Suorittava porras puhuu asiaa. Lisäisin hänen listaansa jyrkät rinteet, joita riittää täällä savonmaallakin ja pienet kuviot kaukana tiestä. Jyrkillä rinteillä kannattaisi tehdä voimakas taimikonhoito ja sen jälkeen kasvattaa päätehakkuuseen ilman harvennuksia. Avohakkuu onnistuu jyrkilläkin rinteillä, mutta harvennushakkuu on niillä usein vaikeaa ja kallista.
Pienet kuviot kaukana tiestä ovat toinen tapaus, jossa korjuukustannukset saattavat nousta yllättävän suuriksi. Esim hehtaarin ensiharvennus kilometrin päässä tieltä on käytännössä pystykauppakelvoton jos samalla suunnalla ei ole muuta hakattavaa.

kaikenkaikkiaan kasvatusmalleja kannattaisi soveltaa luovasti metsän tilanteen ja ominaisuuksien mukaan eikä kasvattaa kaikkia kuvioita samalla kaavalla.

Täällä puhutaan kilometrin etäisyydestä tiehen ja sen vaikutuksesta metsänkäsittelyyn. Ilmeisesti tarkoitetaan metsäautotietä.

Kyllähän asia on niin että 1km tai suurempi etäisyys metsäautotiestä estää kokonaan nykyaisen metsätalouden. Ellei tietä syystä tai toisesta kannata tehdä, niin että etäisyys on vähän runsas 500m kuviolle, niin sitten se osa metsästä suojeluun.

Olen järjestelmällisesti hankkinut metsilleni kunnon tieyhteydet ja todennut, että kyllä näin pitää ollakkin. Erikseen en kyllä ole laskenut tielle kannattavaisuutta, koska pidän hyvää tieyhteyttä palstalle itsestäänselvyytenä. Eihän kukaan laske kannattavaisuutta esim lukutaidon hankkimisellekkaan, se vain pitää olla.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Suorittava porras kirjoittaa täyttä asiaa. Mikään yritys ei kestä tappiollista toimintaa määräänsä enempää, enkä oikein usko metsänomistajienkaan haluun rahoittaa metsäkoneyrittäjän ylimääräisiä kuluja. Järjen käyttö on sallittua, – jopa suotavaan myös puuntuottajilla. Nollahinta-alueet tulevat laajenemaan halusimme sitä tai emme. Itse olen toiminut siten, että yksikään puu ei kasva metsissäni yli 300 metriä kauempana tiestä.

No ei se kilometri sentään mitään metsätoimia ole estämässä.
Pari-kolme euroa päätehakkuuhinnassa se tuntuu ja harvennuksella ehkä jopa vitosen. Älkää nyt aivan levottomia sentään esittäkö.
Ei sitä sentään kannata tietä joka olemattomaan metsäpiikkiin lähteä viemään.
Se ei ole edes meidän metsiä hankkivien vika että mitä lähemmä pohjanmaata menään sitä ”kusisimmiksi” palstan riiskat muuttuu.
Olen yrittänyt naapurin kanssa yhteiskäytön tiepohjan tapaista mutta jälleen jouduin juuri tänään toteamaan ettei oikein toimi.
Parhaaseen ”pehmopaskaan” oli sitten tuulenkaadot korjattu ja minun kustantamani pengertie taas pilkkeinä. Puhumattakaan mitä oli toinen notko josta oli varmaan kaivinkoneavusteisesti vedetty puukuormat läpi.

Joo, minä kyllä sain Tapaninmyrskyn puuni samaisen pengertien yli ilman vaurioita talvikelillä mutta kun tämä naapuri päästi sulalla ”soutamaan” oman puidensa ostajan.
Pengertie oli vielä senverran tuore ettei se vielä kestänyt sulan ajan ajoa. Tai ihan tarkalleen ilmeisesti ajokonekuski vain oikaisi tyhjillä hakemaan uusia kuormia siitä mutta tämä rakentamaton notko joutui ”uhriksi” täysillekkin kuormille. Se sitten olikin pahempi kuin perunapelto sen souvin jälkeen. Kun ei meinannut päästä jalankaan. Kyllä se taitaa niin mennä vastaisessa elossa että minun on rakennettava oma tieni ja naapuri saa pitää minun avittamani. Kun ei kerran homma toimi tolkulla.