Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Tänä iltana kymmenen jälkeen palasimme taas keskustelupalstalle! Tuliko joku järkiinsä vai pitikö tilapäisesti palauttaa entinen versio, jonkun bugin korjaamisen ajaksi?
Joka tapauksessa tervetullut muutos jos jää pysyväksi!
Jo ikivanhoissa Mersuissa on erillisjousitettu taka-akseli. Sellaisen suuntaaminen nelipyöräsuuntauspöydällä on yleensä hyvin yksinkertainen toimenpide. Paljon vaikeampi – joskus mahdoton on suunnata etuvetoisissa hyvin yleinen – sanoisinko U- palkkimainen taka – akseli, jossa yleensä pyörien asentoa ei voida säätää. Niissä käännetään koko akselia, eli molemmat pyörät kääntyvät.
Ammattikoululla oli yksi Ford suuntauksessa ja siinä paljastui takapyörän väärä asento, jota ei saatu suunnattua, koska epäkeskopultti, jolla asentoa voidaan korjata, oli vaurioitunut ja uutta ei siihen hätään löytynyt. Auto kulki ”kylkimyyryä” ja sellaiseksi se jäi. Auto oli ilmeisesti ajettu pahaan esteeseen.
Toinen auto oli tarkastuksessa samasta syystä. Pelkkä mittanauhalla tehty mittaus osoitti, että alusta oli vaurioitunut niin, että toinen etupyörä oli muutaman sentin taaempana kuin toinen. = Huonosti korjattu kolarivaurio. Tollo tietenkin pistää tuollaiset automerkin viaksi, jos sellainen ei satu hänen suojelemansa automerkin kohdalle.
Pösön ja Citikan taka-akselit ovat maailman löyhimpiä ja surkeimpia akselityyppejä, joiden käyttöä ei olisi koskaan pitänyt hyväksyä tieliikenteeseen. Niissä takapyörät ovat käytännössä aina väärässä asennossa.
Pösön ja sitikan taka-akselit OLIVAT löyhiä. Sekin suhteellista. Jos paljon kärryä vedettiin saatiin takapyörät sisäänpäin kääntyneiksi. Mutta esim. minä kyllä vedin sitikalla paljon ja siinä ei koskaan tuota ilmiötä esiintynyt. Ehkä GT-malli sitten oli pikkasen vahvistettu. Mutta taas ilmenee tämä sama iänikuinen museoajoneuvoista prohtaus.
Jätkä ei edelleenkään ole perehtynyt autojen nelipyöräsuuntaukseen, ei sitä tehdä mittanauhoilla eikä epäkeskopulteilla nykyisin. Lasersuuntaukset on käytössä ja anturit kiinnitetään jokaisen pyörän vanteeseen ja näytöltä näkee heti mihin pyörät osoittaa. Saksalaisissa autoissa suuntaus ei mitään auta, kun ne ohjautuvat tien kallistuksen mukaan.
Kyllähän pintakova ja muutenkin liian kova jousitus on saksalaisten varmin ohjastaja. Joka heilahdus siirtää suuntaa autolla ja kallistus juuri kuten Toloppa meinaa. Ranskalaisen pehmeämpi jousitus on miellyttävämpi ja vakaampi. NYKYÄÄN ja ollut jo kauan. Toki 3008:n maasturin leikkiminen on tehnyt sille ominaisuudelle hiukan hallaa. Yksi kaveri jo sanoikin että ranskalaisten paras ominaisuus on katoamassa tähän yleiseurooppalaiseen makukuvitelmaan että pintakovuus olisi joku in-juttu.
Kyllä pehmeällä autolla on paljon mukavampi kyyti. Ääri olosuhteissa se tietenkin lähtee helpommin lapasesta kuin kovempi alustainen auto, mutta turvallisuus lähtee kuitenkin korvien välistä.
Se on suuri puute, että ajokortin voi taas saada ilman liukkaan kelin ajoharjoittelua radalla. Siinä pujotteluradalla huomaa, että esimerkiksi luistonesto on kelpo lisälaite.
Tollo:”Jätkä ei edelleenkään ole perehtynyt autojen nelipyöräsuuntaukseen, ei sitä tehdä mittanauhoilla eikä epäkeskopulteilla nykyisin. Lasersuuntaukset on käytössä ja anturit kiinnitetään jokaisen pyörän vanteeseen ja näytöltä näkee heti mihin pyörät osoittaa. Saksalaisissa autoissa suuntaus ei mitään auta, kun ne ohjautuvat tien kallistuksen mukaan.”
Pyörät eivät suuntaudu laserilla – paitsi tietenkin Tollon Virtuaaliautossa. Kyllä siihen suunnan muuttamiseen tarvitaan ihan rehellisiä työkaluja = lenkki – ja hylsyavaimia.
Kolarivauriot alustassa paljastuvat vain mittauksilla ja melkein kaikkien autojen pohjalevyssä on mittauspisteet, josta koria oikaiseva kolarikorjaaja mittaa, milloin venytys voidaan lopettaa. Siinä ei Tollon äimistelemät laserit kerro, missä on vika, kun arvot eivät osu kohdalleen.
Minäkin näin, nun katsoin auton etupyöriä, että toinen eturengas oli ainakin pari senttiä taa`empana kuin toinen. Omistajalle ilmoitettiin, että ei voida säätämällä laittaa kuntoon – Kolariauto.
Minun entisellä työnantajallani on autojen mittauksiin ja säätöihin vähintään merkkikorjaamoiden laitteet. Kävin siellä tervehtimässä viimeksi tänään klo 8. 20. Torstaina vien auton sinne öljynvaihtoon ja nesteiden tarkistukseen – renkaat on jo vaihdettu.
Mersun heikkous on ollut takaripustuksen kehto. Hitsailin niitä vuodesta toiseen. Valmistin oikein jigin johon palaset pudotin ja heftasin kiini. jonka jälkeen vedin saumat umpeen. Kyllästyin koko hommaan kun olivat pikisiä möykkyjä ja niitä piti hehkuttaa että sai pien pois, puhaltaa ja maalata hitsauksen jälkeen. Laitoin vahvistukset kriittisiin paikkoihin eikä yhtään tullut uudelleen hitsattavaksi. Hyvän palkan siitä sai mutta tyhmää työtä. Lenee edelleen sama ongelma, että jätetään tuommoinen heikkous millä rahastaa. Missään muussa autossa ei esiintynyt vuodesta toiseen samaa vikaa. Noissa malleissa oli myös outo kummallisuus kun jarruratulat irtosivat korvat katkesivat. Niitä tuli hitsaukseen mutta niihin ei voi kajota, kun uutena ei kestä ei kestä korjattunakaan. Moottorissa oli tahallaan laiteetu syöttöpumpun ja jakopään ketjun väliin ohut holkki jossa sisällä rihlaus kuin sormipyörässä joka aika ajoin meni sileäksi ja syöttömpumppu lakkasi pyörimästä. Merkillisiä tahallaan tehtyjä vikoja joita muissa autoissa ei ollut. Yksi erikoinen kummallisuus on tuo pyörien epätasainen kuluminen joita näkee tämän tästä. Niitä seuraa tahtomattaan kun on kummallisuuksista kummallisin ettei pyöriä voida tueta siten ettei ne heilu rungostaan kuin mummon viimeiset hampaat. Moottorit olivat jäjestään susia jo uutena , moottorin käydessä avasi öljykorkin niin vaatteet ja kasvot tuli öljyttyä mustaan pikeen samalla hetkellä. Niihin olisi pitänyt laittaa toinen pakoputki juuri ventttiilikoneiston kanteen ja konepellistä ,tähden vierestä pystyyn kuin traktorissa. Tässä muutamia perus ominaisuuksia jotka seurasivat vuodesta toiseen. Ihmettelen niitä jotka edelleen taistelevat sinnikkäästi Saksalaisten tekniikan kanssa ettei järki koskaan voita. Eikä Audi ja Volkkari ole yhtään sen kummempia. Jenkitovat vielä retu kivisen aikakaudella mutta on niissä sentään kyyti hyvää.
Volkswagen käynnisti eilen Zwickaussa Itä-Saksassa ID.3 sähköauton sarjavalmistuksen. VW muutti edistyksen eturintamaksi tuotantolaitoksen, jossa kommunistinen diktatuuri taannoin kasasi Trabanteja. Autoja, jotka surkuhupaisalla tavalla symboloivat valtiojohtoisen suunnitelmatalouden ”ylivoimaa”.
Maailman suurin autonvalmistaja osoittaa, miten vapaassa markkinataloudessa yritys, jonka tärkein tavoite on tuottaa voittoa, tekee ilmastonmuutoksen vuoksi välttämättömän korjausliikkeen. Maksoi mitä maksoi.
VW:n sähköisen kansanauton valmistus käynnistyy 30 vuotta Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Samaan aikaan muistellaan vuoden 1989 syksyn rauhanomaista vallankumousta, joka vuonna 1990 päättyi Saksojen yhdistymiseen.
Kauppalehti
A.J . Otetaan tuo luistonesto vähän varovaisemmin. Järjestelmä auttaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta sen jälkeen tappaa armotta. Tuo turvallisuudentunnetta mutta kun oikeasti tarvitaan niin siitä on suurta haittaa kun ei voikkaan ajaa ojaan vaan on mentävä sen rekan alle kun auto vaan menee. Hyvin hyvin vaaraarallinen. Siksi pidänkin tuon vekottimen hiljaisena, myös lukkiutumattomat jarrut joilla ei voi ohjata eikä hallita auton kulkusuuntaa. Olen aikoinani opetellut hallitsemaan auton kaikissa tilanteissa, eikä yhtään kolaria ole tullut. Siis kannattaa aina harjoitella hallitsemaan auto liukkaalla kelillä. Jos järjestelmät ovat kunnossa niin myös tilannetta että toisen puolen pyörät ovat liukkaan jään päällä jarrutettaessa. näin voi tutustua autoon jossa ei ole jarruja lainkaan.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään