Metsälannoitteiden levitysmäärät

En ole käyttänyt kairaa kasvun selvittelyyn, sillä luotan puun ulkoisen olemuksen kuvaan. Kasvatuslannoitteet eivät ole pitkävaikutteisia, kuten esim. Rauta-PK. Jos kuusella ei ole luontaisia paukkuja liian karussa kohteessa, edullisempi voi olla kituvana pinoon ja uusi vauhti..? Siksi ennemmin panostan hirvien torjuntaan, joka antaa paljon paremman lopputuloksen!

Jotkut paljon metsiään lannoittavat lannoittavat ensimmäisen kerran reilusti ennen ensiharvennusta. Se näyttää olevan hyvä tapa.

Valtion metsäthän ovat koko ikänsä tehokkaassa hoidossa ja kyllä sielläkin tuhoja tapahtuu. Monesti myrskyt ovat kohdelleet pahiten hyvin hoidettuja metsiä, joissa on puustoa harvassa ja isot latvukset purjeena. Menevät keskeltä kuin korppu poikki hyvin kasvaneet löyhät puut.

Olen samaa mieltä. Joku vai ehdotti liian karulle kasvupaikalle viljellyn kuusikon kasvattamista yhden tukin kokoon lannoittamalla.

Puu Haistelijalle. Olen työssäni seurannut vähintään satojen hehtaarien lannoitusten onnistumista. Esim 2001 marraskuun 1. päivänä Pyry myrsky lakaisi muutama vuosi aikaisemmin harvennetun ja lannoitetun yli 18 hehtaarin kuvion nurin. Arviolta 10 % puista jäi pystyyn, 60 % kaatui juurineen ja 30 % ei ehtinyt kaatumaan vaan katkesi. Oli melkoinen sotku. Lannoituksen kustannukset lähtivät rekkojen kyydissä tehtaalle tuottamatta mitään. Kokemukset eivät rajoitu yhteen kuvioon. On jonkinlaisia onnistumisia ja sitten taas hukkaan heitettyä rahaa. Myrskyt ovat tietenkin poikkeustilanteita, mutta se ei ole poikkeustilanne ainakaan näillä korkeuksilla, että kerran kymmenessä vuodessa tulee sellainen tykkylumitalvi, että lannoituksen sijoitukset tippuvat latvojen mukana maahan hyödyttämättä muuta kuin metsälauhaa ja -kastikkaa.

Liian karun kasvupaikan kuusikoita on tietysti monenlaisia ja moneen lähtöön. Jos ollaan kasvupaikalla, jolla kuivuus ei ole ensisijainen syy kuusten heikkoon kasvuun vaan typen niukkyys, niin typpilannoitus voi olla erittäin kannattavaa verrattuna vaihtoehtoon jossa kuuset hakataan kuituna ja laihoina tukkeina pinoon ja aloitetaan alusta viljelmällä mänty. Usein nämä ovat kohteita, jotka ovat ensiharvennukseen kasvaneet kohtuullisen hyvin, mutta sitten kasvu vain pysähtyy tukkikynnykselle. Jos lannoituksen voimalla saadaan tukkiprosentti nousemaan 20 -> 60 prosenttiin kohtuullisessa ajassa, niin onhan se erittäin kannattavaa. Potentiaalisten kohteiden tunnistaminen vaatii tietysti kokemusta ja ammattitaitoa. Ja jos viitseliäisyyttä on, niin asiaa voi testatakin perustamalla pari koealaa edustaviin kohtiin. Parin täyden kasvukauden jälkeen jo näkee miten puusto reagoi.

Turhan laihalla pohjalla kasvavat kuusikot ovat metsävaratiedossa yleensä mustikkatyyppiä. Nämä tulisi harventaa pienenpään pohjapinta-alaan kuin harvennusmalli näyttää, vt-männikön malli toimii paremmin ja mieluummin mallin ala-raja. Käytännössä käy usein päinvastoin, kun kuuset ovat laihoja niin runkoluku jää hyvää mt-pohjaa korkeammaksikin. Voi olla, että ajoissa tehty yhden harvennuksen mallikin voisi toimia, suoraan vaan 6–700kpl/ha asentoon siis (lakirajalle). Harvaltahan se sitten näyttää, mutta tällaisissa se toinenkin harvennus on helposti puhdas kuituharvennus. Siihen sitten muutaman vuoden kuluttua N 150kg/ha ja ehkä toisto. Kun kohtuullinen tukkiosuus on saavutettu niin pinoon ja mäntyä tilalle.

Kokemusta on karun paikan kuusikon reippaasta harventamisesta ja NP:tä meni perään. Nyt siinä kasvaa männyntaimikko. Kirjanpainajatuho alkoi harvennuksen jälkeen, olin juuri ehtinyt lannoittaa. Taimikko puskee heinää aika reippaasta.