”Veli veikkonen huolesi heitä” ”äläkä menetä toivorikkauttas millään tavoin”.
Voit olla aivan huoleti siittä että noilla ikävillä tapahtumilla tullaan ratsatelemaan ääntenkeruussa vähän joka puolella.
Ehkäpä saat olla tyytyväinen että tuo säilytysehdotuksesi menee jossain muodossa läpi. Tuskin tuolla kolmen vuoden periodilla.

Voin kertoa vielä yhden salaisuuden, kunhan et kerro sitä eteenpäin.
Näin 49 vuotiaana en pääse enää edes Kuopion Potkukelkka Pataljoonan kertausharjoituksiin.
Taitaa ne Iron Manin munkki kahveet jäädä saamatta.
Siittä huolimatta vapaaehtoinen maanpuolustyö on lähellä ”sydäntäni”.

Rauhoittaaksesi vielä mieltäsi mietin omaa aseitten suojausta ja säilytystä. Eilen illalla marssin kauppaan ja hankin kunnollisen asekaapin. Entinen peltimalli sai väistyä eläkkeelle.
Nyt suojaus ylittää kolminkertaisesti nykymääräykset.

Seuraava tarina on hivenen makaaberi ja sitä kerrottiin totena vuosikymmeniä sitten.

Maalaistaloon oli jäänyt kotimieheksi kaksi poikaa, molemmin puolin kymmentä ikävuotta.
Olivat keksineet ottaa isänsä hirvikiväärin sieltä sarvinaulasta ja lähteä ampumaan pellolle pilkkaan. Maalitauluna n. neliömetrin vanerilevy.
Nuorempi oli kipittänyt pellonpäähän maalitaulun kanssa. Asettunut makuulleen levyn taa pidelläkseen sitä pystyssä.
Vanhempi ampumaan toisesta päästä sarkaa. Ammunta keskellä kesää oli herättänyt naapurin huomion ja hän oli lähtenyt katsomaan paukuttelun lähdettä.
Oli saapunut parahiksi kuullakseen kun nuorempi oli hihkaissut veljelleen: ”Nyt meni läheltä, kuula jo korvan vieressä vinkaisi. Joko on minun vuoro ampua?”

Jokainen lukija voi miettiä sisältyykö tarinaan mitään opetusta.
Pojat on aina poikia, mutta Surffilla kyllä lähtee.

Nykyään kun TV:n avaa ei voi välttyä verenvuodatukselta yms.
Kuinka moni vanhempi valvoo mitä lapset TV:stä katsoo? Entäs videopelit sitten? Noudatetaanko suositus ikärajoja.
Törmään samaan asiaan liki päivittäin oman poikani osalta. Miksen minä saa katsoa tuota elokuvaa, pelata tuota peliä, kun kaikki mun kaverit saa.

Jännittävintä mitä minä sain aikoinaan katsoa TV:stä oli Ohukainen ja Paksukainen ja Buster Keaton. Chaplinia unohtamatta.
Se oli juhlaa kun pääsi naapurissa katsomaan Bonanzaa tai Smith and Jones sarjaa.

Näinä tasa-arvon aikoinakin on hyvä ettei peruuttamattomia asioita pääse kumpikaan osapuoli tekemään ampumalla kiivastuksissaan kumppaninsa. Aivan yksi lysti kumminpäin se menee.