Keskustelut Metsänhoito Koivun ensiharvennukseen 10 vuodessa

Viewing 10 replies - 41 through 50 (of 556 total)
  • Koivun ensiharvennukseen 10 vuodessa

    Metsälehden tämän päivän numerossa oli toimittaja Riikilän juttu Sahalan kartanon 10 vuotiaan koivikon ensiharvennuksesta.
    Silloin sitten istutettiin saroille koivua ymmärtämättömästi 2 m välein. Nyt istutetaan 3 m välein ja pyritään tiheyteen 1200 kpl/ha. Tuo ylimääräinen metri lisää tilaa puiden väleissä nopeuttaa koivun kehitystä ja latvuston voimistumista vielä lisää. Tällä voidaan ensiharvennusta ehkä lykätä 1-2 v latvuston elinvoiman ja koon kärsimättä. Näin puista tulee vielä suurempia ja nopeakasvuisempia.
    Silloin istutettiin yhden miehen työryhmin, nyt kahden. Toinen tasoittaa kuokalla mättään huipun reilusti yli 60 cm halkaisijaltaan olevaksi vähän koveraksi tasanteeksi ja toinen laittaa putkella minitaimen juuri sen keskelle ja aivan suoraan. Näin istutuksen laadusta tulee kaksistaan tehden paljon parempi kuin yhden ja pian mätästä potkimaan väsyvän tekijän työnä.
    Prof. Hynynen arveli jutussa, että metsän harvuuden lisääntyminen vähentää kasvua. Tämä ei aina pidä paikkaansa. Se riippuu metsästä. Kaikki metsämiehet tietävät jo ulkomuistista ylitiheitä ja metsiköitä, jotka eivät silminnähden ole kasvaneet juurikaan vuosikymmeniin.
    Toisaalta pieni kasvun jääminen hieman pienemmäksi maksimista parina vuonna harvennuksen jälkeen ei merkitse mitään sen rinnalla rinnalla, että riittävällä harvuudella koko metsikön kasvatuksen ajan voidaan turvata useiden tukkien saanto lähes latvaan saakka ja näin moninkertaistaa metsikön puhdas tuotto.
    Harva on epätaloudellinen harkitusti, että haluaa kasvattaa tiheässä vain pieniläpimittaista ja halpaa kuitupuuta, koska tappiota siitä touhusta tulee varmasti.
    Ensiharvennuksessa 3 istutusväli vaihtuu harvennuksen jälkeiseen 4 m puuvälikasvatukseen (600 runkoa/ha), joka sekin käy ahtaaksi latvustoille jo 6-8 vuoden perästä. Sitten on aika väljentää lopputiheyteen 300-350 runkoon/ha ja vain odotella 10-20 vuotta 3-4 preräkkaisen vaneri/sahatukin kasvamista.
    On tärkeää antaa riittävästi tilaa (ja valoa viistosta paistavasta auringosta) valtapuille, jotta ne voivat kasvaa nopeasti sitä arvokkainta runkopuuta.

  • Visakallo

    Koivusta tuli arvopuuta, kun sen tuonti Venäjältä Eurooppaan loppui. Suomen kolme isoa yhtiötä eivät ole kovin paljoa nostaneet koivutukin hintaa, koska se ei edusta niiden ydinliiketoimintaa. Sen sijaan varsinaiset koivunjalostajat Suomessa ja muissa maissa hankkivat tarvitsemansa koivutukit nyt kovilla markkinahinnoilla. Tässä uudessa tilanteessa uusiksi ei ole mennyt pelkästään koivutukin hinta, vaan myös mitat ja laatuvaatimukset. Tällä hetkellä tilan arvokkain leimikko saattaakin olla puunostajien  tähän asti huonoilla hinnoilla hyljeksimä koivikko. Nyt pitää vain löytää sille ne oikeat ostajat.

    Rukopiikki

    Onko visa ikinä karsinu koivuja? Vähän arvelutti kesäkarsinta mutta eipä ole lahovikoja tullut mitä 90-luvulla karsittuja sahannut.

    Visakallo

    Käytännössä olen kaikki koivikot pystykarsinut 90-luvulta lähtien.

    jees h-valta

    EDIT

    Visakallo

    Koivut ovat kyllä todella nopeita pystykarsittavia, jos käytössä on kunnon leikkuri ja kun karsii vain parhaat tukiksi kasvatettavat yksilöt.

    Anton Chigurh

    Alma ja Jussi Jalkasen rahasto

    Suurlahjoitus maatalouden edistämiseksi. Lahjoitus on Suomen suurimpia.

    Rahasto on perustettu Alma ja Jussi Jalkasen testamenttilahjoituksella 1965 ja se jakaa tänä (2023) vuonna tutkimusapurahoja kolmesataakahdeksantuhatta (308000) €uroa.

    Maanviljelijä Johannes (Jussi) Jalkanen syntyi 4.2.1891 Rautalammilla. Käytyään Vehmaan maamieskoulun Jussi Jalkanen alkoi viljellä huonoon kuntoon päässyttä kotitilaansa Sahalan kartanoa, ja taitavalla taloudenpidollaan hän saavutti huomattavan omaisuuden. Jussi Jalkanen aloitti 1930-luvulla laajat metsänparannustyöt. Hän kaivatti 45 kilometriä metsäojia lapiotyönä ja istutti yli 400000 kuusentainta. Sahalan pellot salaojitettiin 1950-luvun alussa. Tilalle hankittiin 1951 maakunnan ensimmäinen leikkuupuimuri, ja seutukunnan ensimmäisen ayrshirekarjan tuotanto kohosi Pohjois-Savon merkittävimmäksi.

    Pojanpoika Velijussijalkanen ei istuta enää kuusia: tuoreemmille paikoille rauduskoivuja ja kuivemmille mäntyjä. Poistaa mailtaan hirvet, mutta ei myyränsyöjiä (kettu, näätä…). Minulla on ollut tilaisuus tehdä tutkimuksia muutamana syksynä Sahalan mailla: ei koskaan yhtään hirvikärpästä. Eikä yhtään punkkia.

    Niitä pystykarsittuja koivikoita ja männiköitä näyttää olevan luokkaa useita satoja hehtaareita.

    jees h-valta

    Tarvitseeko edes olla kovin taitava jos on valmiiksi satojen hehtaarien kartano jolla alkaa ”kehittää”? Lähtökohta on aika tavalla eri kun ensin joutuu ostamaan tiloja ja siitä koittaa repiä vielä tuottoakin. Ei siinä turhia silloin näperrellä.

    Visakallo

    Ei yksistään tilan suuruus tee yhtään helpommaksi sen kannattavaa hoitoa. Vaikka tuloja kertyisi paljonkin, on vastapainona myös isommat kulut ja huolet. On paljon entisiä kartanoita, joiden maat näkee nyt päärakennuksen rappusilta, ja paljon entisiä torppia, jotka ovat nyt paikkakuntansa suurimpia tiloja.

    Rane

    ”Tarvitseeko edes olla kovin taitava”

    Taitavuutta tarvitaan ainakin saman verran kuin esim.oman lvi-alan yrityksen perustamisessa ja hoitamisessa.Jää monilta meinaamiseksi.

    Visakallo

    EDIT

Viewing 10 replies - 41 through 50 (of 556 total)