Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Tänä iltana kymmenen jälkeen palasimme taas keskustelupalstalle! Tuliko joku järkiinsä vai pitikö tilapäisesti palauttaa entinen versio, jonkun bugin korjaamisen ajaksi?
Joka tapauksessa tervetullut muutos jos jää pysyväksi!
No kun jaat vääriä käsityksiä täytyy kommentoida. Leikkausta ei tehdä, kun syöpä on levinnyt. Sehän on suhteellisen helppo, vuorokausi sairaalassa ja syöpä jää sinne. Turha kuvitella, että sädehoidosta ei tule haittavaikutuksia myöhemmin. Leikkauksestakin tietenkin on omat haittansa, mutta ne on hallittavia. Syöpä on tappava sairaus, poistaminen on pienempi riski kuin sen jättäminen elimistöön. Jos itse kuvittelee omaa valintaansa aina parhaaksi, joutuu hakoteille.
Ei tuo ole vain minun valinta. Satasairaalassakin on ainakin kaksi konetta jotka tekevät juuri näitä. Ja joka kerta on odottajia noin vartin välein tapahtuvaan hoitoon. Moni muukin asia tappaa kuin syöpä. Miksiköhän tuosta on niinkin kova kammotus tullut? Tämä nk. hormoniherkkä syöpä on jopa pelkästään lääkkeillä täysin kurissa ja hallinnassa pidettävissä. Mutta yleensä lääkäri antaa määräyksen sädettää pois koska ihmisten jakso lääkehoitoon vuosikausiksi vaihtelee rajusti. Varsinkin kun siinä on näitä pieniä hormonaalisia vaikutuksia jokapäiväisessä elämässä. Syövän uusimmat konstit ovat näytteen otto ja keinoviljely jossa sitten tapetaan syöpä monella erilaisella lääkevalmisteella. Paras lääke annetaan aina juuri yksilöllisesti eli teho on murskaavan varma.
Jessen kannattaa opiskella hiukan lisää. Testosteroni on eturauhassyövän polttoaine, jota se tarvitsee kasvaakseen. Mutta ei se siihen hormonin puutteeseen kuole, alkaa tuottaa itse ajanmittaan. Ovela pirulainen.
Monenlaisia Eturauhasvaivaisia on ilmaantunut. Osa on saanut diagnoosin liian myöhään, joillakin on lähes sattuman kaupalla paljastunut hyvissä ajoin, jolloin leikkaus on pelastanut tilanteen hetkessä.
Yksi työkaveri sairasteli lantionseutua, mutta kova mies kun oli, ei mennyt lääkäriin ennenkuin oli pakko. Kun lopuksi meni, ei ollut enää mitään tehtävissä, loppu oli nopea. Toinen sai elämänlangasta kiinni, kun työterveyden kautta tehokas hoitaja laittoi tutkimuksiin – ja hänet leikattiin nopeasti.
Opiskelukavereita on mennyt muutama – ja ihan vain siksi, että tauti on paljastunut liian myöhään.
On ihan kiva, että JeZZe kovasti uskoo ja luottaa kepittävänsä tuon taudin, mutta se jäänee nähtäväksi, miten loppupeleissä käy. Etäpesäkkeet ovat aina yllättäviä ja sanoisin kuitenkin, että JeZZen tapauksessa vasta vuoden 2028 vaiheilla voi huokaista helpotuksesta, jos vielä huokua riittää.
Aikoinaan kävin Yksityislääkärin ( Lääkintäneuvos) -vastaanotolla, Hän oli alan spesialisti. Perusteellisten tutkimustenjälkeen hän vakuutti, että me emme joudu tapaamaan näissä merkeissä enää milloinkaan. Hän oli kyllä oikeassa: pari – kolme vuotta sitten hän kuoli tapaturmaisesti, joten tapaaminen on mahdottomuus.
Olen kuitenkin yhdestä syövästä selvinnyt, eli jotain kyllä tiedän minäkin! Elämänkumppanilla on todella pahanlaatuinen syöpä, jolle ei parantumismahdollisuutta ole olemassa. Nähtäväksi jää, kuinka koville vielä joutuu…
Vaikka täällä palstalla on paras lääketieteellinen asiantuntemus, rohkenen kuitenkin laittaa yhden asiaan liittyvän linkin keskustelun sekaan. Leena puolestaan antaa taas illalla tuomionsa siitä, etten pysy metsäaiheissa:
AJ: Jovain, et kuulu Gruppa Revanovitsiin, vaan muodostat ehkä aivan oman sitoutumattomien ryhmän. Tämä on kehu – se tarkoittaa että olet itsenäisesti ajatteleva yksilö.
En ole lääketieteen asiantuntija, mutta Jessin tapaukseen liittyen rohkenen kertoa oman kokemukseni, etenkin jos tästä olisi apua ja lohtua jollekkin. Minulla tautiepäilys heräsi sattumalta rutiiniverikokeiden tuloksista, ilman mitään oireita. Ensimmäisissä näytepaloissa ei havaittu mitään, mutta keskussairaalan urologi halusi ottaa vielä kohdennetummat näytteet. Sanoi, että jossain kulmassa on kovempi nappula. Näistä löytyikin solumuutoksia. Kirurgi esitteli hoitovaihtoehdot, kehoitti itse päättämään mikä valitaan. Sanoin, että sovitaan että minä en neuvo häntä lääketieteessä ja hän älköön neuvoko minua tukinkaadossa. Toiveena esitin, että kuitenkin niin radikaali hoito, että taudista pääsee eroon. Hänen mielestään sitten paras vaihtoehto kovakuntoiselle miehelle olisi leikkaus. Niin tehtiin. Kolmen kuukauden katsastuksessa PSA oli 0,02 ja marraskuussa puolivuotiskontrollissa 0. Kirurgi totesi, että tätä tautia ei minussa enää ole. Housut pysyvät kuivina edestä ja takaa. Klapeja syntyy ja hirviä kaatuu kuten ennenkin.
Valitettavasti julkinen puoli on kehityksestä jäljessä, se on turha tökkiä näytteitä ilman magneettikuvia, ne pitää ottaa ensin, jolloin voidaan kohdistaa näytteet oikeisiin kohtiin. Syöpä on pieninä pesäkkeinä eturauhasessa. Magneettikuvia on vaikea maallikon tutkia ne ovat pelkkää syheröä. Pitäisi olla 3 Teslan laitteet kuvaamiseen, mutta ei niitä monia vielä ole Suomessa.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään