Keskustelut Metsänhoito Koivun ensiharvennukseen 10 vuodessa

Esillä 10 vastausta, 641 - 650 (kaikkiaan 669)
  • Koivun ensiharvennukseen 10 vuodessa

    Metsälehden tämän päivän numerossa oli toimittaja Riikilän juttu Sahalan kartanon 10 vuotiaan koivikon ensiharvennuksesta.
    Silloin sitten istutettiin saroille koivua ymmärtämättömästi 2 m välein. Nyt istutetaan 3 m välein ja pyritään tiheyteen 1200 kpl/ha. Tuo ylimääräinen metri lisää tilaa puiden väleissä nopeuttaa koivun kehitystä ja latvuston voimistumista vielä lisää. Tällä voidaan ensiharvennusta ehkä lykätä 1-2 v latvuston elinvoiman ja koon kärsimättä. Näin puista tulee vielä suurempia ja nopeakasvuisempia.
    Silloin istutettiin yhden miehen työryhmin, nyt kahden. Toinen tasoittaa kuokalla mättään huipun reilusti yli 60 cm halkaisijaltaan olevaksi vähän koveraksi tasanteeksi ja toinen laittaa putkella minitaimen juuri sen keskelle ja aivan suoraan. Näin istutuksen laadusta tulee kaksistaan tehden paljon parempi kuin yhden ja pian mätästä potkimaan väsyvän tekijän työnä.
    Prof. Hynynen arveli jutussa, että metsän harvuuden lisääntyminen vähentää kasvua. Tämä ei aina pidä paikkaansa. Se riippuu metsästä. Kaikki metsämiehet tietävät jo ulkomuistista ylitiheitä ja metsiköitä, jotka eivät silminnähden ole kasvaneet juurikaan vuosikymmeniin.
    Toisaalta pieni kasvun jääminen hieman pienemmäksi maksimista parina vuonna harvennuksen jälkeen ei merkitse mitään sen rinnalla rinnalla, että riittävällä harvuudella koko metsikön kasvatuksen ajan voidaan turvata useiden tukkien saanto lähes latvaan saakka ja näin moninkertaistaa metsikön puhdas tuotto.
    Harva on epätaloudellinen harkitusti, että haluaa kasvattaa tiheässä vain pieniläpimittaista ja halpaa kuitupuuta, koska tappiota siitä touhusta tulee varmasti.
    Ensiharvennuksessa 3 istutusväli vaihtuu harvennuksen jälkeiseen 4 m puuvälikasvatukseen (600 runkoa/ha), joka sekin käy ahtaaksi latvustoille jo 6-8 vuoden perästä. Sitten on aika väljentää lopputiheyteen 300-350 runkoon/ha ja vain odotella 10-20 vuotta 3-4 preräkkaisen vaneri/sahatukin kasvamista.
    On tärkeää antaa riittävästi tilaa (ja valoa viistosta paistavasta auringosta) valtapuille, jotta ne voivat kasvaa nopeasti sitä arvokkainta runkopuuta.

  • Jean S

    keskipaakku.

    Visakallo Visakallo

    Sen verran vielä tuosta Sahalan metsänhoidosta, että sitä ei kannata aina välttämättä aivan suoraan verrata omaan toimintaan etenkin silloin jos metsänhoito tapahtuu vain omana työnä. Täällähän tuntuu olevat yleislääke lähes vaivaan kuin vaivaan vetää raivausaha käyntiin ja lyödä puut tonttiin. Kun ollaan isommilla pinta-aloilla ja talossa on palkattua työvoimaa ja omia koneita, aivan kaikki toiminta ei silloin välttämättä tapahdu totuttujen, sinällään aivan hyvien kaavojen mukaan. Arvostelujen sijaan kehotan asettumaan aivan ajatuksen kanssa arvotelujen kohteen asemaan. Jos senkin jälkeen tekee mieli arvostella, niin toki niinkin voi myös tehdä.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Glalle. Kirjoitin riukuloista ennen kuin kertasin tilanteen videolta; en arvannut että niistä olisi pitänyt vielä erikseen mainita, että niitä ei ollut. Jos olisi ollut, silloin esittämäsi taimikonhoito olisi ollut järkevää tehdä. Videolta saattoi nähdä, että taimikkoa hoidettiin ja siinä mahtui 1600 koivun tainta kasvamaan tasakokoisina. Siksi oletin poistuman laskelmassa, että poistetut olivat likimain yhtä suuria kuin jätetyt – saattaapa olla poistettu joku etukasvuinenkin.

    Sahalassa jos on metsuri kuukausipalkalla, hänellä kannattaa teettää sahatyönä harvennus eli rankojen kaato, karsinta ja lähikuljetus. Ei kai pieni motokaan ole tuossa sen tehottomampi kuin energiaharvennuksilla. Leimikon kaupallinen houkuttelevuus riippuu myös pinta-alasta.

    Se on hyvä kysymys Glalta, miksi ei korjattu pois 400 runkoa vaan 1000 runkoa. Ehkä arvioitiin oltavan jo niin lähellä enskaa että se kannatti tehdä nyt energiaharvennuksena. Toinen ja ehkä merkittävämpi syy oli uhkaava latvusten supistuminen; tiheydellä 1200 seuraava hakkuu olisi tullut eteen varsin nopeasti?

    Se tässä on erinomaista, että myönnetään että tuli tehtyä virhe (liika tiheys) ja kerrotaan miten virhe korjattiin.

    pihkatappi pihkatappi

    Resurssit on huomioitava, kun pohditaan kannattavuutta. Jos on 100 ha:n kuvio ja oma korjuukalusto siihen, tilanne on eri kuin 1 ha:n kuviolla ilman korjuukalustoa. En osaa kommentoida koivunkasvatuksen vaihtoehtoja, muutoin kuin markkina näkökulmasta. Polttopuun tekijät varmaan tykkäävät kun on vähäoksaista ja riittävän järeää harvennuspuuta, koivukuidun varaan en laskisi, ehkä sitä kuitua poltetaan jatkossakin. Muutenhan noita kasvatustiheyksiä ei voi vertailla, kuin miettimällä tulevia hakkuita kertymineen aika-akselilla, jolloin tänä päivänä menetetyn euron arvo on 5 euroa 40 vuoden päästä ja 10 euroa 60 v. Eli korkopeikko nakertaa järjettömät vaihtoehdot pois.

    Visakallo Visakallo

    Tehokkaassa koivunkasvatuksessa korkoon auttaa lyhyt kieroaika. Nykymenetelmin hoidetujen ja oikealla maapohjalla kasvatettavien koivikoiden kieroaika jää alle 40 vuoteen.

    Gla Gla

    ”Se on hyvä kysymys Glalta, miksi ei korjattu pois 400 runkoa vaan 1000 runkoa.”

    En oikeastaan tarkoittanut tuota kysymykseen Sahalan hoidosta. Sovelsin oppeja tavisten metsänhoitoon, jossa ei ole järkeä/mahdollisuutta vastaaviin ratkaisuihin kuin Sahalassa. Silloin ei pidä myöskään ihmetellä, miksi täällä kritisoidaan Sahalan ajatuksia, kun puhutaan omien metsien hoidosta. Itse en hyväksyisi tuollaista maaperän mylläystäkään omille mailleni kuin mitä lähinnä peltoviljelyyn rinnastettavaa metsäluonnon tuhoamista ja vesistön kuormitusta ajouramätästys on.

    mehtäukko

    Hyvin todettua.

    On kummallista se, että jotkin asiat yhtenä vuonna ovat yhtä myötäsukaan nyökytystä ja toisena äärilaitojen hymistelyä ja jopa keskustelun kieltämistä. Jos sellaisella keitoksella kypsytetään palstan uskottavuus ja on ”mukava linja”, saavutus sekin.

    jpjulku jpjulku

    Vähän erikoisilta nuo Sahalan maat näyttävät ilmakuvistakin. Minulle heidän harjoittama tehometsätalous on erittäin fine muuta kuin ehkä ojitustekniikoiden osalta. Aika massiiviset kosteikkoalueet on ojitettu suoraan vesistöön. Onhan siitä vuosien saatossa muro poikineen uinut vesistöön, keskellä hienointa Rautalammin reittiä. Sekin on tietysti ollut aikakautensa tapa, vaikea lähteä siksi erityisesti kritisoimaan.

    Juniori Juniori

    Nooh eihän siinä pilattu kun suomen parhaita taimenvesiä.

    pihkatappi pihkatappi

    Eli kustannukset alkavat massiivisine ojituksineen vuonna -1. Lompsa pitää olla kunnossa ja usko luja. Oma kaivinkone hankittuna jo ja palkattu työntekijä, jolle pitää työtä myös kehittää, vaikuttaa järkevämmältä, kuin ostettu kaivuutyö.. Tietysti tuon jälkeen ei tarvitse odotella puuston osalta vanhojen metsien tai avainbiotooppien suojelijoita, mutta ojituksen päästöt on riskitekijä, joka ei ehkä vanhoja hankkeita koske samallalailla kuin tulevia.

Esillä 10 vastausta, 641 - 650 (kaikkiaan 669)