Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Tänä iltana kymmenen jälkeen palasimme taas keskustelupalstalle! Tuliko joku järkiinsä vai pitikö tilapäisesti palauttaa entinen versio, jonkun bugin korjaamisen ajaksi?
Joka tapauksessa tervetullut muutos jos jää pysyväksi!
<p>Onhan se kallon kertoma mahdollista, omat reissut ajoittui 1961- 62 joten valvontakin mahdollisesti parissakymmenessä vuodessa höllentynyt. Joka tapauksessa ruplat menetti arvonsa rajan tällä puolella, senpä vuoksi harvempi niitä varalta hankki. Rannekellolla sai puolenkymmetä henkilöä istua illan ravintolassa ja syödä ja juoda minkä jaksoi. Omat kokemukset ovat Latviasta ja Liettuasta.</p><p>Hyvät siellä kuulemma putkat oli, muutamat kaverit senkin ”testasivat” liikaa vodkaa nautittuaan. Miliisit oli tutkineet mm. lompakot ja rahaa kun löytyi enempi mitä maahatulokortti ilmoitti, kovat kuulustelut päälle jonka jälkeen pahnoille, en muista enää oliko muita seuraamuksia.</p>
Neuvostoliitossa turismin ainoa tarkoitus oli tuottaa maahan länsivaluuttaa, jolla sitten pystyttiin hankkimaan sellaista sotilas- ym. teknologiaa, mitä ei itäblokin maista löytynyt. Vanhempi sukulaismies antoi minulle 80-luvun erittäin käyttökelpoisen neuvon. Reissuun piti ottaa reilusti markkoja, dollareita, puntia tai Saksan markkoja, ja ne piti merkitä tarkasti myös tulliselvityskaavakkeeseen. Kun tämän paperin sitten esitti Neuvostoliiton tullissa hyvinkin yrmyn oloisille tullimiehille, näiden olemus muuttui kuin taikaiskusta, ja heidän kasvoiltaan löytyi jopa kultahampain koristeltu hymy! Matkatavaroiden kaivelu loppui siihen paikkaan. Takaisin palatessa piti tietenkin huolehtia siitä, että tulliselvityskaavakkeen mukaan rahaa oli myös käytetty. Eihän siitä todellisuudessa oltu käytetty kuin murto-osa, mutta sehän oli vain pieni järjestelykysymys. Rahanvaihdon rupliksi tein yleensä hississä tai muussa turvallisessa paikassa. Vain tyhmä ryhtyi siihen kadulla. Hotellihuoneessa aina ensiksi piti laittaa radio päälle ja vesihanat juoksemaan mahdollisen salakuuntelun takia, jos aikoi jotain tärkeämpiä asioita jonkun kanssa siellä jutella.
Oma lukunsa silloin Neuvostoliiton aikaan oli rajan ylittävän kaupan kaksoislaskutus. Siitä voi sanoa, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä! Isoista voi mainita erityisesti metsäteollisuuden, mutta mitäpä enää vanhoja muistelemaan.
Jos jostain voi olla iloinen niin omat istutukset onnistu tänä vuonna kyllä hyvään saumaan, viikko sitten tehty, kuusi/mänty sekaistutuksia kaikki lähes 8ha ala kelit olleet siihen täydellisiä, ensin kuivaa nyt sitten vettä(:
Hesarissa jälleen vastakkain sinnikkäät väittelijät Timppa ja Toni. Tiettyjen tyyppien kanssa ei kannata väitellä. He haluavat kuitenkin aina saada viimeisen sanan eivätkä muuta mielipiteitään vaikka kuinka monta kertaa keskustelisi samat asiat.
<p>Kallolla satutunti menossa, ensinnäkin valuutta jonka Sinä sinksarien kanssa vaihdoit, ei taatusti mennyt valtion kassaan, toiseksi, mihin sen valtavan ruplasumman jonka vaihtaissa sait, survot siellä, kolmanneksi, edelleen kukaan täysipäinen ei ota ylimääräisiä ruplia.</p><p>Virallisten rahanvaihtopisteiden valuutat menivät valtiolla. Vaatteilla, kelloilla ja muulla käypäsellä tavaralla siellä turistit ylimääräiset ruplat hankki, kuin myös oman alani kulkijat, nimeksi muuta rupla virallista reittiä.</p>
Narisija, silloin 60-luvulla oli siellä varmasti vähän tiukempaa, mutta 80-luvulla alkoi olla jo aika viliskantti meininki. Ei minulla Neuvostoliittoa ikävä ole, mutta sinne matkailua muistan kyllä erityisellä lämmöllä, sillä se jos mikä oli mahdollisuuksien taidetta! Pienen häivähdyksen niistä ajoista sain kokea uudestaan matkalla Islantiin heidän 2009 talouskriisin aikaan. Silloin oli siellä euro arvossaan, vaikka virallisesti tietysti piti maksut hoitaa Islannin kruunuissa…
narisija: ”ensinnäkin valuutta jonka Sinä sinksarien kanssa vaihdoit, ei taatusti mennyt valtion kassaan”
Ei tietenkään mennyt! No, ehkä joku killinki heiltä saattoi kulua suhteita hoitaessa valuuttabaarissa. Suurin osa länsivaluutasta kiersi Neuvostovaltiolle Inturistin kautta hotellimaksuista, laiva-, lento-, ja bussikuljetuksista sekä ruokailuista ja tietysti myös niistä virallisista valuutanvaihtopisteistä. Turistiryhmät kärrättiin totta kai aina berjoskaan tekemään ostoksia valuutalla, ja hotelleista neuvottiin turisteille aina se valuuttabaari ja yökerho. Ruplabaari piti aina etsiä ihan itse, samoin kuin hotellin hieman aina piilossa ollut extra-aamiaispaikka, mistä sai ruplilla ihan kelvollisen aamiaisen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään