Näin äkkiseltään ei tule nuorelle lehtikuuselle mieleen muuta käyttökohdetta kuin aitatolpat ja energiaapuu.
Vaikka se ei kai ole tosiaankaan juuri tavallista kuusta kummempaa nuorena lahonkestoltaan, niin kyllä se varmaan olisi aitatolpille myyntivaltti, että ne ovat lehtikuusta.
Sisustuspaneelia ja ulkovuorauslautaa saadaan sitten kun kolmemetrinen tyvipölli alkaa olla 12 cm latvasta. Ulkovuorauksessa on joskus käytetty myös kuusella läpisahausta, jolloin päällimmäinen lauta naulataan alimman kerroksen raon päälle. Joku sanoo tietysti että se on vajanseinää, mutta on näin pinnoitettu, kuparinauloin, myös oikein rahamiestenkin lukaaleja.

Tässä törmätään taas näiden erikoispuiden ongelmaan, eli markkinointiin. Lehtikuusihan voidaan sentään laskea vielä kotimaiseksi puulajiksi, mutta sittenhän meillä on siellä täällä näitä Amerikan puita yms.
Selluteollisuuskaan ei ole mitenkään riemuissaan pienistä eristä jotain eri puulajia. Se väkisinkin sekoittaa keittoa, joka puulajille kun pitäisi olla omat emmeensä. Kukaanhan ei pysty järjestämään jotain 800 sadan rekan erää, niin että voitaisiin keittää oma keitto, siinäkin ensimmäiset keitot menevät opetteluksi. Sitten se pikkuerä sellua pitäisi vielä kaupitella jollekkin.
Sahapuolella tietysti pystytään käyttämään erillään pienemmätkin erät, mutta se tavaran markkinointi on työlästä ellei tosiaan ole jotain hyvää erikoispiirrettä, kuten lehtikuusen sydänpuun lahonkesto.

Tälläkin palstalla monesti jopa yllytetään erilaisiin puulajikokeiluihin, sanoisin että jopa vastuuttomasti. Ihan tarpeeksi minäkin olen tavannut tälläisiä kokeilijoita jotka ovat närkästyneitä siitä etteivät heidän kokeilunsa tulokset saakkaa ostajia kiljumaan riemusta. Kokeiluja perustettaessa onkin vallalla yleensä joku hurmos tai tieteellinen mielenkiinto. Silloin harvoin ajatellaan että taloudellisuus ei ole sama asia hyvän kasvatustuloksen kanssa. Rahallisen tuloksen saamiseen tarvitaan myös ostaja.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Larix Sibirica on pihkaista puuta ja olen kuullut sahureide valittavan juuri pihkaisuutta. Muutenkaan se ei taida olla helpoimpia sahattavia.
Sellunkeitossa pihkasta on pelkkää haittaa.

Mutta kotimanen mänty eli honka eli petäjä voidaan myös kasvattaa pihkaiseksi.

Kasvava petäjä, miksei mäntykin aisattiin pystyyn niin että puuhun jäi riittävästi nilaa ja parkkia pitämään puu hengissä.

Tuotettu puu oli pihkaista joka kestää kellareissa ja aluskertana maata vasten kauemmin kuin honka tai mänty.

Eiköhän kukaan haluaisi edistää luonnonmukaista lahonsuojausta?

Huh, Kisi!
Tuolla kuvalla kolleja taitaa olla baari täynnä!
Istutettu on lehtikuusta, harmi, että tuli rahapulassa palsta voitolla myytyä.. Toisaalta – tuskinpa sadan vuoden päästä jaksan kantorahatuloja kadehtia.

Aika vaikealta tuntuu täyttää toiveet hyvistä käyttökohteista pieniläpimittaiselle lehtikuuselle johtuen siitä, että puu saa erityisesti kestävuuden lahoamista vastaan vasta sydänpuuvaiheessa. Muistaakseni sydänpuuta lehtikuusen rungossa on jo lähes 70 % vasta puun ehtiessä 60 vuoden ikään.

On helppo löytää liuta oivia käyttökohteita lehtikuuselle, jos nykyisten puunsuojakemikaalien käyttöä tulevaisuudessa voimakkaasti rajoitetaan. Nykyiselläänkin lehtikuusta käytetään ainakin käsiteltynä rakennusten julkisivumateriaalina, laituri- ym. vesirakennusmateriaalina, saunan erilaisissa lattiarakenteissa, ratapölkkyinä, pitkospuina, kaivosten tuentapuina jne.

Nuoruudestani muistan monen musiikin ystäväni käyttäneen lehtikuusta akustisten soitinten kansimateriaalina soitinten rakentamisessa. Tämä lieneekin antoisin ja korvia hivelevin lehtikuusen käyttökohde.

Jos on pieni erä lehtikuusta niin voisko sen heittää samaan pinoon mänty tai kuusikuidun kanssa.