Tieoikeusrasite on siis jo olemassa ja sen paikka määrittyy nyt maastoon, mutta eri kohtaan kuin missä se kenties vanhoissa kartoissa on ollut. Mielestäni tässä ei tarvita maanmittauslaitosta, jos osapuolet sopivat asioista ilmankin.

Joskus tullut vastaava tiesopimus tehtyä ja matkakin oli samaa luokkaa. Siinä toimittiin niin että kumpikaan osapuoli ei maksanut toiselle mitään, vaan katsottiin että molemmat osapuolet hyötyvät hankkeesta suunnilleen saman verran. Tien rakentava osapuoli vastasi kokonaan rakentamiskustannuksista ja maan luovuttavan osapuolen osuudeksi jäi maapohjan arvo. Puut tiealueelta jäivät maanomistajalle. Tiesopimukseen voi laittaa maininnan että osapuolet vastaavat tien hoitokuluista yhdessä.

Miksi puiden varastopaikan pitäisi olla maallanne? Eikö tien rakentajan kannata avata sellainen omalle maalleen?

Kahdenkeskinen sopimus raukeaa, kun omistus muuttuu. Siksi rasite.

Ja se laanipaikka tosiaan omalle maalle, muuten on riidan jyvänen kylvetty.

Ei rasite häviä, kun se on jo aloittajan tapauksessa olemassa.

mehtäukon tapaus on outo. Perusparannettuun tai muuten valmiiseen tiehen uutena osakkaana tuleva voidaan velvoittaa osallistumaan tien rakennuskuluihin ainakin 10 vuoden ajan rakentamisesta. En tosin tiedä ovatko käytännöt tuossa muuttuneet.

Minulla oli mökillä vastaava tilanne. Mökille menevä tie tehtiin eripaikkaan kun karttaan se oli alunperin merkitty. Me teimme silloin kirjauksen maamittarille jotta rasiteoikeus siirtyi tälle tielle. Samalla alkuperäinen tierasite poistui. Tila oli saman maanomistajan maata. Maamittari ei käynyt tilalla vaan teki kirjauksen papereihin konttorilla. Hyvä että näin tehtiin. Omistajan vaihdoksessa rasite oikeus säilyi nykyisellä tiellä.

<p>Tie-oikeus, peri-aate, maa-oikeus, isän-maa ja omaisuuden-suoja.</p><p>Nuo kun laitat Googleen haku-sanoiksi, tiedät mitä tehdä.</p><p>Kiitos 1939-2023 🇫🇮</p>