Keskustelut Metsänhoito Koivun ensiharvennukseen 10 vuodessa

Esillä 10 vastausta, 651 - 660 (kaikkiaan 669)
  • Koivun ensiharvennukseen 10 vuodessa

    Metsälehden tämän päivän numerossa oli toimittaja Riikilän juttu Sahalan kartanon 10 vuotiaan koivikon ensiharvennuksesta.
    Silloin sitten istutettiin saroille koivua ymmärtämättömästi 2 m välein. Nyt istutetaan 3 m välein ja pyritään tiheyteen 1200 kpl/ha. Tuo ylimääräinen metri lisää tilaa puiden väleissä nopeuttaa koivun kehitystä ja latvuston voimistumista vielä lisää. Tällä voidaan ensiharvennusta ehkä lykätä 1-2 v latvuston elinvoiman ja koon kärsimättä. Näin puista tulee vielä suurempia ja nopeakasvuisempia.
    Silloin istutettiin yhden miehen työryhmin, nyt kahden. Toinen tasoittaa kuokalla mättään huipun reilusti yli 60 cm halkaisijaltaan olevaksi vähän koveraksi tasanteeksi ja toinen laittaa putkella minitaimen juuri sen keskelle ja aivan suoraan. Näin istutuksen laadusta tulee kaksistaan tehden paljon parempi kuin yhden ja pian mätästä potkimaan väsyvän tekijän työnä.
    Prof. Hynynen arveli jutussa, että metsän harvuuden lisääntyminen vähentää kasvua. Tämä ei aina pidä paikkaansa. Se riippuu metsästä. Kaikki metsämiehet tietävät jo ulkomuistista ylitiheitä ja metsiköitä, jotka eivät silminnähden ole kasvaneet juurikaan vuosikymmeniin.
    Toisaalta pieni kasvun jääminen hieman pienemmäksi maksimista parina vuonna harvennuksen jälkeen ei merkitse mitään sen rinnalla rinnalla, että riittävällä harvuudella koko metsikön kasvatuksen ajan voidaan turvata useiden tukkien saanto lähes latvaan saakka ja näin moninkertaistaa metsikön puhdas tuotto.
    Harva on epätaloudellinen harkitusti, että haluaa kasvattaa tiheässä vain pieniläpimittaista ja halpaa kuitupuuta, koska tappiota siitä touhusta tulee varmasti.
    Ensiharvennuksessa 3 istutusväli vaihtuu harvennuksen jälkeiseen 4 m puuvälikasvatukseen (600 runkoa/ha), joka sekin käy ahtaaksi latvustoille jo 6-8 vuoden perästä. Sitten on aika väljentää lopputiheyteen 300-350 runkoon/ha ja vain odotella 10-20 vuotta 3-4 preräkkaisen vaneri/sahatukin kasvamista.
    On tärkeää antaa riittävästi tilaa (ja valoa viistosta paistavasta auringosta) valtapuille, jotta ne voivat kasvaa nopeasti sitä arvokkainta runkopuuta.

  • A.Jalkanen A.Jalkanen

    Juuri tuossa samoilla kohdin missä Sahalan kartano sijaitsee on myös Savon taimenen kalankasvatuslaitos, ja lähialueella myös Rastunsuon turvetuotantoalue (nyt jo pois tuotannosta), sekä Rautalammin taajama. On vaikea sanoa mikä näistä on vuosien saatossa ollut suurin vesien pilaaja. Itse veikkaamani pahemmuusjärjestys: turvetuotanto, kalankasvatus, maatilat, taajama, metsätilat.

    Husq165R

    Alkaa näyttämään yhä enemmän siltä, että iki vanha vitsi pitää paikkaansa! ”Kun on tuttu tuomari , niin helpompi asioida”!

    🤣

    Jean S

    Niin no näin etämetsänomistajan näkökulmasta aika monet täällä palstalla esitettävät ajatukset ovat hiukan kummallisia:

    – tilaa maanviljelijä levittämään glyfosaattia – anteeksi mistä niitä löytää

    – istuta ja raivaa niin paljon kuin viitsit – mutta kun matka on pitkä, työtä kannattaa vältellä

    – rakenna metsätie – joo, hieno juttu, mutta jos niin tekee, sitten pitää lanata ja perata ojanvarsia, ja siitä on vaivaa vuosikymmeniksi

    – raivaa pari tankillista, viilaa koko ajan, paista makkaraa – vain hullu tekee töitä kovapalaterällä aamusta iltaan

    …ja tätä rataa. Jos itse asuu maittensa keskellä, ampuu hirvensä itse, on paikalla itse kun hakkuuta aletaan tekemään, on itsellä traktorit ja metsäkärryt, rakennuksia ja niin edelleen – maailma näyttää kovin eri näköiseltä.

    Sahala on imppeeriumi ja sen omistaja jakaa hienosti omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Ne eivät ole ainoa oikea totuus, mutta ei se Mhy:n ja Tapionkaan totuus ole ainoa oikea. Kukin poimikoon mitä hyväksi katsoo ja mikä omaan elämäntilanteeseen ja omille maille sopii.

    jpjulku jpjulku

    Pihkatappi, pätee vähän kaikkeen taloudelliseen toimintaan. Mittakaavaa pitää olla.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Metsätiet voi hoitaa monella tyylillä. Jos niihin ei ole saatu Kemera-tai Metka-tukea, niin hyvinkin vasemmalla kädellä. Sitten panostaa, kun tien perälle tarvitsee päästä hoitoa tai hakkuita tekemään.

    Visakallo Visakallo

    Ymmärrän Jean S:n näkemyksiä, sillä Suomi on laaja maa, jonka 600 000 metsänomistajalla on hyvin monenlaisia lähtökohtia metsiensä hoitoon. Meikäläinenkin on jo yli 18 vuoden ajan yhä uudestaan joutunut selventämään, miksi kasvatan puitani juuri niin kuin kasvatan, samoin olen joutunut yhä uudestaan perustelemaan, miksi hoidan kylvömännikköni hirvien talvilaidunalueella juuri sillä tavalla kuin hoidan. Yhä uudestaan olen joutunut selventämään, miksi poltin raivaussahassa korona-aikaan 500 litraa bensaa vuosittain. Myös energiapuiden korjuun ja myynnin jouduin yhä uudelleen perustelemaan, vaikka tällä aleella sen kysyntä on ollut koka ajan hyvää, ja toiminta järkevää. Kemera/Metka on ollut varjonimimerkkien viisastelujen aiheena koko ajan. Minulle on kuitenkin tärkeintä, että itse tiedän miksi teen niin kuin teen.

    Perko

    Kuka on  tämä  näin kysytty henkilö?

     

    Visakallo Visakallo

    Perkolle: Kysymys on ollut aihepiiristä riippuen useammasta nimimerkistä, ja tietysti aikojen saatossa lukuisasta varjonimimerkkien laumasta, joka ilmestyivät aina säestämään. Nythän alkaa jo monestakin ilkkujasta veto hyytyä. Ikä tekee tehtävänsä, vaikka henkinen aikuisuus jäikin heiltä saavuttamatta.

    Perko

    A J n  huomautuksesta , niin palaan asiaan.
    10-vuotinen istutuskoivikko tuottaa hehtaarilla noin 400–1 000 euroa tappiota (työkustannus + korkomenot), jos sille lasketaan markkinahintainen arvo. Se on ”istutuskoulun” kallis pääsymaksu, jolla yritetään pelastaa sijoitus, joka on jo alkumetreillä matemaattisesti vaikea.

    pikkutukki pikkutukki

    Koivun ensiharvennukseen pääsee meilläpäin kymmenessä vuodessa ostamalla kaksikymmenvuotiasta hyvää koivumetsää .

Esillä 10 vastausta, 651 - 660 (kaikkiaan 669)