Metsäammattilaisille tunnustusta

Keskustelussa unohtuu se että metsäammattilainen toteuttaa omistajan tahtoa. Haukutaan siis usein väärää puuta, jos ohjeet menettelyyn tulivat muualta. Toisaalta ammattilaisilla on vaikutusta omistajien päätöksiin, kun he arvioivat eri vaihtoehtoja.

No kun kritiikki perustuu väärinymmärryksiin,vääriin faktoihin ja suoranaiseen valehteluun niin onko se peruste muuttaa toimintatapoja…

Vääriä faktoja ja suoranaista valehtelua on kummallakin puolella. Metsäammattilainen yrittää kipristellä siinä kuoren ja puun välissä. Häneen henkilöityy suurin osa kritiikistä. Sekin, mikä sovitaan suurten metsänomistajien ja teollisuuden kabineteissa. Olen joutunut maastossa arvosteluryöpytyksen kohteeksi tekosista, mihinkä palkkaluokallani ei ole ollut pienintäkään mahdollisuutta vaikuttaa. Oskarin on tanssittava, kun soitetaan. Joku ottaa tämän henkilökohtaisena loukkauksena, minä en. Vaikka itse sanonkin, olen sen verran käynyt metsäalan kouluja, että tiedän puustonkasvatuksesta ja metsäluonnosta jotakin. Mutta aina, oikeastaan hyvin harvoin, on annettu mahdollisuutta toimia näiden lainalaisuuksien mukaan.

Parvekebiologialla ei voi muuttaa luonnonlakeja. Paitsi tietenkin silloin, jos otetaan ensisijaisena perusteluna käyttöön korkoa korolle laskenta.

Tuulikki Halla Linkedinissä.

Tuoreessa väitöskirjassani tutkin metsäammattilaisten metsäsuhteita ja niiden roolia metsäkonflikteissa ja kestävyyssiirtymässä. Tuloksissa kiteytän:

🌲 Metsä on enemmän kuin resurssi. Metsä tarjoaa metsäammattilaisille toimeentuloa, mutta myös kehollista kokemuksellisuutta sekä psykologista ja sosiaalista jatkuvuutta. Se tukee identiteettiä, kuulumisen tunnetta ja sukupolvien välistä jatkumoa.

🤝 Yhteisö ja identiteetti rakentuvat metsän varaan. Taloudellinen arvo toimii yhteisön perustana, mutta rinnalla elävät myös hoivan, kuulumisen ja merkityksellisyyden kokemukset – usein hiljaisina.

🤐 Yhtenäisyys suojaa – mutta myös rajaa: Ammattiyhteisössä korostetaan yhteisiä arvoja, ja poikkeavat näkemykset tai henkilökohtaiset merkitykset jäävät helposti taka-alalle ammattidiskurssissa.

⚠️Muutokset aiheuttavat jännitteitä: Kestävyysvaatimukset (ilmasto, luonnon monimuotoisuus, inklusiivisuus) voivat haastaa juurtuneita käytäntöjä ja identiteettejä, ja siksi herättää epävarmuutta tai vastustusta.

⚠️ Kritiikki koetaan uhkana: Ulkopuolisten vaatimukset ja kyseenalaistaminen horjuttavat ammatti-identiteettiä, asiantuntijuutta ja yhteisön yhtenäisyyttä.

⚠️ Muutokset koskettavat syvältä. Kestävyysvaatimukset ja julkinen kritiikki eivät ole vain teknisiä haasteita, vaan liittyvät identiteettiin, tunteisiin ja yhteisön yhteenkuuluvuuteen.

👥 Asiantuntijuus = legitimiteetti: Metsäammattilaiset kokevat vahvaa vastuuta metsistä ja asemansa “oikean tiedon” tuottajina — myös suhteessa muihin toimijoihin.

🔍 Asiantuntijuus tuo vastuuta – ja rajoja. Ammatillinen tieto nähdään keskeisimpänä päätöksenteon perustana, mutta samalla se voi rajata ulkopuolisia näkemyksiä ja vahvistaa vastakkainasetteluja.

⚖️ Neutraalius on opittu toimintatapa: “Pysy faktoissa” -asenne on osa ammattikulttuuria, mutta pinnan alla on vahvoja tunteita – huolta, epävarmuutta ja turvattomuutta.

🔥 Jännite näkyy arjessa. Julkisesti korostuvat rationaalisuus ja talous, mutta käytännössä metsäsuhde on monimuotoinen, kokemuksellinen ja usein välittävä.

🧬 Kaksoisrooli haastaa: Metsäammattilaiset toimivat yhtä aikaa konfliktien osapuolina ja ratkaisijoina – mikä voi sekä auttaa että vaikeuttaa sovittelua.

🌱 Muutoksen siemeniä on näkyvissä: Ammattilaisten kokemuksissa nousee esiin myös moniarvoisia, kehollisia ja hoivaan liittyviä metsäsuhteita, jotka voivat tukea kestävyysmurrosta.

👉 Metsäkonfliktien ymmärtäminen vaatii tiedon lisäksi ymmärrystä historiasta, identiteeteistä ja piilossa olevista merkityksistä – ja juuri niiden näkyväksi tekeminen voi avata tietä yhteistyölle ja kehittämiselle.

Väitöskirja löytyy Dissertationes Forestales -sarjasta (linkki kommenteissa).

Voi vain kysyä, että miten nuo Tuulikki Hallan tiivistykset poikkeavat mistään muusta ammattikunnasta? Sikäli kuin olen työurallani toiminut erilaisissa tehtävissä, on metsäalan (väärän) koulutuksen saaneena pitänyt aika tavalla tehdä töitä, että otetaan vakavasti kyseisen toimialan ammattikunnassa. Useilla muillakin toimialoilla työidentiteetti ulottuu vapaa-ajalle.

Mainio esimerkki alan hyvistä puolista on MT:n uutisoima 101 vuotias naismetsuri. Itse asiassa senkin perusteella metsäala on hyvin valmis ottamaan joukkoonsa ”ulkopuolisia”, jotka hiffaavat Hallankin mainitsemat identiteettikysymykset.