Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Tänä iltana kymmenen jälkeen palasimme taas keskustelupalstalle! Tuliko joku järkiinsä vai pitikö tilapäisesti palauttaa entinen versio, jonkun bugin korjaamisen ajaksi?
Joka tapauksessa tervetullut muutos jos jää pysyväksi!
Kuulostaa siltä, että risuläjää pidetään jotenkin huonona, epäonnistuneena tai vähäpätöisenä asiana. Mutta sehän on äärimmäisen tärkeä osa luontoa ja siten hyvä asia. Joku jopa rahoittaa sillä aukon uudistamisen ja kun päivä on tarpeeksi risuläjään paistanut, saa asiakas rekkakuorman kaipaamaansa haketta venäjäntuonnin korvikkeeksi.
Täytyy keksiä uusi termi tuohon tarpeeseen. Miten olisi: Paistaa se päivä vihreillekin. Ongelma on vaan se, ettei päivän tarvitsisi tuonne paistaa.
Vähän vaihtelua keskusteluaiheesiin. Hesarin keskustelupalstalla käydään keskustelua siitä pitäisi Nurmijärvellä sijaitsevan Kytäjän kartanon päärakennus purkaa vai suojella. Liittyy metssäasiaan siten siten, että kartanon omistaa nyt Laakkosen veljekset, joiden liiketoiminta alkoin puukaupoilla. Möivät vaikeasti saatavia folkkareita ja ottivat vastinneksi puuta.
Jatkossa meikäläisen tiivistelmä tilan vaiheista Hesarissa. Jutussa mainittu anoppini sai Helene-nimensä kartanon rouvan mukaan ja tämä oli myös anopin kummi. Jäljempä mainittu Kai taas opiskeli biologiaa yhtä aikaa veljeni kanssa.
Vielä vähän tilan omistajien vaiheista, jos sallitaan. Anoppi syntyi siellä 1897. Hänen isänsä oli Kytäjän talouspäällikkö. (siksi tunnetaan noita vaiheita) Epäilemättä talouspäällikön tärkein tehtävä oli huolehtia, että joskus myös Pietarissa talvet asunut isäntäpari Constantin ja Helene Linder saivat tarpeeksi rahaa. Linder oli 1905 ministerivaltiosihteeri, siis edusti Suomen Suuriruhtinaskuntaa Pietarissa. Häntä pidettiin venäläismyönteisenä.
Linderin kuoltua 1908 tila siirtyi ensimmäisessä avioliitossa (Marie Musin-Puiskinin kanssa) syntynelle pojalle Hjalmarille. Linderin leski Helene ja tytär Kitty saivat rahaa, jonka sijoittivat varmimmaiksi katsomallaan tavalla-Saksan kerarikunnan oblikaatioihin. Saksan jättiläisinflaatio 1. maailmansodan jälkeen nollasi sijoituksen. Äiti ja tytär elivät sen jälkeen hyvin vaatimattomissa oloissa lähinnä korujaan myymällä. Anopin veli kävi heitä joskus katsomassa ja auttoikin vähän. Kitty Linderillä oli romanssin tapainen Mannerheimin kanssa, mutta se ei johtanut pitemmällä.
Hjalmar Linder oli hetken aikaa naimisissa Mannerheimin sisaren kanssa, Hän suututti ruotsalaisen yläluokan vapaussodan jälkeen, kun kirjoitti punaisia puolustavan kirjoituksen. Hän möi omistuksensa Suomessa. Vuokrasi junan, jolla läksi kavereidensa kanssa Etelä-Ranskaan. Asui myös Afrikassa. Tuhlasi omaisuutensa ja kun se oli loppu, teki itsemurhan.
Tila siirtyi Rakennushallituksen pääjohtajalle Väinö Vähäkalliolle, jonka poika kaatui sodassa ja pojanpoika Kai ampui kolme telttailijapoikaa Kytäjärven rannalta. Kai joutui vankilaan ja vaimo siellä käydessään tutustui toiseen linnakundiin ja alkoi heilastella tämän kanssa. Vapauduttuaan Kai teki itsemurhan. Exvaimo yritti salakuljettaa pojiltaan omimiaan rahoja Sveitsiin ja jäi kiinni.
Jos joku kirjoittaisi tuollaisen fiktiivisen kertomuksen, ei sitä kai kukaan uskoisi.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään