Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Tänä iltana kymmenen jälkeen palasimme taas keskustelupalstalle! Tuliko joku järkiinsä vai pitikö tilapäisesti palauttaa entinen versio, jonkun bugin korjaamisen ajaksi?
Joka tapauksessa tervetullut muutos jos jää pysyväksi!
Gla, aivan oikein, kyllä vanha Corolla on sinun metsätelouskärrisi, kärryllään. Muistan vain aikaa näillä palstoilla ainakin viisi vuotta sitten on Gla jo todennut autonsa niin ruosteen raiskaamaksi ettei kannata enää korjata. Mielestäni kilometrejäkin oli varmaan yli kolmesataatuhatta. Onhan tuossa jo retron räminää ja historian huminaa!
Ajattele positiivisesti. Tuossa vaiheessa pääomakulut on nolla, mutta korjauskulut ei vielä ole liiaksi kasvaneet. Mikäs siinä on ajellessa.
Palataan asiaan, kun oma autosi alkaa lähestyä elinkaarensa loppua. Paljonko on silloin ikää ja kilometrejä.
Uudessa Tekniikan Maailmassa oli muuten hyvä artikkeli, jossa purettiin 600 tkm ajettu Saab. Se ei vielä kaikilta osin osoittautunut aivan loppuun ajetuksi.
Jutussa myös selvitettiin vuoden 2001 vertailussa, jonka Saab voitti, mukana olleiden yksilöiden historiaa. Purettu Saab oli eri yksilö. Testiyksilöistä vain Volvo oli liikenteessä, Opel, Saab ja Audi poistettu liikenteestä. Näiden autojen mittarilukemat oli vain 258-344 tkm eli hintaansa nähden yllättävän vähän ajettuina ne on romutettu. Ilmeisesti omistaja kyllästyy pian kalliin auton vikojen korjaamiseen. Ei siis välttämättä ole huono idea ajaa pykälää tai kahta halvemmalla, kun teknisesti kestävyydessä ei eroa ole.
Voihan tuota noinkin ajatella. Aivan tosiasia on että vanhoilla nk. laatuautoilla on se ominaisuus että niiden korjaamisesta rahastetaan surutta. Se on ikäänkuin korjaamon lupa kun olet tuollaisen ostanut. Hyvää käyttöarvokamaa menee paaliin myös paljon autoliikkeiden pihan koristeista. Kun ei haluta myydä järkevällä poistohinnalla. Kävin eilen Rinta-Joupin viikonloppunäyttelyssä. Katselin pihalta asiallista mutta jo hiukan ikäisää pakettiautoa jossa kilsoja kuitenkin alle satatuhatta. Hyvä pito näkyi päällepäin oikein mukavasti. Noh, menin siitä Toyota-puolelle kysymään että mites tälleen, voiko tuosta kauppaa tehdä näin näyttelyssä. Kaveri istui pöytänsä takana eikä rävähtänytkään. Näki ikkunasta mitä syynättiin. Ja minä näin ettei kiinnostanut häntä pilkkuakaan. Mutisi että katsotaan että onko se edes heidän auto. Sanoin että myyttekö muidenkin autoja kun ainakin myynnissänne on. Plarasi koneelta ja löysi. Ok, voi hänkin sen myydä, lupa on. En sitten tiedä kenen lupa. Mutta sitten huomasi että avaimet ovatkin toisessa hallissa. Ei haluja lähteä hakemaan. Ok, kävi taas kuten siinä talossa aiemminkin. Ei tarvinnut ryhtyä kaupoille. Eikä ainakaan sen hemmon kanssa vastakaan. Pitää katsoa ilmoittelusta tavara-automyyjä jos sillä olisi haluja enemmän. Noita vain menee aika helposti hetken maattuaan joko paaliin tai jollekkin jopparille kun ei viitsitä nähdä senvertaa vaivaa että perse nousisi mukavasta löhötoolista.
Jees, sulla ei ole ostajan karismaa. Pari uutta mersua olen ostanut rähjäisissä verkkareissa ja kuluneet ”roksit” jalassa. Kyllä hyvä myyjä haistaa todellisen ostajan.
Ehkä minäkään en ole uskottava ostaja. Kun nykyinen Corolla tuli markkinoille, kysyin milloin sitä pääsee kokeilemaan. Myyjä lupasi soittaa, kun saavat koeajoauton, mutta ei ole vieläkään soittanut.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään