Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Tänä iltana kymmenen jälkeen palasimme taas keskustelupalstalle! Tuliko joku järkiinsä vai pitikö tilapäisesti palauttaa entinen versio, jonkun bugin korjaamisen ajaksi?
Joka tapauksessa tervetullut muutos jos jää pysyväksi!
Huomaa että kalastus ei taida olla Annelin suosikki harrastus. Kun todella vanhoja kalastajia haastattelet vesien tilasta ennen metsäojituksia, alkaa Annelikin ymmärtämään että entiset hyvät tammukkapurot ovat muuttuneen särki ojiksi, kirkkaat järvivedet ruskeaksi velliksi ja jopa järvien vanhat syvänteet täyttyneet ojituksien tuomalla enempi ja vähempi kiinto aineksella.
Omistan tilojeni kautta yhteisiä vesialueita kunnan koko vesistöjen määrästä noin 5%. Mutta metsä ojituksien takia näilläkään vesialueilla ei ole minkäänlaista arvoa enään, koskaan. Mitä me sitten syömme Annelien ja Kurkien mielestä kun kriisitilanne tulee, petäjäistäkö? Kyllä metsäojitus on kautta aikain Suomen vesienpilaajana number 1.
56,9% äänestäneistä kannatti liittymistä. Karkeasti ottaen Jyväskylästä etelään sekä ruotsinkielinen pohjanmaa äänestivät puolesta, muu Suomi vastaan. Päätöksen tulokset alkaa olla näkösällä. Toki alaspäin meno jatkuu edelleen, eikä loppua ole näköpiirissä, päin vastoin koetetaan hankkia lisää syöttiläitä hinnalla millä hyvänsä.
Kriisissä voidaan syödä kyttyrälohia ja kauriiden lihaa. Särpimeksi sieniä ja marjoja.
Ymmärrän kyllä harminne pilaantuneista vesistä. Silloin puhutaan vuosikymmenten kuluessa kertyneistä päästöistä joita syntyi etenkin uudisojituksen myötä. Niihin ovat osallisia metsätalous, maatalous ja turvetuotanto. Niitä ei saada pois enää.
Tarkoitin edellä aiemmassa kommentissa siis tämänhetkisiä päästöjä eikä kumuloituneita. Niitä voidaan estää toimilla nyt. Mitä laajempi alue ja mitä intensiivisempi käyttötapa, sitä enemmän kannattaa sijoittaa rahaa vesiensuojeluun.
A.J:n kommentti pisti oikein miettimään. Olen nähtävästi elänyt kriisissä koko ikäni. Syönyt haukea, ahventa ja mateita. Kaikkea riistanlihaa, sieniä lisukkeeksi ja marjoja jälkiruoaksi. Aika vähän ostolihaa. Joskus tulee vieläkin mieleen ja kieleenkin suolaamalla säilötyn hirvenlihaa maku. Lapsena kun ei vielä ollut pakastimia. Täytyypä tulevana syksynä kokeilla pitkästä aika. Muuten, kun avaa kinkkuleikepaketin tai paistopussissa paistetun joulukinkun, mitä tulee mieleen? Ainakin minulle tulee selvä mielleyhtymä, kun aikoinaan kaksi vielä kylällä toimivaa sikalaa alkoivat tyhjentämään.lantaloitaan pelloille. Sama haju, tai tuoksu. Testatkaapa.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään