niin juurten katkeilulla istutettaessa ei varmaan ole ratkaisevaa merkitystä. Jos alueella on juurikääpäsieni, niin kyllä se kuusen istutustaimiin iskee.

    jees h-valta

    En oikein käsitä mikä metsäkansaa on vaivannut jo kauan. Kun todellakin istutetaan juurikääpäalueelle uudelleen kuusta. Minä en ole koko tämän metsäurani aikana yhtään kuusikkoa kuuselle uudestaan istuttanut. Mutta minä en olekkaan toiminut onjeiden vaan oman järjen mukaan. Vaikka se on työllisyydestään ollut aivan eri luokkaa eli otaksun että laiskuus ja mukavuudenhalu pitää olla se motiivi eli matalalta yli ongelmasta. Vaikka pal… palaisi ninkun tyhmät pojat joskus on virkkanut. Lehtipuut haapa ja koivu ja havupuista mänty, niillä noita on nyt uudistettu. Ensimmäinen omauudistama alahan täällä olikin ruorittavana ja huonoksi todettiin vaikka sain siitä ensiharvennukseksi aivan hyvän ha-hinnan. Olisko tämä Tapion kerma kuitenkin hiukan hukassa kun maailma onkin muuttunut ja ei ollakkaan pystytty mukautumaan muutokseen metsämaailmassa.

    Metsuri motokuski

    Mitäs pahaa siinä on jos terveen päätehakatun kuusikon istuttaa kuuselle ? Ymmärrän hyvin jos se on lahon vaivaama mutta aika vähän niitä kuitenkin vielä on.

    jees h-valta

    Ei niitä ole vähän. Ainakin Satakunnassa saa sanoa että kaikista löytyy jonkinverran jo. Minulle ei ainakaan ole täysin tervettä kuusikkoa sattunut kuin pojan tonttipuista vastaan. Siinä ei varmaan ole sitten hirvikarja rampannut hienojuuristoa pilalle ensimmäisinä kasvun vuosina.

    Jätkä

    Terve kuusikko  kun hakataan sulan puun aikaan, niin kantokäsittelyä ei pitäisi unohtaa.

    Joka sen jättää tekemättä näin vuosin, pitäisi viedä saunan taakse. Muutenhan, varsinkin kun kaikki muut, paitsi Jeessi, on tajuneet, kuinka Etelä-Suomessa tyvilaho on päässyt pahaksi – ja tekevät kuusikkoonsa kantokäsittelyn.

    Tänään kävin kellauttamassa lähinaapurin pihasaunan läheltä kuusen jonka latva katkesi talvella. Kuusi on hitaan alkukiihdytyksen jälkeen päässyt kunnon vauhtiin ja iässä 35 vuotta, sen kanto on läpimitaltaan n. 50 cm.

    Ei pärjää kasvuvauhdissa Hybridihaapa, Koivu, eikä edes Leppä – puhumattakaan tukkina kuutiohinnasta.

    Rouvalla on kasvuvauhdissaan vastaavaa kuusikkoa kokolailla koko tontti täynnä, nuorempaa vain suurin osa.

    Huomenna pitäisi kaataa isompi kuusi entisen pellon reunasta, joka vaatii sähköyhtiön takuumiehet sähkökaapelien ja pylväsmuuntajan takia. Näistä eväistä saisi kyllä nopeasti kasvavan – terveen kuusikon ilman haaveiluja. Kannot pitää muistaa käsitellä!

    jees h-valta

    Kantokäsittely menee kylä firman ohjelmassa aina kun sen aika on. Omat kaadotkin sattui riittävän kylmään ilmaan vielä. Eikä se terve kuusenkanto käsittelyä tarvii, ei se mitään levitä. Mutta tottakai moto sen tekee kaikkiin.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 89)