Median metsäpolitiikka

Lukija tilittää Hesarissa uutisessa Punkaharjun tehtaan laajennuskaavasta.

”Jokainen metsäteollisuuden uusinvestointi tai laajennus pitäisi tutkia suurennuslasilla.

Metsäsektorin, sen omistajien, metsänomistajien sekä muitten alaa lobbaavien vaikutusvalta on liian suuri maassamme. Sen syytä on monen järven vesien tummuminen, metsien hiilen käsittelykyvyn heikkeneminen ja perinteisen metsälajiston köyhtyminen. Se ei kuitenkaan ota aiheuttamiaan ongelmia tosissaan vaan näyttää kriitikoille keskisormea.

En hyväksy sitä, että yksi ala saa niin pahaa aikaan luonnossamme ilman että joutuu maksamaan aiheuttamistaan vahingoista korvauksia jotka edes jotenkin olisivat suhteessa aiheuttamistaan vahingoista.

Kieltäydyn maksamasta korkeampia veroja siitä hyvästä kun maamme hallituksen laskelmat hiilidioksin sitoutumisesta heittävät härän pyllyä. Orpo ja Purra saavat lähettää laskun sinne minne se kuuluu : metsäteollisuusklusterille.

Enkä usko myöskään noihin työllistäviin vaikutuksiin mitä tämän investoinnin väitetään tuovan. Sen pitkäaikaiset vaikutukset luontoon tulevat näkymään pitkään vielä senkin jälkeen kun laitos on suljettu ja viimeinenkin työpaikka siirtynyt halvemman työvoiman markkinoille. Viime viikollahan saatiin taas nähdä miten ei metsäteollisuudenkaan työpaikat ikuisia ole. Sitäkin investointia puolusteltiin tulevilla työpaikoilla.

Jos kaikki faktat lyödään pöytään, niin en yhtään ihmettelisi jos kunnan isätkin tulevat lopputulokseen että pitkällä tähtäyksellä on investoinnin tuotto kaikki seikat huomioden negatiivinen. Mutta tietysti tältäkin paikkakunnalta löytyy metsänomistajia, metsäteollisuuden osakkeenomistajia ja kunnanpoliitikkoja joilla on omat kytkökset ko. alaan tai sitten vain ajattelevat lyhytnäköisesti.

Näin se maailma näyttää makaavan.”

http://www.hs.fi/alueet/art-2000011379262.html

Tilityksessä on asiaakin, mutta asialla on kaksi puolta. Ei pidä paikkaansa, että metsäalalla ei olisi tehty korjaavia toimia. Ne eivät ole ilmaisia, ja lienee parempi että sijoitetaan niihin eikä korvauksiin. Hiilinielutkaan eivät ole ilmaiseksi otettavissa, vaan metsänomistajan omaisuutta.

Metsäänsä sijoittanut ja siellä paljon työtä tehnyt metsänomistaja katsoo nykymenoa yhtä närkästyneenä; huolissaan elinkeinonsa tulevaisuudesta, miettien menevätkö puut kaupaksi. Samoin katsovat metsäteollisuuden työntekijät ja korjuuyrittäjät.

Jalkanen. Kyllä Hesarikin ohjailee kommentointia mutta ei ole niin yksipuolinen kuin Yle, jossa linja on ihan poliittinen. On todella erikoista että kaikki joutuvat veroillaan kustantamaan Yleä mutta se täysin herkisti harjoittaa vihervasemmustolaista moderointia keskusteluissaan. Nykyistä  hallitusta voi haukkua ihan Ylen omien ohjeiden vastaisesti mutta esim hallituksen talouspolitiikka ei voi puolustaa edes asiallisesti. Moderointi estää sen jatkuvasti.

Samansuuntaiset havainnot kuin Raipe52:lla. Hesari on aina säätänyt linjaansa kulloisenkin hallituspohjan ja yleisen yhteiskunnallisen kehityksen mukaan, mutta Yle:ssä nämä muutokset ovat huomattavasti kankeampia. Ne vaativat pääjohtajan vaihdoksen ja sitä seuraavan ohjelmajohtajien uusimisen. Me jotka vielä muistamme Repo-radion ajan, emme kovin paljoa ihmettele nykyistäkään menoa. Yle kyllä panostaa aina kesäkaudella siihen, että katsojat siirtyisivät muille kanaville. Itsestäni tulee aina 3-kanavan aamulähetysten seuraaja, ja nyt taitaa käydä niin, etten enää Ylen varhais-aamun ohjelmia katsokaan sitten kun ne vihdoin palaavat pitkältä kesätauoltaan. Kiteytettynä Hesari on asiakkaitaan huomioiva yritys, mutta Yle on verovaroilla ylläpidettävä virasto.

M. Rahikkala kommentoi hyvin ja kattavasti Punkaharjun jutussa tilitykseen jonka lainasin aiemmin: metsätalouden muuttuneet käytännöt, alan tuottamat verotulot (vrt. korvaukset ja hiilimaksut EU:lle) sekä yritystoiminnan riskit jotka ovat olemassa kaikilla aloilla.