Keskustelut Metsänhoito Metsälain 11 § ja muut kieroudet

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 31)
  • Metsälain 11 § ja muut kieroudet

    Merkitty: 

    Kysyisin arvon palstalaisilta, että onko joku joskus hakenut metsälain 11 § mukaista poikkeuslupaa metsälakikohteen tärväämiseen tai onko joku joskus menestyksekkäästi kiertänyt metsälakia raivaamalla metsälakikohteen pelloksi ja sitten metsittänyt sen joitakin vuosia myöhemmin?

    Tulin ostaneeksi yhden huonossa paikassa olevan ojittamattoman nevan, siksi kysyn.

  • Puuki

    Karut suothan on vähäpäästöisiä tai jopa hiilinieluja. Jos semmosen saa vielä metsitettyä, niin ilmastoteko on saatu tehtyä. MOT.

    A.Jalkanen

    Riippuu vähän ollaanko eteläosassa vai pohjoisessa – etelässä ojittamaton suo on harvinaisuus!

    Korpituvan Taneli

    A.Jalkanen: ”Riippuu vähän ollaanko eteläosassa vai pohjoisessa – etelässä ojittamaton suo on harvinaisuus!”

    Mikä on etelää ja mikä pohjoista AJ:n näkökulmasta?

    Minä asun Etelä-Pohjanmaan eteläosissa ja täällä ympäristössä on ainakin tuhansia hehtaareja ojittamatontakin suota.

    Tässä Jean S:n tapauksessa ei ole kysymys ojittamattomasta suosta, vaan ojitetun suon yhden nurkan ojittamisesta. Ojiin ja metsäksi vaan.

    On ihan eri asia kun täällä meillä on kokonaisia soita ojittamatta, ne toki pitääkin jättää rauhaan ja rajoittaa tietysti myös reunaalueitten ojitusta. Niistä toki osa vieläkin joutaa myös turvetuotantoon, silti jää luonnontilaisiakin.

    Täällä palstalla on ongelmana se että kaikki eivät oikein edes tiedä mitä suo on. Meillä täällä sitä on todella paljon sekä ojitettuna, että ojittamattomana.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    A.Jalkanen

    Myönnän Taneli auliisti että en ole käynyt Pohjanmaalla, paitsi kerran Kannuksessa, jos se lasketaan.

    Ojitushankkeesta kannattaisi varmaan keskustella ely-keskuksen kanssa ennen kaivurimiehen palkkaamista. On sitten varmalla pohjalla.

    Korpituvan Taneli

    AJ, kyllä Kannukseesa käynti lasketaan, samoin se että olet kai useampaankin kertaan käynyt Muhoksen tuhkalannoitusalueilla. Sinulla kuitenkin taitaa olla koulutuksesi puolesta kohtuullisen selkeä käsitys asiasta.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Jätkä

    Taitaa Etelä-Pohjanmaa muuttua Keski-Pohjanmaaksi Kannuksen paikkeilla. me olimme tavallaan vieraalla reviirillä, kun iskimme Kannukseen metsäkurssin  ja siellähän se on vieläkin, tosin maatalousoppilaitoksen alaisuudessa.

    Siellä opetuslapset tekivät urakalla energiapajujen lehtien riipimistä iltaisin, kun METLA ( ja Sauli Takalo) suorittivat energiapajun tuottamis ja polttamiskokeiluja.

    Muhoksen tienoilla taitaakin sitten vaihtua pohjois-Pohjanmaaksi tuo rantasuokaistale.

    Kurki

    Ojat 25m välein tekee 1400m ojaa. Itse tekisin näin. Jos turvekerros on alle metrin ojat 15m välein ja kaivuu niin syvälle, että saisi runsaasti kivennäismaata (pohjasilttiä, parasta punainen savi ja vähän karkeampi siltti) levitettyä ojan molemmille puolille. Ojat muotoillaan lopuksi metrin syvyisiksi. Täällä Kainuun puolessa nuo turvesoiden pohjat eivät ole alunamaita.

    Burl

    Kokemusta ei ole kysymyksen esittäjän kuvaamasta tilanteesta, joten vastaan aiheen vierestä.

    Minun puolesta kuivatkoon Jean S suonsa, jos niin parhaaksi näkee. Suonkuivaus tänä päivänä on lähestulkoon yhtä mahdotonta, kuin löytöretkeily ja uusien mannerten löytäminen, mutta juuri sen takia erikoisen hienoa saavutuksena!

    Kyllä pitää olla kova into metsänkasvatukseen, jos lakia haluaa kiertää muuttamalla metsän pelloksi! Vanhan metsälain aikaan tällä konstilla sai keskenkasvuisen metsän avohakattua. Kaiken kaikkiaan yhteiskunnallinen luottamus metsien käytön suhteen on ollut suhteellisen vahva tähän asti, enkä lähtisi itse etsimään porsaanreikiä harmaalle alueelle sijoittuviin puuhiin. Normaalihakkuille ei tarvita lupaa, ilmoitus riittää. Toivoisin saman linjan jatkuvan. Ja sama koskee myös sertifiointia, kikkailu ei välttämättä ole viisasta.

     

    Vähäpuustoiset nevat osaavat olla hirmuisen puuntuotospotentiaalin omaavia soita. Toisin on rämeillä. Puu ei rahkasammalessa kasva. Nevalla typpeä on turpeessa kovasti, mutta ylenmääräinen vesi estää puunkasvun.

    Hiilensidonnan ja kasvihuonekaasupäästöjen kannalta tilanne on perin monimutkainen, kun soita on monenlaisia. Kasvava turve sitoo hiiltä, mutta tietyt luonnontilaiset suot vapauttavat metaania, mikä on ankara ilmastonlämmittäjä. Toisaalta käytännössä kaikki Suomen geologisesti nuoret, luonnontilaiset suot sitovat hiiltä turpeen kasvaessa. Pintaan syntyy uutta turvetta vuosittain noin yhden senttimetrin vuosivauhtia ja syvemmältä se hajoaa, mutta veden alla perin hitaasti. Kun turvekerros on kasvanut niin paksuksi, että sen lahoaminen (tai mätäneminen) on samaa luokkaa kuin uusi kasvu pinnassa, nettohiilensidonta loppuu. Koska kaikki valtakunnan suot ovat muodostuneet viime jääkauden jälkeen, hiilivuossa tasapainotila koittaa vasta tuhansien vuosien päästä.

    Turve siis karkeasti tarkastellen kasvaa pinnalta sentin vuodessa, mutta tiivistyy syvemmältä, jolloin nettopaksuuskasvu on noin yhden millimetrin vuodessa. Paksuimmat turvekerrokset Suomessa ovat kymmenen metrin suuruusluokkaa ja näillä on ikää kymmenisen tuhatta vuotta.

    Kun suo ojitetaan, turve alkaa painua kahdesta syystä. Kun vedenpinta laskee, vedenpaine häviää ja turve alkaa tiivistyä. Samalla turpeen nopea lahoaminen käynnistyy ja suon pinta painuu. Tiivistymisestä johtuva painuminen on nopeinta ojituksen jälkeen ja hidastuu joko vedenpinnan yläpuolella olevan turvekerroksen tiivistyttyä tai ohutturpeisilla soilla koko turvepatjan painuttua kasaan. Ohutturpeisilla soilla lahoaminen jatkuu nopeasti, puiden ja muiden kasvien juuret tavoittavat kivennäismaan ja suo muuttuu kankaaksi. Paksumpiturpeisilla mailla taas suonkuivatusmetsänhoitaja ryhtyy suunnittelemaan kunnostusojitusta. Rehevimmät suot ovat puuntuotannollisesti otollisimpia kohteita, mutta myös samalla turve lahoaa nopeiten.

    Turve koostuu kuolleista kasvisolukoista, eli niiden kemiallinen koostumus on sama, kuin puuaineessa. Hihavakiolla arvioituna turpeen tiheys on noin 1/10 puuaineen tiheydestä.

    Jos turve lahoaa yhden senttimetrin vuosivauhtia, tilavuutena tämä on 0,01 m * 10 000 m^2 = 100 m^3 ja puun tiheyteen suhteutettuna 10 m^3. Ts. jotta viljava suo metsätalouskäytössä yhtäisi edes plusmiinusnollatulokseen hiilitaseessa, pitäisi keskimääräinen vuosikasvu olla 10 kuutiometriä hehtaarilla. Siihen kyllä hyväkasvuinen metsä yltää, mutta ne puut pitäisi korjuun jälkeen jemmata ikuisiksi ajoiksi vaikka järven pohjaan. Puolet hakattavasta puusta kun on kuitua (=hiili vapautuu ilmakehään nopeasti), tukista puolet on kuorta, selluhaketta yms. (=kuten edellä), eikä saheistakaan kovin iso osa jää edes kymmeniksi vuosiksi rakenteisiin.

    Luonnontilaisena se suo toimisi hiilinieluna, kerryttäisi sen 10 kuution puunkasvua vastaavan määrän hiiltä maaperään vuosittain. Tämän laskelman pohjalta suon ottamista metsätalouskäyttöön on vaikea perustella ilmastoeduilla.

     

    A.Jalkanen

    Kiitos Burl.

    Kurki

    Jos turve lahoaa yhden senttimetrin vuosivauhtia, tilavuutena tämä on 0,01 m * 10 000 m^2 = 100 m^3 ja puun tiheyteen suhteutettuna 10 m^3. Ts. jotta viljava suo metsätalouskäytössä yhtäisi edes plusmiinusnollatulokseen hiilitaseessa, pitäisi keskimääräinen vuosikasvu olla 10 kuutiometriä hehtaarilla.

    Ojasen tutkimuksen mukaan ojitusalueelta (ojat 60cm syviä) rehevillä soilla vapautuu CO2 vuodessa 250g/m2.

    Se tekee kasvihuonepäästöjä hehtaasille 250 g*10 000/ha= 2,5 tn/ha

    Edelleen Ojasen mukaan luonnontilaiselta suolta vapautuu metaania 12g/m2/v, joka vastaa 25 kertaisesti CO2-päästöjä.

    Metaanipäästöjen loppuminen kun ojitetaan vähentää kasvihuonekaasuja 12g*10 000/ha*25=3,0 tonnia.

    Eli rehevä suo ojilla 60cm olisi kasvihuonekaasupäästöjen suhteen neutraali.

    https://tuhat.helsinki.fi/portal/files/65329323/Akatemiaklubi_160316_Paavo_Ojanen.pdf

     

     

     

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 31)