Kone kuskeista työvoimapula, uutisoitiin uutisissa

Ehkä minulla ja muutamalla muulla on eniten kokemusta naisista metsäkoneenkuljettajan tehtävistä ja joillakin jopa työkavereina. Sen voin todeta että kuljettajan työ sopii molemmille ja mikä parasta tässä työssä on naisen ja miehen euro sama. Ainoa jossa eron huomaa niin on remontin teko taito. Hyvin usein motokuskin työssä juuri remontintekotaito luo ongelmia naisille.  Mutta jos kiinnostusta on niin varmasti oppii siinä kuin mieskin. Työn rasittavuudesta se ei ole kiinni. Joskus ehkä fyysistä voimaa voisi olla enemmän kun tynnyreitä ja kanistereita raahaa.

Omien vähien metsien viimeisin leimikko valmistui hakkuun osalta tänään. Ajokone seisoo varastolla, koska ei ole siihen nyt kuskia. Kaksi vuoroa on nyt jäänyt väliin lähikuljetuksen suhteen.

Yleensä konekuskeja moititaan, milloin mistäkin. Mutta uskallan väittää että koulutuksen vaatimukset ovat nostaneet tasoa, mutta silti on pulaa.

Tason nostosta pari esimerkkiä: Järjestelmän ennakkoviestien jälkeen soitto hyvin asiallisen kuuloiselta kaverilta: ”Mikko tässä XYZ-metsätyöstä päivää, teille oltaisiin tulossa hakkaamaan leimikkoa, sopiiko tulla iltakymmeneltä koneen kanssa? Kulku- ja ajoura oli piirretty siitä pellolta, sopiiko se? Voiko lavetin kääntää siinä teidän pihassa?” jne. Eli viestintä on erittäin asiallista ja asiakkaan näkökulma huomioidaan. Verrattuna siihen että vielä 10 vuotta sitten pihaan saattoi ilmestyä lavetti jota likaiset ja repaleiset vaatteet päällään kuljetti kaveri joka ei kuukauteen ollut käynyt saunassa ja puhetaitot olivat kuin Kalle Päätälolla nuoruusvuosina. Kaveri alkoi touhuta ja jälki saattoi joskus olla hiukan sotkuista.

No Mikko ilmestyi kaverinsa kanssa sillä minuutilla kuin oli luvattu ja menin morjestamaan. Vielä pari varmistusta varaston paikasta, kääntämisestä ja pahoittelut siitä että ajo voi viivästyä, koska kuskeja puuttuu.

Tuo em. yritys on erään metsäkoulun kumppani ja osallistuu kuljettajakoulutukseen. Ja tietysti saa valita parhaat päältä. Koneita taitaa olla liki 20 ja kalusto ja omistajat ovat priimaa.

Seurasin hakkuuta ja erittäin iso kiitos siitä että palstatielle ei puitu risua, eikä pellon reunojen puita kaadetttu pellolle, vaan kaikki risu metsään. Jälki kaikin puolin siistiä ja katkonta näytti olevan sitä mitä oli omakin ajatus tuollaisesta hoidetuista 500 Litran kuusirungoista.

Kiitin hakkuukoneen kuskia hyvästä jäljestä ja fiksusta toiminnasta. Vaihdettiin muutama sana aiemmin sahalla tekemästäni harvennuskuviosta ja harvennusmallista oltiin yhtä mieltä. Kertoi että valmiit urat oli hyvät, mutta metrin liian kaukana toisistaan 🙂

P.S. Eräs jo eläköitynyt metsuri totesi joskus viisaasti: ”Ennen metsään kelpasi kaikki, nyt ei enää kelpaa”.

Äkkinäinen voisi kuvitella että kuskipulan syitä pohdittaisiin metsäyhtiöissä jo syvemmin. Taksakysymys kait tuo on ja luotetaan että yrittäjät hoitaa tilanteen, kuten tähänkin asti. 90-luvulla tehdyt muutokset alan perusrakenteisiin jäivät pysyviksi ja esim. ajokoneyrittäminen on nykyhinnoilla täysin kannatamatonta. Mutta ennen 90-lukua ajokonekuskeja tuli töihin ihan tutunkauppana ja opettaminen oli mahdollista ns. kädestä pitäen. Tälläkin palstalla on taidettu surkutella nuorten kuskien irtisanomisia,koska tuottavuus vielä koulun jälkeenkin on ollut liian matala.

No mitä itse sain koulumaailmassa seurata nykynuorten toimia niin osalle koulu oli markkinoitu simulaattoreilla ja hienoilla värikuvilla ja esitteillä uusista koneista.

Metsänhoidon perusteet, eli raivaussaha ja moottorisaha opit olivat osan mielestä turhia, koska koneet..

Ajon vähäisyyttä kritisoi moni, samaten yleisaineita pidettiin varsin turhina. Lisäksi erityisoppilaiden integrointi samoihin ryhmiin ja pakollinen oppivelvollisuus alennettujen opettajaresurssien kanssa näytti tuloksensa jo ensimmäisen vuoden syksynä.

Mutta se paras 30%, joka ymmärsi koulutuksen konteksin alaan, oli motivoitunutta ja hoiti homman loppuun kunnialla. En tiedä paljonko näistä jäi lopulta alalle, mutta tämä aines oli priimaa. Ja ennen kaikkea helppoa opettaa.

Ja nimi ei päädy rekisteriin, jos kursseja ei ole käyty. Kuljettajalisenssi säilyy voimassa vain päivittämällä osaamisensa kursseilla useita kertoja vuodessa. Onneksi tämä hoituu enimmäkseen netissä . Lisenssejä on oltava taskussa paksu nippu ennen, kun on metsään asiaa.