Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Tänä iltana kymmenen jälkeen palasimme taas keskustelupalstalle! Tuliko joku järkiinsä vai pitikö tilapäisesti palauttaa entinen versio, jonkun bugin korjaamisen ajaksi?
Joka tapauksessa tervetullut muutos jos jää pysyväksi!
Tais olla Kemerassa vähimmäisala 2ha johon sai Nuorenmetsänhoidon ja pienpuunkorjuutukea ja saiko kuvioita olla useampi mutta kuvion piti olla vähintään 1ha että se hyväksyttiin tuen piiriin. Typeriä sääntöjä onneksi ne Metkassa muutettiin että ei tainnut olla sitä vähimmäis kuvion kokoa.
Eihän ne lupiinit itsestään sinne tienlaitoihin aikoinaan tulleet, vaan ne kylvämällä kylvettiin Britanniasta tuoduilla siemenillä. Kotimainen apilansiemen ei Tielaitokselle kelvannut.
Jos on autojen tekniikka ja käyttömukavuus kehittyneet viimeisen 25 vuoden aikana, niin samaa on kyllä tapahtunut polkupyörissäkin. Nyt ymmärrän, mikä ero on hydraulisilla levyjarruilla, etusormi-peukalo vaihteenvaihtajalla, säädettävällä ja tarvittaessa lukittavalla jousituksella, ja kunnon geelisatulalla, digitaalisella nopeus- ja matkamittarilla, ja jopa kunnon peililläkin verrattuna vanhaan vuoden 2000 haarovälisirkkeliini, mikä oli sen aikaisessa maailmassa ihan kelvollinen peli.
Polkupyörien osat toimii tosiaan halvemmissakin malleissa nykyään hyvin. Itse hyppäsin 90-luvun alun runkoputkeen kiinnitetystä vaihdevivusta suoraan jarrukahvoihin yhdistettyihin vipuihin, joissa toimintaperiaate on erilainen. Jarruvipujen muotoilu ja rakenne on myös parantunut, joten jarruihin saa tehoa mekaanisissakin levyjarruissa. Käyräsarvisessahan hydrauliset yleistyivät kohtuuhintaisissa malleissa myöhemmin kuin suoratankoisissa.
Toisaalta täytyy muistaa pyörien komponenttien laaja haitari. Toiseen pyörääni uusin vannejarrut. Toimivuus nousi mekaanisissa vannejarruissa huimasti, kun vaihdoin Shimano Altus-sarjaa olevat Shimano Deoreen. Jossain halvemmissa malleissa ero on uusissakin vielä suurempi, länget joustaa ja keskitys takertelee.
Kolmanteen pyörään vaihdoin alkuperäiset nimettömien 2010-luvun hydraulisten levyjarrujen tilalle mekaaniset Avid BB7 levyjarrut. Aika pieni ero tavanomaisiin hydraulisiin jarruihin. Tässä tapauksessa vakiojarrut olivat lähes kelvottomat. Hämmästyttävää, että Trek oli siihen pyörään niin huonot jarrut valinnut.
Satulat ovat henkilökohtaisia. Ei ole hyvää tai huonoa, on vain itselle sopiva tai sopimaton. Omissa pyörissäni ei ole geelipehmusteita. Tällaisia on ilmeisesti vain halvoissa pyörissä, joiden pitää sopia jollain tavalla mahdollisimman monelle.
Tämän polkupyörien kehittymisen huomaa siitä kun vanhemmalla traktorilla ei enää pääse heittämällä polkupyörien ohitse.Vähän vanhemmat ja pulskemmatkin papat ja mummat vetää melkein kolmeakymppiä jolloin ohitusmatka kasvaa ja näin kesällä vastaantulijoita riittää.
No miten se liikkuminen noilla uusilla pyörillä sitten ollenkaan onnistuu. Onko kaikkien härpäkkeiden käyttö niin monimutkaista, että pääseekö liikkeelle ja nestelevyjartut niin tehokkaat että satulasta lentää turvallisen, kun jarruun koskee.
Käyttö ei ole monimutkaista, vaan helppoa ja miellyttävää. Siihen tuotekehityskin on tähdännyt.
Satulasta ei lennä turvalleen, jos osaa ajamisen alkeet. Laadukkailla mekaanisillakin jarruilla pyörä pysähtyy, nestejarruissa yleensä tuntuma on parempi eli jarruvoiman säätely helpompaa. Tehon puute ei siis toimivissa jarruissa ole pointtina. Jopa vannejarrujen teho on riittävän hyvä, jokin dh-pyörä ehkä poikkeuksena. Suurin ero levyihin on toimivuus märkänä.
Tehokkaat jarrut pyörässä on aihe, josta syntyy mitä erikoisempia ajatuksia. Moni haluaa varsinkin lapsille jalkajarrullisen pyörän, ”koska se on turvallinen”.
Käsi ylös, joka osaa tehdä hallitusti täysjarrutuksen pyörällä, jossa vasen käsi jarruttaa etujarrua ja polkimilla takajarrua. Polkimet saattaa olla missä asennossa tahansa jarrutuksen alussa. Käytännössä jalkajarrullisissa usein etujarru ei toimi, kun sitä ei käytetä. Jarrutus tapahtuu vain takajarrun avulla. Moniko uskaltaisi ajaa autolla, jossa on jarrut vain takapyörissä. Tehoa ehkä 30% verrattuna molempien akseleiden yhteistoimintaan.
Tangon yli lentäminen on sen tason legenda, ettei tällaista pelkäävä ole tainnut pyörällä koskaan ajaa. Se ei estä vahvan mielipiteen muodostamista. Käsijarruilla kun molemmat kädet säätelevät jarruvoimaa, ihmisen koordinaatio riittää helposti etu- ja takajarrun tasapainon säätämiseen. Eri asia on, kun otetaan mukaan toinen käsi ja sattuman varaisesti toinen jalka, kumman puolen poljin sattuukaan olemaan takana valmiina jarruttamaan. Toki ongelmaa tästä tuskin tulee niille, jotka eivät ole polkupyörällä oppineet ajamaan.
Tangon yli lentämisestä tuli mieleen tositapahtuma ,joka sattui aikanaan kymmenvuotiaille pojalleni. Olivat menossa äitinsä kanssa uimaan. Matkalle osui kiikennemerillläkin merkitty jyrkkä alamaki. Kun poikani yritti jarruttaa, polkimen kampi toimikin linkona ,kun ”jarrukahvan” pultti oli irronnut. Poljin pyöri jarrutustilanteessa eteenpäin eivätkä jarrut luonnollisesti toimineet. Etujarrua kaveri ei ilmeisesti ollut edes käyttänyt . Rytäkästä selvittiin onneksi säikähdyksellä ja mustelmilla ,vaikka tilanteessa oli ainekset paljon pahempaan.
Vaimo mankeloi aikanaan työmatkansa poljinjarrullisella perinteisellä pyörällä. Valitti joskus jarrujen toimivan vähän huonosti. Kun kokeilin , huomasin ,että jarruja ei ole lainkaan. Siltä seisomalta pyörä huoltoon ja jarrut korjattavaksi. Vika pysyi loitollla vuoden pari ja taas sama homma. Silloin meni takapyörä vaihtoon. Vikaa alkoi pukata jo muutaman vuoden käytön jälkeen. Sitten vaihtui koko fillari.
En kyllä vaihtaisi enää pyörääni poljinjarrullisiin enkä vannejarrullisiin mistään hinnasta. Niin paljon varmatoimisemnat ja tehokkaammat levyjarrut ovat. Ekalla levyjarrullisilla pyörälläni ajelin runsaat 10 000 kilometriä ilman mitään jarruongelmia. Jarrupalat vaihdettiin kerran. Pyörä pysähtyy silloin ,kun haluan eikä silloin,kun pyörä haluaa puhumattakaan siitä ,että ei halua pysähtyä lainkaan ja linkoaa kuskin sarvien yli tantereeseen naamalleen.
Kehitys kehittyy. Kun kaksipyöräisistä puhutaan, moottoripyörien kehitys on vähintään yhtä suurta.
Itse olen lähinnä ajellut ja omistanut 80- luvun pyöriä ja kun vuokrasin BMW F850 GS: n kaikilla ’nykyajan hullutuksilla’, on pyörä aivan loistava entisiin verrattuna.
Niin tuli päivä, jolloin auto tuli kolmion takaa eteen ja piti tehdä paniikki täysjarrutus. ABS on vielä autoakin suurempi edistysaskel prätkässä, jossa etupyörän lukkiutuminen aiheuttaa kaatumisia.
Niin selvittiin säikähdyksellä autoilija ja minä.
Luistonesto ja ESA alusta ovat loistavia varusteita myös.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään