Uudessa metsälehdessä haastateltiin jotain dosenttia vai insinöörikö oli , kirjanpainajasta. Sanoi että ainut tapa torjua  tuhon etenemistä on hakkuu. Kokemusta sen verran pahana tuholaisvuotena  astan jälkeen. Parin ha n.65v kuusikko. Edellisenä talvena lumituhoja yhdessä kohtaa ja pellonreunassa aurinnoisella puolella tuulenkaato. Pitkulainen kuvio ,kahdella puolella pelto ja yhdellä tie.  Sekä tuulenkaadon että latvarikkojen kuusten ympäriltä meni sinä vuonna n30 runkoa. Kun tuhot näkyivät tielle, sekä mhy.n että puufirmojen ostomiehet ehdottelivat aukkoa ja nopeasti koska tuho etenisi vuosittain. Puun hinnan ollessa senverran huono ,päätin olla myymättä ja katsoa seuraavana vuonna kuinka käy. Kuolleet puut jätettiin useaksi vuodeksi pystyyn, osa vielläkin. Tuho ei ole näinä vuosina levinnyt mihinkään. Viime syksynäkin hain pari tuulenkaatoa joista toinen oli vielä tukiksi kelpaava. Jälkeeppäin mhy.n miehetkin myönsi että hätähakkuita tehtiin. Ja ’ruotsin opin” mukaan ,viisasta jättää kuolleet puut pystyyn .