Me keskustelemme taas!

Niinno, olet oikeassa, Nostokoukku. Mutta jos mielenosoitus kasvaa liian suureksi, kaikkia ei voida likvidoida tai jos näin tehdään, kasvaa hallinnon toimien kritiikki. Voidaan myös lähettää rintamalle, mutta sieltä voisi yrittää karata ja hakea turvapaikkaa jostain. Jos säilyy hengissä. Ei mitenkään houkuttelevaa toimintaa tietenkään.

Mutta pinnan alla varmaan kytee paljon tyytymättömyyttä, kun vanhempi väki muistaa 1990-luvun – osa hyvällä osa pahalla. Nuorempi väki muistaa vuosituhannen vaihteen jälkeen ajan (ennen Krimin valtausta), jolloin venäläinen oli vapaa menemään ympäri maailmaa ja kohtalaisen siedetty. Tehtiin investointeja ja osteltiin kakkoskoteja, mm. Thaimaasta, Kyprokselta ja Turkista, mutta myös Suomesta.

Venäjän kansaa, tätä suurta harmaata massa, on liian kauan käsitelty niin, että siitä ei ole tyytymättömyyttään ilmaisemaan. Rivivenäläinen ei ole koskaan liehunut ulkomailla ja ostellut sieltä kakkoskoteja. Stalinin ajoista asti ja yhä edelleen. 1937-38, kahden vuoden aikana, Stalinin vainoissa teloitettiin arvioiden mukaan lähes miljoona venäläistä. Miljoonia kuoli epäinhimillisissä oloissa työleireillä ja vankiloissa, tarkoituksella. Ukrainan nälkiinnyttämisessä kuoli 4 miljoonaa ihmistä. Kaikkiaan Stalinin ajan vainoissa arvellaan kuolleen 20 miljoonaa ihmistä. Kansa ei noussut silloin kapinaan, eikä siitä ole nousemaan nytkään. Pitkät jonot itkeviä venäläisiä kiersi jättämässä hyvästejään suurelle johtajalleen tämän kuoltua. Ja samoin tulee jono vaeltamaan Putinin arkulla, kun se aika joskus koittaa.

Suomalaisissa on samaa kohtalonuskoista slaavilailaista luonnetta. Kyllä meitäkin voi käsitellä niin kuin haluaa. Vedetään niskat kyrmyyn ja parhaalle tutulle supatetaan salaa nurkan takana: kyllä minä olin niin vähällä sanoa….Ei täällä keltaliivit lähde tukkimaan palavilla renkailla päiväkausiksi teitä.

Kyllähän tuota ”slaavilaista perinnettä” suomessakin löytyy. Vieläkin eräät tuomitsevat jos venäjästä ja venäjän vaikuttamisesta Suomessa paheksutaan. Ollaan äidinmaidossa saatu herran pelko.

Olen lapsuuteni ja nuoruuteni asunut sodankäyneitä miehiä täynnä olevassa kylässä. Omia sukulaismiehiä ja naapureita. En kyllä tunnusta tuota Motokuskin mainitsemaa noin värittynyttä slaavilaisuutta itsessäni. Puheissa ei täällä ole koskaan venäläisiä hellitty eikä herranpelkoa tunnettu. Enkä ihmettele. Kotikyläni miehiä oli rintamalla melko kovissa paikoissa. Niillä, jotka takaisin tulivat, oli niitä mitaleja, mitkä näkyvät saunassa. Nöösipoikana niitä katseltiin ja hirviteltiin.