Aseeseen liittyvä uutisointi onkin ollut mielenkiintoista. Ensin kerrotaan, että se on luvallinen ase. Sitten poliisi kertoo, ettei aseen todellista omistajaa varmuudella tiedetä – eli se ei ehkä olekaan luvallinen, koska poliisilla on jokaisen luvallisen aseen omistaja rekisterissään? Joku viisas sitten kertoo, että asetyyppiä käytetään urheiluammunnassa. Yli 40 vuotta pistooliradoilla, enkä kenelläkään muista nähneeni pienoisrevolveria. Taitaa olla eniten käytössä loukkupyytäjillä edullisuutensa vuoksi.

Aseiden hävittäminen on samanlainen ratkaisu ongelmaan kuin Suomen metsien suojelu ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillintään – näennäisesti tehty jotain, mutta ei poista lainkaan itse ongelmaa, johon Aplikin viittasi.

Tolopaisen kirjoittama on nykyisellä säädännöllä pakollinen toimenpide. Joka ei näin toimi, siltä aseet poliisille. Aseet ja niiden käyttö ovat omistajan henkilökohtaisella vastuulla.

Apli:olisiko jo nyt korkea aika keskittää terveydenhuollon resursseja lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon ja puuttua koulukiusaamiseen kovemmin ottein vai onko jo liian myöhäistä?

Tuo mielipide kuvaa hyvin sitä mikä on pielessä nyky-yhteiskunnassa. Aikoja sitten, kun ei ollut tälläisiä ampumisia,ei ollut mitään  nuorisopsykiatreja, kuraattoreita ym. kukkahattutätejä, vaan oli kunnon kuriin perustuva kotikasvatus, mutta kun nykyvanhemmat on kädettömiä pehmolullukoita, jotka haluaa olla vain kavereita lastensa kanssa, eli vanhemmuus on hukassa, niin  sitten pitäisi yhteiskunnan varoilla korjata puuttuvan kotikasvatuksen aiheuttamat seuraukset.

Lapset oppivat nykyisin roolimallit sotapeleistä, joita saavat pelata ikärajoista huolimatta. Niissä ammutaan ja veri lentää. Tuo ampumistapaus oli tietenkin odotettavissa eikä se jää viimeiseksi.

Joo, pakottaminen tulee kyllä jossain vaiheessa kyseeseen, tietyn rajan yli mentyä. Nykyään monesti riittää jos ottaa kännykän ja tietokoneen pois. Tai jokin muu suora vaikutuskeino mikä kunkin lapsen kohdalla toimii. Jos lapsi ei noudata yhdessä sovittuja sääntöjä, tulee seurauksia.

Mikä tekee kurinpidon vaikeaksi on että koulussa opettajilla ei ole oikein työkaluja – esimerkiksi koulusta erottaminen on vaikeaa. Se pitäisi olla selvää että jos kännykän käyttö ei pysy kuosissa, luokalta voidaan ottaa ne tunnin ajaksi säilöön. Luokassa saattaa myös olla sekaisin hyvin erilaista oppija-ainesta, eli erityislapsilla ei ole välttämättä omaa ryhmää.

Muutama vuosi sitten vaimoni sukulaistäti jäi opettajan työstä ennenaikaiselle eläkkeelle totaalisen uupumuksen takia. Keskustelin hänen kanssaan asiasta. Hän kertoi pitkästä urastaan. Hänen mukaansa oppilaat ovat kymmenissä vuosissa muuttuneet, mutta niin hänen mielestään kuuluukin tapahtua. Kertoi, että hän kyllä tulee oppilaiden kanssa toimeen, mutta nykyisten vanhempien kanssa on yhä enemmän vaikeuksia. Vanhemmat eivät enää ymmärrä eivätkä hyväksy, että heidän pikku murusensa ei saa jokaisesta aineesta kymppiä ja kaikki käytöshäiriöihin puuttuminen on aiheettomia opettajien ylilyöntejä.