Uutiset -osiossa on tuollainen ”keksintö” hiilensidonnan tehostamiseen, jolle maksajakin on heti tiedossa. Oikein isoilla pinta-aloilla voisi kierron suhteen jotenkin pelata,vaikka takkiin tulee sittenkin.
” Metsässä tehdään töitä tuleville sukupolville…” pitää paikkansa, mutta kohtuuttomuuksien esittely edes leikillään edustaa jo sosialisoinnin kannibalismia.
Paremminkin: Ajoissa tehdyt alaharvennukset–pitempi kiertoaika, mutta tuloksena markkinoille ylijäreää puuta. Sitä ylijäreän puun jalostamista pitäisi eu.n tukea niin paljon että markkinat kannustaisivat mo.a kasvattamaan puitansa pitempään ja sitäkautta paksummiksi hiilisäiliöiksi, jos kerran sitä haluavat. Valtio metsineen voisi kyllä näyttää kansalaisilleen mallia tästä tyylistä, sillähän olisi jo markkinoita ohjaava vaikutus sinänsä.
Jatkuvalle kasvatukselle on myös professoritasoisia tukijoita. Siinä kiertoaika on teoriassa ikuinen. Yleensä jk-metsissä puuston tiheys on alhaisempi kuin alaharvennetuissa.
Siinä on aika iso ristiriita hiilensidontaa ajatellen. Tosin taimikkovaihe jää osittain pois, mutta tuhoaltis kuusi saa lisäämään alaa. Hirvi kun syö muut varjoon syntyneet taimet.
Professori Pukkala väittää jossain kirjoituksessaan, että optimaalinen puuston pohjapinta-ala eli vaihteluväli jossa liikutaan on molemmissa metsänkasvatusmalleissa samaa luokkaa.
Pukkalan väittämä on yksi esimerkki teorian ja käytännön eroavaisuudesta. On suuri ero elää puhumalla metsätaloudesta kuin elää metsätaloudesta, koska niissä raha tulee aivan eri osoitteista.
Tarkoittaa että puuston kasvu on siinä ppa:n keskivälillä suurimmillaan. Pienissä luvuissa ollaan taimikossa ja oikein suurissa luvuissa joko vanhassa tai ylitiheässä metsässä.
Metsän ylitiheys johtaa puuston itseharvenemiseen. Esim. 80 vuotiaassa harventamattomassa tuoreen kankaan kuusikossa (Keskinen-Suomi) on puustosta jo 1/3-osa lahonnut tai kuivunut pystyyn. Olisiko sittenkin parempi kasvattaa metsät suunnilleen norm. harvennusmallien mukaan, ja ottaa talteen käyttöpuut korvaamaan muovituotteita pakkausteollisuudessa jalostamalla puuta mm. kartongiksi. (ohjeita soveltaen mm. kasvupaikan puunkasvukyvyn mukaan).
Arvokasvu% on metsässä suurimmillaan, kun taimet kasvaa kuitupuukokoon. Vain prosentteihin (tai vain NNA:n maksimointiin) katsomalla ei kuitenkaan päästä esim. ha-tuloksen kannalta ”max. tasolle” , jos siihen joku vielä nykyään – syystä tai toisesta – haluaa metsänkasvatuksessa pyrkiä.
Pukkalan malli lienee nykyään pääpiirteissään ; ”kaikille jotain ,( avohakkuu tarvittaessa korjaa virheet ) ” sopii nykyelämän menoon metsissä melko hyvin. Lisää hiilinieluja/-varastoja saadaan yleensä viiveellä , kun päästään kokeilujen jälkeen metsän uudistamiseen asti. (Vaikka yleistää ei ehkä kuitenkaan kannata ihan joka tapaukseen. Pääsääntösesti mennee noin kuitenkin).
Ylitiheys ei lisää välttämättä kiertoaikaa vaan käy päin vastoin.
Ei ole kummonen etu ensin kasvattaa kalliita taimia 2000 kpl/ha ja sitten hakata niistä 1/2-osa pois n. 30 v:n päästä 1 – 1,3 €:n kantohintaan kpl. Miksi ei suosituksissa ole mo:lle ”nopeaa tukkipuun- kasvatusmallia” ?
Kun alkup. artikkelin mukaan (Hynynen) 30 v:n kiertoajan (70 –> 100v.) jatkaminen ei muuta keskimääräistä vuoden kasvua/ha , niin tarkoittanee sitä, että kasvu vähenee 70 – 100 vuosivälillä mutta keskikasvu/kiertoaika ei koska taimikot kasvaa suht. hitaasti ennen ka:n parasta vuosikasvuaikaa. Laskennallisesti toki tuotto heikkenee . Ja niinhän se tekee ihan käytännössäkin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.