› Keskustelut › Metsänhoito › Metsälannoitteiden levitysmäärät

Esillä 10 vastausta, 81 - 90 (kaikkiaan 121)
1 2 3 … 8 9 10 11 12 13

  • Metsälannoitteiden levitysmäärät

    Sent on: 26.6.2017, 16:50

    Merkitty: 

    Mielenkiinnosta kyselen, onko läsnäolijoilla havaintoja kasvatus- tai terveyslannoitteiden eri käyttömäärien vaikutuksista, vaikka tietysti METLA ja Yara ovat selvittäneet tässä vuosikymmenien aikana keskimääräiset optimimäärät.

    Onko teillä paukkunut mäntyjä halki yliannostellun nitraattitypen voimalla tai onko paras kasvunlisäys jäänyt pienten käyttömäärien vuoksi mustikanvarvuille? Tarinoita otetaan vastaan.

    Tekijä
    Petkeles Petkeles
    Theme Metsänhoito Metsänhoito
  • Jätkä 9.7.2018, 15:20

    Aikoinaan oli MH:n laatuvaatimuksissa A-laadun tyvitulkilla vaatimuksena, että luston pitää olla alle kolme milliä paksu. Eipä se laatutyvessa juuri sitä paksumpi voi ollakaan, jos ajatellaan oksien kokoa teini-iässä.

    oksapuu 9.7.2018, 19:11

    Ei enää yhtään…

    Omalta kohdalta metsänlannoitus loppui siihen kun Kemiran lannoitevalmistus myytiin Yara:lle. Kyllä joku roti pitäisi olla rosvolaivankin hinnoittelussa 🙁

    Jean S 9.7.2018, 22:33

    Joo, harvennus ja lannoitus saisi tosiaan mieluummin vuorotella. Ensinnäkin puut ovat joka tapauksessa aina pienimuotoisessa shokissa harvennuksen jälkeen, eivätkä tarvitse siinä kohtaa enää ylimääräisiä häiriöitä (myrsky, lannoitus, mikä tahansa). Toisekseen harvennusjätteistäkin irtoaa ravinteita parin-kolmen vuoden tarpeisiin ihan iloisesti.

    Jos ei halua ostaa Yaralta, voi ostaa itämaisia tuotteita. Oliko niistä kokemuksia?

    Puuki 10.7.2018, 06:50

    Hakkuutähteet on parempi lannoitus harvennuksilla kuin apulannat. Raivinteiden lisäksi maan hajotustoiminta vilkastuu ja lisää puille käyttökelpoisten ravinteiden määrää. Harvennustähteet  kuusikossa  lisää puuston kasvua pidempään kuin apulannan levitys. Kaksinkertainen hakkuutähteiden (kahden harvennuskerran hakkuutähteet) määrä lisää kasvua huomattavasti enemmän kuin apulannan levitys.

    Apulannan kasvulisä on tavallaan ”väkisin kasvatusta” eikä ole sama missä muodossa ravinteita tulee lisää. Pitkävaikutteisia apulantojakin on kehitetty mutta ainakin typpilanta on helposti haihtuvaa. Tuhkalannoitus turvemaille on eri asia. Samoin kangasmaille olisi apulantoja parempaa esim. turpeessa kompostoitu karjanlanta, jota saadaan biokaasureaktoreista sivutuotteena  samalla kun otetaan metaani talteen polttoaineeksi.

     

    Tolopainen 10.7.2018, 07:24

    Sillähän tuo selviää kun kokeilee. Mitä olen traktorilla joskus levitellyt keskipakolevittimellä. Se on puolituntia kun hehtaarin lannoittaa kun on ajourat valmiina ja tällainen kuiva kesä helppo ajella.

    harrastelija harrastelija 10.7.2018, 08:20

    Eli onko niin, että lannoituksia kannattaa tahdä terveyslannoituksena (boorin puute), ojitetuilla turvemaille  ja päätehakkuita odottavalle puustolle  kasvatuslannoitus?

    Tolopainen 10.7.2018, 08:27

    Jos sijoittaa päätehakkuu ikäisen puuston lannoitukseen 10k€ ja saa pääomasta puolet takaisin 5v kuluttua niin mikä sijoitus tuo on.

    Puuki 10.7.2018, 08:40

    Terveyslannoitus on usein se kannattavin, kun sillä saa korjattua ravinne-epätasapainon ja puut kasvuun.

    Turvemailla ei tarvita yleensä typpilannoitusta, siksi tuhka sopii sinne.

    Pete 10.7.2018, 10:15

    Puuki, hakkuutähteet eivät ole lannoitusta ollenkaan ellei niitä ole kuskattu naapurikuviolta. Hakkuutähteistä vapautuvat ravinteet ovat ihan sen kyseisen kuvion ”omia” ravinteita. Kun ravinteita kuskataan kuviolle sen ulkopuolelta niin sitten on kyseessä lannoitus.

    Kuusikon harvennuksen hakkuutähteet lisäävät puiden käytössä olevia ravinteita 2-3 vuoden ajan, asiaa on ihan tutkittukin. Missään nimessä hakkuutähteet eivät ole ”parempi” lannoite kuin vaikkapa sadeveden mukana tuleva ammoniumtyppi. Samaa ravinnetta se on. Orgaaninen aines kuluttaa typpeä hajotessaan hiilidioksidiksi. Kun vaikkapa pellolle levitetään ns. ravinnekuitua (sellutehtaan nollakuitua), niin typpilannoitusta täytyy parin vuoden ajan lisätä jotta päästään samaan satotulokseen. Peltomailla kyseisellä toimenpiteellä tavoitellaan multavuuden lisääntymistä, veden ja ravinteiden pidätyskykyä. Harvennushakkuissa hakkuutähdettä ei kannata korjata kuviolta pois, korjuu johtaisi varsinkin kuusikoissa kasvun alenemiseen. Käytännössä kukaan ei taida harvennuksen hakkuutähteitä korjatakaan. Hakkuutähteet kuuluvat ajourille joilla ne suojaavat jäävän puuston juuria. Välialueilla tämä tarkoittaa jonkinasteista ”hakkuutähteen korjuuta”. Vaikutusta voi lieventää lannoittamalla jos siitä menettää yöunensa. Hakkuutähteiden ”lannoitusvaikutus” ei ole pidempi kuin teollisella lannoitteella. Tästä ei ole mitään tutkimusnäyttöä, pelkästään ns. maalais- tai kaupunkilaisjärjellä tehtyä päättelyä (joka menee pieleen). Harvennuksen aiheuttama jäävän puuston lisääntyvä kasvu ei johdu hakkuutähteiden ravinteista kuin pieneltä osin, suurin ja lähes ainoa kasvua parantava tekijä on juuristo ja valokilpailun väheneminen.

    Typpilannoite ei ole helposti haihtuvaa, varsinkaan salpietari tai vastaavaa typpeä (ammonium ja nitraatti) sisältävät NP tai NPK lannoitteet, ne eivät haihdu vaikka maassa näkyisi ”tyhjiä” lannoiterakeita. Se ”tyhjä” rae on kalkkia yms sideaineita kun typpi on jo siirtynyt maahan. Urea on asia erikseen, se saattaa osittain haihtua  ammoniakkina taivaan tuuliin kevät ja kesälevityksissä jos on kastetta ja tuuliset, lämpimät säät. Sen takia urea kannattaa levittää syksyllä. Ureaa ei taideta paljoa enää metsänlannoituksessa käyttääkään. Metsämaa on varsin aktiivinen ”organismi” kokonaisuutena ja se pystyy helposti puskuroimaan suositusten mukaiset lannoitetyppimäärät.

    Suositusten mukainen lannoitus ei ole ”väkisin kasvattamista”. Typpilannoitteet typpiravinteet ovat peräisin samasta ilmasta mitä me nytkin hengitämme. Kompostilanta (kuivikelanta) tai biokaasureaktoreiden mädätysjäännös sisältävät typpeä hyvin niukasti, typpi käytännössä kuluu noissa prosesseissa pois. Kuivikelannan kokonaistyppipitoisuus on noin 4kg/motti josta liukoisen typen osuus on noin 1kg. Jos tavoitellaan typpeä 150kg/ha niin kuivikelannan määrät (mottia/ha) nousevat varsin massiivisiksi.

    Pitkä selvitys, mutta tällaista tämä totuuden jälkeinen aika taitaa olla. Kun mutu-tietoa levitetään riittävän monta kertaa niin se saattaa muuttua joidenkin mielessä totuudeksi. Puukin päätä tämä tuskin kuitenkaan käänsi?

    Jätkä 10.7.2018, 11:16

    Hakkuutähteiden ja raivauspuustonkin varsinainen ”Potku” on lehtivihreä, joka on nopeasti käytettävissä, lisäksi neulasista, lehdistä ja ohuiden oksien kuoresta irtoaa nopeasti ravinteita. Pitkäaikaista evästä metsään jää paksummista rungonosista, jotka hitaammin lahoavat .

    Huomattava lisäbonus tulee kuitenkin kenttäkerroksen pieneliötoiminnan lisääntymisestä, kun ne alkavat hyödyntää lahoavia kasvinosia. Lähellä maan pintakerroksia on valtava määrä elämää ja ne tuottavat puiden kasvua edistäviä ravinteita ja pienhiukkasia.

    Totuus on kuitenkin, että Typpeä tarvitaan myös kaikkeen lahottamiseen, eli se saattaa toisin paikoin tulla rajoittavaksi tekijäksi, vaikka kuivalantaa ajettaisiinkin metsään hieman enemmänkin / ha. – Kaksi 10 000 kilon kuormaa tasaisesti hehtaarille levitettynä tekisi varmaan aikamoisen vaikutuksen, mustikoiden makuvivahteiden lisäksi. Kuivalanta vaan on lahoamatonta tavaraa, joka lienee käyttää typpensä itse.

Esillä 10 vastausta, 81 - 90 (kaikkiaan 121)
1 2 3 … 8 9 10 11 12 13