Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Tänä iltana kymmenen jälkeen palasimme taas keskustelupalstalle! Tuliko joku järkiinsä vai pitikö tilapäisesti palauttaa entinen versio, jonkun bugin korjaamisen ajaksi?
Joka tapauksessa tervetullut muutos jos jää pysyväksi!
Kuluttaa se silti ylimääräistä ja yleensä nelivedon hintakin on käytettynäkin kovempi kuin vastaavan kaksivedon. Elinkaarta käytetyssä hinnan laskua vastaava määrä vähemmän jäljellä kuin uudessa. Toki hinta putoaa uutena nopeasti, mutta vanhassa alkaa vastaavasti korjauskulut nousta.
Eipä se liikkuminen autolla nykypäivinä pitäisi olla kiinni nelivedosta ja maavarasta niin kauvan, kun puhutaan teistä, joiden varassa asuu ihmisiä ympärivuotisesti.
Meillä on lumihommat nyt paljon huonommassa mallissa kuin silloin, kun minä itse tein ne.
Linkosin yhteensä n. 10 km tietä ja talojen pihoista sen verran, että autokatoksesta pääsi lingotulle väylälle suoraan. Pahona pyrytyskeleillä saatoin lähteä piolen yön maissa liikkeelle – ja varhaisin lähtö on ollut aamuyöllä kahdelta, kun lunta on tullut kolmekymmentä senttiä.
Tieverkon varrella oli hoitajia, joiden aamutuuri alkoi kuudelta, joten tiet piti olla auki. Samoin periaatteessa sairasauto – taksi – ja paloauto pitää päästä liikkumaan aina.
Yksi ”Oikotie”, joka ei oikeasti ollut tarpeellinen, meni kerran viikonloppuna tuiskuttamalla sileäksi. Äijät olivat kettujahdissa – autoja oli kymmenkunta. Mukana oli ihan oikeita maastureita ja vastaavia, mutta kaikki jumissa. Menin avaamaan tietä – ensin piti muutama auto vetää pois tieltä. Sitten linko pyörimään: 70 cm oli siinä tuiskutusaukossa aika tiivistä lunta. Kertapyyhkäisyllä tuli 2,5 metrinen väylä sorapintaa myöten puhtaaksi.
Ei maasturit ole mistään kotoisin, kun on kunnon talvi.
Nykyään meidän tietä lingotaan vasta sitten, kun lumisade loppuu, taikka minä soitan puheenjohtajalle vittuilupuhelun.
Noita citymaastureita on ylläs ja levi täynnänsä kun etelän immeiset tulee. Pohjoisen ihminen kulkee usein kauppamatkansa vanhalla corollalla tai muulla semmosella halvalla luottopelillä. Hyvin pääsee. Moni ei osaa vajaiden ajotaitojensa takia mitata edes etu/takavetoisen etenemiskykyjä ulos. Nuo citymaasturit varmaan suosittuja kun näyttävät vähän komeemmilta ja korkemmilta. Vähän sitä staattusta vai mitä se on. Oikeita maastureita näkee kuitenkin harvoin liikenteessä. Niitähän ei edes kovin montaa mallia ole markkinoilla jos tosi maastopeleistä puhutaan.
Termistä ”citymaasturi” täytyy kyllä ottaa sana ”maasturi” kokonaan pois, ei kuulu siihen autoluokkaan. Hirviporukassa eräs kaveri ajeli vanhalla takavetoisella lavatojotalla tuiskuaamuna näille cityille raiteita auki, että olisivat johonkin päässeet. Siltikin olivat ensimmäisessä vastamäessä poikittain tien tukkona. Vanhan Tojotan lavan perälle oli pultattu nippu traktorin vanhoja nokkapainoja, ja hyvin kulki. Monenlaista nelivetoa olen kokeillut. Paras vaikeisiin olosuhteisiin niin kuraan kuin lumeen on vanha Mitsu L 200.
En ole vielä kolmella Mitsulla jotka olen omistanut päässyt alle 10 l / sata. Mutta minua onkin aina autokaupoissa petetty. En edes siskon luona etelässä käydessä ole millään autolla päässyt 4,2 litralla, kuten kaikki työkaverit. Mutta ei se mitään. Mitsulla on menty paikkoihin joihin olisi tullut muuten muutama kilometri kävelyä.
Tuonne Jätkän kirjoitukseen sen verran, että meilläpäin ei yksityisteiden auraus, eikä muukaan kunnossapito ole ongelma. Ongelma on pienemmillä valtionteillä, jotka aurataan aina aivan viimeisenä, johtuen niiden alemmasta luokituksesta. Samoin kesäkelissä kuopat kasvavat niin syviksi, että niitä joutuu jo ojan kautta kiertämään. Tiekarhut myytiin aikoinaan Balttiaan, ja nyt vain tien pintoja silitellään traktorilanalla.
Olet varmaan oikeassa, suurinpiirtein. Itse olen surkea kuski isommilla teillä ja liikepaikoissa. Ensimmäisissä liikennevaloissa alkaa kylmä tuskanhiki valumaan selässä. Työn ja harrastusten puolesta olen suurimman osan kilometreistäni ajanut metsäteitä ja muita kinttupolkuja, myös talvella ja kevään rospuutoilla. Metsätöissä, hirvimetillä, näädän pyynnissä. Kai siinä on jotain oppinut niistä olosuhteissa liikkumisesta. Paitsi liikennevaloista ja ramppien vaihdoista……
Gla:”Mitsun kulutus vaan on 9 l/100 km. Muuten oikein kiva auto.”
Vanha sanonta on: ”Se syö, joka paskantaakin”.
Takatuuppari bensa -Transportteri 2l ruiskutuskoneella veti n. 12 litraa satasella.
Kuviteltiin, että uusi etuvetoinen Traspotteri menisi vähällä, kun siinä oli 2,4 litran viisipyttyinen dieseli. Paskan marjat, kyllä se kympin imaisi (Tosin se kyllä kulkikin, ja kärry perässä käytännössä aina)
Jeeppi hotkaisi bensaa vähintään 14 litraa, eikä tarvinnut vielä edes polkea.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään