Median metsäpolitiikka

Stubb IS-haastattelussa: pää kylmänä ja sydän lämpimänä. Sopii myös metsäpolitiikkaan. Yhteinen tilannekuva tarvitaan ja siinä ei juupaseipästely auta. Sen jälkeen päästään vatuloinnista toteutukseen.

Vanhas-keskusteluun. 1. kommentti.

”Metsätalouden vesistövaikutuksista on keskusteltu laajasti aiemmin tällä palstalla; kommentteja löytyy vaikka klikkaamalla nimeäni. Kokonaiskuvan eri päästölähteistä saa vierailemalla ympäristö-sivuston osiossa rehevöityminen. Lisäksi voi tutustua MetsäVesi-hankkeen raporttiin. Hanke laski että metsätaloustoimien osuus kaikista orgaanisista vesistöpäästöistä on suuruusluokkaa 10 prosenttia, mutta typen ja fosforin päästöistä hiukan suurempi. Paikallisesti uudisojitusten päästöt ovat olleet suuret alueilla, joilla suuri osuus vesistön valuma-alueesta on turvemaita.

Tästä ei kuitenkaan seuraa että avohakkuista tarvitsisi luopua tai että kaikki ojat pitäisi tukkia. Päästöjä voidaan nyt hillitä, kun tiedetään mitkä ovat toimivat vesiensuojelun keinot ja ennallistamisohjelma auttaa toteuttamaan näitä. Lisätutkimuksia tarvitaan vielä, muun muassa jatkuvan kasvatuksen toimivuudesta. Jos suometsä ei uudistu, tarvitaan avohakkuuta ja kenties vesipinnan nostoa, joka monesti edistää taimettumista ja vähentää turpeen hajoamispäästöjä. Vuodetkaan eivät ole veljeksiä: osa suometsistä voi olla osan kasvukautta liian kuivia, joten niissä olisi hyvänä apuna vedenpinnan säädön mahdollisuus.

Metsiä koskevat politiikkatoimet pitää valita niin, että ne eivät aiheuta suurta lovea metsien kasvuun. EU:n ilmastopolitiikkakin perustuu siihen, että talousmetsät pidetään hyvin hoidettuina, siis hyvin kasvavina. Silloin ne tuottavat myös parhaiten tuloja ja ovat parhaiten ilmastonmuutosta kestäviä. Metsiä ei kannata pitää hiilivarastoina, koska siinä tarkoituksessa ne ovat epävarma ja kallis ratkaisu. Samaan aikaan pitää huolehtia luontokadon kääntämisestä. Kyllä me pystymme ja osaamme. Konsensusta varten pitää vain diskuteerata niin kauan, että ratkaisut löytyvät ja kaikki ymmärtävät niiden perusteet.”

2. kommentti, vastauksena kysymykseen voidaanko kasvua nostaa ja kuinka paljon.

”Tässä kohtaa mallien ennusteissa on hajontaa, mikä haittaa metsäpoliittisen päätösten tekemistä. Ollikainen ja Pukkala arvioivat Koneen Säätiön hankkeessa, että metsien puustopääomia kasvattamalla saadaan lisää kasvua jonkin verran. Epävarmuutta ennusteisiin tulee liittyen metsätuhojen yleisyyteen ja metsien ikärakenteen muutoksen vaikutukseen.

Sitten on myös melko varmoja kasvukeinoja, kuten hyvä uudistaminen ja taimikoiden hoito, maltillinen tiheyden lisääminen ja kiertoaikojen pidentäminen, jalostettu siemen, maanmuokkaus, tuhkalannoitus ja maltillinen vesipinnan nosto turvemailla. Näistä kertyy jokunen miljoona kuutiometriä lisää kasvua, mutta ei kymmeniä miljoonia. Toisaalta talousmetsien pinta-ala samaan aikaan pienenee, kun suojelualueita lisätään ja voimalinjoja rakennetaan. Mikä on kokonaissaldo, sitä ei tiedä kukaan varmasti. Se on selvä, että puuraaka-aine kannattaa jalostaa pitemmälle kotimaassa eikä viedä puolijalosteina muualle.

Metsien käytön monitavoiteoptimoinnin osalta saattaisi olla jopa aiheellista laittaa EU:n yhteinen ilmastopolitiikka Ukrainan sodan ajaksi tauolle. Merkitys on lopulta pieni verrattuna isojen maiden fossiilisten käytön lisäämiseen. Tarvitaan rahaa puolustukseen ja hyvinvointivaltioon. Monimuotoisuustoimia ei kannata laittaa tauolle, vaan jatkaa entistä pontevammin. Lajien ja luontotyyppien inventoinnit kertovat aikanaan, kun olemme tehneet tarpeeksi.”

3. kommentti.

”Korjaan arvioita päästöistä vesistöihin MetsäVesi -hankkeen laskemina. Metsätalouden osuus päästöistä arvioitiin olevan orgaanisella hiilellä 4 %, typellä 16 % ja fosforilla 25 %.

Avohakkuun jälkeen metsän hiilivaraston palautuminen ennalleen voi siis kestää 70 vuotta. Ovatko avohakkuun vaihtoehdot sitten parempia? Väite että jatkuva kasvatus turvaisi jatkuvasti paremman puuntuotoksen per hehtaari ei saa toistaiseksi tukea tutkimuksista.

Meidän kasvillisuusvyöhykkeellä eli boreaalisessa havumetsässä avoimet sukkessiovaiheet kuuluvat metsän normaaliin luontaiseen kiertokulkuun. Talousmetsien hoidossa ajaudutaan uudistamisen ongelmiin, jos ei huomioida toisaalta valopuiden ts. männyn ja koivun ja toisaalta puolivarjopuu kuusen uudistumisbiologiaa. Kun ilmastonmuutos etenee, meillä voitanee ottaa myöhemmin laajemmin käyttöön eteläisempiä jaloja lehtipuita, jotka uudistuvat hyvin myös isompien puiden varjoon.

Jos vuonna 1955 (70 vuotta sitten) olisi ajateltu, että ei voida avohakata, kun menetetään metsän hiilivarasto, vaan poimitaan sen sijaan metsästä suurimpia kasvuaan lopettelevia puita kuten ennenkin, metsävarat Suomessa olisivat nyt huomattavasti pienemmät, samoin kasvu ja metsäteollisuus. Ei olisi myöskään suuria hiilinieluja tarjota EU-pottiin.”

Hanke laski että metsätaloustoimien osuus kaikista orgaanisista vesistöpäästöistä on suuruusluokkaa 10 prosenttia, mutta typen ja fosforin päästöistä hiukan suurempi.

TOC-päästöt olivat 4 % kaikista. Lisäksi Lena Finer ym valuma-alueiden tutkimuksen mukaan TOC- päästöt olivat luonnontilaisilta alueilta korkeammat kuin ojitusalueilta.

Muualla Suomessa kuin Pohjanmaa-Oulu jokien valuma-alueilla, fosforipäästöjen lisä luonnontilaiseen verrattuna oli 13 g/ha eli 3..4 sokeripalaa per hehtaari. Lisäksi suoraan vesitöihin tulee laskeumana ilmasta fosforia 6/17*7300= 2576 tn (ks linkki alla), kun metsätalouden fosforipäästö on vain 440 tn/v eli 17% laskeumasta. Metsillehän nuo laskeumat ovat hyvät ja ilmainen lannoitus vielä.

Typpeä laskeumana tulee tulee suoraan vesitöihin3,6 milj.ha*2 kg/ha/v= 7200tn/v, kun metsätalous sitä tuottaa 7300 tonnin lisän luonnonialaisiin valuma-alueisiin nähden.

Lainaus MetsäVesi-raportista sivulta 69: Vuosittaiseksi metsistä ja soilta tulevaksi typen kokonaiskuormitukseksi arvioidaan 44 600 tonnia ja fosforin 1 760 tonnia. Orgaanisen hiilen vuotuiseksi kuormitukseksi arvioitiin 1,8 miljoonaa tonnia. Metsätalouden kuormituksen osuus metsistä ja soilta tulevasta typen kokonaiskuormituksesta on uuden arvion mukaan 16 % (7 300 tonnia/v), fosforin huuhtoumasta 25 % (440 tonnia/v) ja orgaanisen hiilen huuhtoumasta 4 % (78 000 tonnia/v)

Tässä linkki, jossa on esitetty myös fosforin laskeuma kaikista vesiin pääsevästä fosforista.

https://www.ymparisto.fi/fi/ympariston-tila/vesi/rehevoittava-kuormitus

Lena Finer ym sivu 29: https://vesitalous.fi/wp-content/uploads/2016/02/VT1601_.pdf

Jos laittaa tänne hylätyn kommentin voimme yrittää analysoida miksi se hylättiin. Helpommin pääsee läpi kun ei arvostele artikkelia eikä varsinkaan toimittajaa suoraan. Eilen meni Hesariin läpi myös Vanhasen näkemyksiä suoraan haastavia kommentteja. Sen sijaan ammattitoimittajia ei kärsi yhtään arvostella.

Metsärauhan sijaan ehdotetaan luontorauhaa.

S. O-V:

”Jos nyt oikein ymmärsin, mielestäsi omistussuhteen vuoksi metsätaloutta saisi harjoittaa ilman rajoitteita laizzez faire -vapauden turvin ja luonnonsuojelu on pelkkää tyranniaa? Suomalainen metsätalous elää kuitenkin uskomattoman laajaspektristen tukien ja verokannustimien, mutta myös yhteiskunnan kustantaman infran varassa. Minunkin mielestäni olisi oikein, ettei yhteiskunta kustantaisi mitään laizzez faire -puunkasvattajille.

Metsä- tai luontokeskustelun ydin uhkaa aina karata kaikenlaisen whataboutismin ja myös omaisuudensuojapuheen alle: metsät ovat osa yhteistä luontoamme, joiden monimuotoisuus ja hiilivarastot vaikuttavat meihin kaikkiin.

Sitä paitsi jokainen suomalainen on metsänomistaja (valtio, kunnat, kirkko). Jokaisella suomalaisella on oikeus vaatia metsäluonnon, samalla soiden ja vesistöjen suojelutoimia. Se ei ole mitään mielivaltaista toimintaa tai tyranniaa.”

AJ:

”Yritetään jälleen suhteuttaa asioita. Metsätalouden tuet ovat vuosittain joitakin kymmeniä miljoonia euroja, esimerkiksi tänä vuonna Metka-tukien myöntövaltuus on 37 miljoonaa yhteensä. Tästä suurin osa kuluu taimikoiden hoitoon, pienempi osa tuhkalannoitukseen ja osa metsäteiden kunnostukseen. Uusien metsäteiden rakentamista ei enää tueta.

Verrataan tukia puuta myyvien metsänomistajien kantorahatuloihin, jotka ovat olleet luokkaa 3 mrd euroa viime vuosina. Havaitaan että metsätalous ei pyöri tukien varassa, vaan puun myynnin varassa. Siksi on tärkeää, että jos puun myyntiä halutaan rajoittaa, tilalle on tultava muita ansaintamalleja eli hiilikauppaa ja suojeluarvojen kauppaa.”

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000011494102.html