Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Tänä iltana kymmenen jälkeen palasimme taas keskustelupalstalle! Tuliko joku järkiinsä vai pitikö tilapäisesti palauttaa entinen versio, jonkun bugin korjaamisen ajaksi?
Joka tapauksessa tervetullut muutos jos jää pysyväksi!
Jees: ”Glan koivun kasvatustarinan surullisin osio oli kun hän ei suostunut millään suojaamaan koivikkoaan.”
Tuon kuvan yhteydessä tuli jo laskettua, että aitaaminen on kannattavuuden suhteen tuhoon tuomittu ajatus. Vähemmän vahinkoa tulee syönninestoaineen kanssa pelaamisesta. Kunhan sitä vain saisi, tällä hetkellä on tavaran luvattu toimituspäivä on riistakeskuksen mukaan ollut jo pari kuukautta sitten, eikä vieläkään ole tietoa, milloin sitä saadaan.
”Mutta sitten kun Gla taas muistelee vanhoja juttujamme voit myös muistella mihin kommenttini perustui. Omaan kokemukseen hirvien täysin raiskaamien hieskoivupuskien elpymisoperaatioon joka oli puhtaasti aitausken ansiota.”
Kuvan pilalle syödyistä koivuista kuitenkin oli puhe. Metsäkeskuksen kriteerien mukaan kuviolta ei löytynyt montaakaan ehjää yksilöä.
Yleensä koivua ja haapaa kukaan ei edes ala kasvattaa kun se tiedetään että hirvien takia siitä ei mitään tule. Metsien aitaaminen tekee toiminnasta aivan kannattamatonta. Aidat pitää tarkistaa päivittäin koska hirvet katkoo aitalangat. Kuka muu kuin Jesse alkaa kierrellä aitauksia päivittäin.
Ensin Visakallolle tuosta teiden teon ”vauraudesta”. Olisko siinä syy että minulla ei ainakaan puukauppa jää siitä kiinni ettei olisi tietä lähimaillakaan ja kuljetus tien varteen veisi esim. ensiharvennuksen kantoarahatulot. Olin heti tämän viimeisen palstan ostaessani varautunut tekemään tien ensimmäisen hakkuun yhteyteen. Saan yleensä puusta markkinoiden parhaasta päästä olevan hinnan koska puut saa rekalla hakea hakkuutyömaan vierestä. Joskus jopa firma jo toppuuttelee kun hiukan liikaakin teetän ”turhia” liittymiä ja lansseja. Minulla oli tosiaan ykköstarjous kohteesta koska minulle tietön kohde ei ole ylivoimainen kohde. Yli kilometrin matka olisi muuten tullut esim. perällä olevasta ensiharvennusmänniköstä tielle. Valinta olisi ollut siinä sen välillä sijoittaako tiehen vaiko antaako lähes puut. Tielle lasken aina hyötyä yli sukupolvien joten se on mielestäni aina kannattava sijoitus metsätaloudessa.
Yleensä aitaamisen kanssa pelaaminen on kovin työlästä! Huomasin sen aikoinaan villisikojen kanssa. Nähtävästi tuottavinta on hirviaidat valtiteiden varrella vähentämässä kolareita, joissa kaikkein pahimmat menetykset sattuvat. Minulla kasvaa koivua alueella hirvitiheys >10 kpl/ 1000 ha ja vahingot eivät juuri haittaa koivun kasvatusta!
Kainuussa ei juurikaan koiivutukkeja saa, joten ainoa hyöty tulee kuitupuista ja ehkä kasvun lisääntyminen lehtilannoituksen avulla sopivassa sekametsässä. Hieskoivu on erinomainen lisääntymään ja täälläkin yllättävän nopeakasvuinen. Jos klapin myyntikanava on tiedossa, niin omaa panosta laskematta bruttotulos on luokkaa 100 €/m3.
Ja mitä tulee Tolopan koivun ja haavan kasvatuksen pessimismiin on aivan selvää että Tolopan jälkeen tulevat vielä metsätaloutta harjoittavat joutuvat opettelemaan lehtipuun kasvatuksen koska havupuun kasvatus alkaa olla ainakin kuusen osalta loppusuorilla. Toivon että järki hirvieläinpolitiikkaan siihen tulevaan hiukan edes löytyisi koska aitaaminen ei varmasti ole se paras vaihtoehto tulevien taimikoiden suojaukseen. Mutta minulle se on koska se on ainut vaihtoehto joka toimii. ja onneksi riistahallinnostakin on löytynyt henkilöitä jotka ovat aitauksen hyväksyneet osaksi heidän villin karjan kasvatuksensa suojaustoimia siihen osallistumishaluttomien metsätalouden harjoittajien eduksi. Ja asiavirhekorjaus tähän loppuun: aitoja ei tarvitse kiertää päivittäin, eikä viikoittainkaan mutta aktiivinen suhtautuminen aitojen kuntoon on aina eduksi. Olen sentään 27 hehtaaria lehtipuuta pystynyt kasvattamaan Satakunnan sietämättömän kovassa hirvieläinpaineessa uudistamatta yhtäkään alaa, tai edes paikkaamatta kyseisiä aidattujen alojen taimikoita. Nytkin tikuttaa viisi aitapaimenkeskusta maastossa.
Tänään Satakunnan Kansan etusivun juttuna onkin peurakannan tuplaantuminen viime vuosina. Peurakolareita ajetaan jo jopa useita päivässä. Että sellaista rataa mennään Satakunnassa ja pahin hirvieläinkolariaika on vasta syksyä kohti käsillä. Taitaa olla tielaitoksella aika kallis aitausurakka edessä jos kaikki isommat valtatiet aletaan suojata aidalla. Riistahallinnon Impolakin lähinnä toiveajattelee kun lupia lisäämällä kuvittelee vielä saavansa kannan laskuun. Tuo on menetetty jo tuo sota joten olisi korkea aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa miettiä todellisia kannnan vähentämisen konsteja. Onko se ilmasta käsin teurastus vaiko jonkinlaiset myrkkysyötit vai mikä mutta sen edessä jo ollaan.
Jesse antaa sähköaidasta liian positiivisen kuvan, miksi aitoja ei vedetä teiden varsille jos vaikutus on noin hyvä eikä aitalangat katkea. Meilläpäin hirvet menee noista aitalangoista läpi ja katkoo langat. Tuli esille siihen aikaan, kun kotikylällä oli vielä karjaa laitumella sähköaidan ympäröiminä.
Jesse on mielestäni antanut varsin uskottavan kuvan asiasta. Kyllä lankoja pitää korjailla ja akkuja vaihtaa. Ongelmana on vain se, että Jesse ajelee metsäpalstoille harva se päivä ulkoilemaan, eikä ylläpito tällöin aiheuta ylimääräistä vaivaa tai kustannusta.
Itse joskus laskin, että pelkästään noiden matkojen rahoitukseen tarvitaan vielä kakkosharvennuksenkin rahoja nollakorollakin.
En oikein jaksa uskoa että nuo Jessen aidat pidättelevät hirviä. Noilla alueilla niitä ei ole tai tuo jatkuva ramppaaminen alueella pitää ne pois haavikoista. Eikä hirvet syö propsipuita eikö tuo aitojen tarvekin ole jo poistunut.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään